Joulun aika tarjoaa mahdollisuuden pysähtymiseen, lepoon ja yhdessäoloon. Tänä jouluna se on perheessämme toteutunut paremmin kuin hyvin. Joulua edeltävä viikonloppu vietettiin maalla. Kaukana pleikasta, kaupoista ja kaupungin hälinästä. Seurana oli luminen luonto, kiprakka pakkaasää ja sisällä takkatuli ja mulla kutimet. Toki maalais "rauhaa" rikkoi sisarusten keskinäiset välien selvittelyt, mutta elämää, sitähän sekin on. Joku päivä kävelylle lähtiessäni tajusin, että kun vuosi kohta vaihtuu tarkoittaa se mm. sitä että yhä useammin saan näinkin tehdä. Lähteä lenkille, mennä ystävien kanssa syömään, kutoa tai ommella, viedä lapset vaikka uimaan tai lukea iltasatua lapsille. Niin kuin varmaan kyllästymiseen asti tätä hoen, aikaa ei tällaisiin juttuihin ole juurikaan ollut. Nyt on aika alkaa elää, keskittyä olennaiseen. Lapset ovat kerran pieniä. Itse joulu vietettiin läheisten kanssa. Hyvää ruokaa, leppoisaa tunnelmaa, pukin odotusta ja lasten riemua. Lahjat muuttuvat

Kyllä onkin mennyt lujaa, liian lujaa. Vuosien takainen uupumus nostaa päätään. Paljon on tapahtunut. Paljon jäänyt tapahtumatta.  Nyt kun alkaa tahti hiipumaan, alkaa itsekin viimein ymmärtämään, miten väsynyt sitä on tullut oltua. Onhan tätä joku ystävistä jo aiemminkin mulle päähän takonut.. joskus asiat pitää vaan osata nähdä ja päättää että muutosta tapahtuu. En edes tiedä montako vuotta tätä hullunmyllyä on kestänyt. Töitä, kotitöitä, lasten harrastuksia.. jossain välissä hurjana koitin omiakin harrastuksia. Vuosiin sisältyy paaaljon ajettuja kilometrejä ja autossa vietettyjä tunteja. Vanhemmuus vaatii nykypäivänä aika paljon. Lasten täytyy harrastaa, siinä pitää tukea ja kannustaa. Vanhempien pitää maksaa ja mahdollistaa. Mitä tavoitteellisempi harrastus, sen enemmän se vaatii aikaa joka on taas pois muualta. Vanhempien pitää huolehtia riittävästä levosta, ehtiä keskustella, kysellä ja pohdiskella. Saada arki rullaamaan. Ystävät, omat ja lasten. Niihinkin pitää olla aikaa. P

Viisihenkinen kolmilapsinen perhe, jossa toinen työssäkäyvä aikuinen tekee melko pieni palkkaista työtä ja sitäkin vain 30 tuntia viikossa, joutuu melko tarkkaan suunnittelemaan kuinka rahaa käytetään. Ja varsinkin tähän aikaan vuodesta, jolloin joulu lähestyy ja olisi aiheellista alkaa suunnittelemaan ja säästämään seuraavan kesän lomareissua. Jos siis sitä aiotaan tehdä! Päätin jo reilu viikko sitten että nyt alan tosissani tutkailemaan mihin asioihin tili kuluu. Vastaus oli selvä. Polttoaineeseen sekä ruokaan. Polttoainekuluista on melko mahdotonta tinkiä, joka päivä kun on molempien töihin päästävä ja melko kauaskin. Julkisilla on turha näillä leveyksillä haaveilla kulkevansa järkevästi juuri mihinkään. Toki turhia ajoja täytyisi todenteolla alkaa välttää. Lähelle pääsee kävellenkin. Ruokaostosten tekoa voisimme hyvin järkevöittää. Siispä sunnuntaina eli viikko sitten, riensin järjevästi tyttären harjoitusten aikana kauppaan. Tavoitteeni oli ostaa viikon ruuat kaikki kerralla j

Tämän viikon tiivistykseen sopii eräs viisaan miehen ajatus "Raha riittää kaikkeen mitä haluaa, mutta ei kaikkeen yhtä aikaa". Mä niin komppaan tätä. Elämässä riittää unelmia, joita pitää tavoitella. Ja unelmien takia pitää valintojakin tehdä. "Sitkun" ajattelu ei sovi enää meille. On tullut nähtyä liikaa sitä miten elämän viedessä unelmatkin voivat jäädä toteuttamatta. Elämä on tässä ja nyt. Tälläkin viikolla olen saanut huomata, että kaikki on mahdollista. Haaveet tuppaavat viemään rahaa. Oli sitten kyse melkein mistä tahansa. Säästäminen ja valintojen teko on ollut meidän perheen pelastus siihen, että rahaa vieviä haaveita voi toteuttaa. Eikä tietenkään töiden paiskimista voi joukosta unohtaa. Jos ei ole tuloja, on hirmu vaikea säästääkään. Säästämiseen liittyy seuraavakin huomio. Johtuuko sitten vanhenemisesta vai mistä, koen nykyisin suunnatonta tarvetta olla tuhlailematta. Mietin todella tarvitaanko jotain. Olisihan uudet vaatteet, uusi sisustus tai uusi k

Kyllä joskus täytyy miettiä, että onko ihan pakko keksiä perheen yhteistä puuhaa. Niin kivaa kun yhdessä onkin touhuta ja tehdä niin rankkoja ovat nämä lähdöt. Meidän perheen vahvuuksia ne eivät ole koskaan olleet. Aina joku saa kriisikohtauksen, jotain unohtuu tai jotain odotellaan.. Tänään lähtötohinoissa eli pakkailussa ja odottelussa, yksi päättikin lopulta jäädä kotiin. Ilman sen suurempaa kriisiä tosin, mutta heti retken luonne muuttui. Ei tullut koko perheen retkeä tänään. Auringon paistaessa automme suunnisti kohti Seinäjoen Paukanevaa. Reitti oli pikkuista vajaa 7km, että ihan sopiva sunnuntai reippailu. Jonkun kilometrin jälkeen aamuinen lähtöharmitus ja yhden jäsenen matkasta puuttuminen alkoivat haihtua pois. Luonto tekee aina tehtävänsä. Maailmasta tulee luonnossa ollessa parempi paikka. Siellä vastaantulijatkin tervehtivät, vaikka eivät toisiaan tuntisikaan. Paukanevan reitti koostui alun esteettömän leveän laudoitetun osuuden (jonka lopussa oli lintulava) jälke

Arjen sankarit, heitä on! Jälleen kerran saimme sen todeta, kun sunnuntaina matkasimme Saarijärvelle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Olimme toki hyvin valmistautuneet ja jokaisella oli pieni reppu mukana, josta omat tykötarpeet löytyivät. Lisäksi meillä aikuisilla oli repuissamme yhteiset eväät. Vähän välipalaa ja ainekset trangialla tehtävään lounaaseen. Juuri kun olimme astumassa suunnitellun reittimme polulle, tuli mieleemme tsekata yksi tärkeä asia. Nimittäin tulentekovärkit. Ja eihän niitä löytynyt! Isäntä tutki taskut ja me muut tutkimme reput. Ei tulitikun tikkua tai edes niiden rasiaa, ei missään. Mihin kummassa ne olivat kadonneet!? Kollattiin auto varalta läpi. Eikä sieltä löytynyt kuin kiikarit, joilla kuulemma tulen voisi saada aikaan. Niin, onneksi mulla on tuo erä-Jorma miehenä. Mutta kyllä silti mielessä kävi ennemmin lähimmän kaupan tai kioskinkin etsiminen. Mitä se taas olisi tehnyt suunnitellulle aikataululle ei olisi ollut hyvä asia. Vaihtoehtona olisi myös o

Ota rohkeasti yhteyttä hotelliin ennen sinne saapumista, jos mieltäsi askarruttaa jokin. Meillä se poiki kaappiin vesipullon, kylmät Mythokset ja lapsille pillimehut 🙂 Koskaan et voi rasvata ihoa liikaa. Aina kun luulet että nyt voi ottaa kevyemmin, pohjarusketusta on jo, niin ehei, ei pidä paikkaansa. Parasta vain rasvata ylimääräinen kierros! Nimimerkillä kokemusta on.. Älä koskaan ota allaslomalle valkoisia bikineitä tai ui valkoisella paidalla! Valkoinen kangas muuttuu keltaiseksi uima-altaan veden ja ehkä aurinkon yhteisvaikutuksesta?! Kyllä näin kävi pojan Vans -paidalle, mun valkoisille bikineille ja isännän uimahousujen valkoiselle raidalle. Ja uskokaa, pissunkeltainen ei ole kaunis väri. Tutustu kohteen nettisivuihin! Säästimme sievoisen summan rahaa löydettyämme vesipuiston sivuilta tarjouksen etukäteen ostetuista lipuista. Jei! Ei, ei kahden viikon reissullekaan tarvitse kolmea eri mekkoa tai kuuttaa eri toppia! Suomessa ei tarvitse sanoa "thank you" tai lai

En saanut tänäänkään parhaan äidin palkintoa, parhaan kodinhoitajan palkintoa tai maailman pelastajan palkintoa.. mutta tulikohan joku kylähullun palkinto -sitä en tiedä! Ei niitä palkintoja olisi tainnut olla edes saatavilla, mutta käy siis varmaan ilmi ettei ollut mun päivä! Aamulla tein havainnon, että pikimiehet lähestyvät "kototietämme". Tie saisi siis viimein, viikkojen odotuksen jälkeen lopullisen pinnan ylleen. Tielle ilmestyneet "tötsät" olivat merkki siitä. Tämän muistin hyvin työpisteestä lähtiessäni ja kotoreittiä suunnitellessani. Päätin ajaa ns. päätietä ja poiketa kototiellemme vasta viimeisestä liittymästä. Niinhän siinä siiten kävi että tähän aikaan vuodesta tämä tarkoitti tänään, juuri sinä hetkenä, puimurin perässä ajamista noin 15km muutaman kymmenen muun auton kanssa. Ja kun viimein käännyin siitä viimeisestä liittymästä, oli se pien teko menossa juuri tässä loppuvaiheessa. Siinä sitten muutaman muun auton kanssa odoteltiin milloin matkaa

Niin siinä sitten kävi, että meidän nuorinkin aloitti koulunsa. Viikko sitten oli reppukirkko eli kaikki kouluun lähtevät siunattiin opintielle. Torstaina oli sitten itse jännityspäivä. Joo myönnän, mua äitinä jännitti ehkä eniten. Siinä ne reippaat pikku lapsoset tekivät opettajan johdolla jononsa ja marssivat sisälle luokkiin. Tippa taisi jollakin muullakin äidillä olla linssissä. Jo ekana päivänä piti ekaluokkalaisen selvityä kotiin ilman meitä vanhempia. Isosisko oli onneksi auttamassa. Kaikki oli mennyt hyvin ja aapista esiteltiin. Vielä ei tullut läksyjä. Toisena päivänä tulikin heti kunnon haaste vastaan ja samalla eka tollikko! Isommilla koululaisilla alkoi koulu jo aiemmin ja nuorimman oli siis selvittävä itse kouluun. Sovittiin, että hän soittaa minulle kun on aamupuuhat tehnyt. Se menikin hyvin ja nopeasti. En ollut edes puoleen työmatkaani ehtinyt kun puhelin soi. Lupasin soittaa vastaavasti hänelle, kun kouluun pitäisi lähteä. Hänellä kun ei itsellä ole vielä juur

Alunperin haaveemme oli, että vaeltaisimme Samarian rotkon reissumme aikana. Koska tämä vaellus olisi ollut tehtävä tietyssä kellotetussa ajassa venekuljetusten takia, jouduimme suunnitelmasta luopumaan. Nuorimmaiselta olisi ollut liikaa vaadittu näissä helteissä kulkea muiden määräämässä hyvinkin reippaassa tahdissa. Myöhemmin kuulimme, että rotkoon pääsyä on suunniteltu rajoittaa juurikin tuon helteen takia. Pohjalla on ollut jopa +48astetta lämmintä! Suunnitelma siis vaihtui lyhyempään Imbrosin rotkoon ja lopulta vain pieneksi riipaisuksi sitä, jotta ehtisimme vielä saaren etelärannikolle! Rotkoon oli pieni maksu 2,50€ henkilöltä. Rotko oli vaikuttava kokemus. Varsinkin kun saimme seuraksemme ukkoskuuron! Jyrinä oli vaikuttava kun se kaikui kallioseinämissä. Ja vettäkin tuli. Ei onneksi kaatamalla, mutta niin että suojaa täytyi pohjalla kasvavasta männystä hakea ettei laitteet (kamera ja puhelimet) kastuneet. Rotkossa oli paikkapaikoin varottava ettei kovasti kompuroinut. Ki

Lasten ehdoton ykkös käyntikohde oli tottakai Limnoupolis eli vesipuisto. Sinne olisi päässyt vaikka minijunalla, mutta me päätimme uhrata yhden vuokra-auto päivistä sinne menoon. Älysimme tarkastella puiston nettisivuja etukäteen ja säästimme niin ollen melkoisen summan rahaa. Sivuilla nimittäin oli tarjous, että kun ostaa liput etukäteen sivujen kautta niin aikuisen lippu oli viisi euroa vähemmän ja lasten liput kaksi euroa vähemmän. Viisi henkinen perhe siis säästi sievoisesti! Päivä menikin vedessä lilluen ja auringosta nauttien. Pientä purtavaa meillä oli mukana ja jotain haimme alueen marketistakin. Siellä oli kohtuu hinnat toisin kuin allasbaarissa. Esimerkiksi mukillinen Mythosta maksoi allasbaarista yli viisi euroa.. Paikka oli pysynyt liki samana kuin muistimmekin. Toki nyt lapset pääsivät useampiin härveleihin kun pituuttakin oli tullut. Allasalueiden aurinko tuolit olivat nyt ilmaisia. Viimeksi niistäkin sai pulittaa rahaa. Oli mukava päivä ja halusimme päättääkin

Vuorossa oli seuraava valtaosaa perheestämme kiinnostava kohde eli Soudanlahden liittoutuneiden haudat. Pienen etsimisen jälkeen löysimme hieman piilossa olevaan lahden poukamaan. Paikka löytyy lentokentälle menevän tien varresta. Soudaan on haudattu yli 1500 liittoutuneiden sotilasta. Jokaiselle haudalle oli muistokivi, johon oli merkattu arvo, kuolinikä sekä kansallisuus. Kaikilta ne ei tosin ole ollut tiedossa. Veti ihmisen taas hiljaiseksi.. eikä ollut tämän päivän viimeinen kerta. Olimme lukeneet, että Kreetalla on yksi luonnonjärvi. Nimeltään Kournasjärvi. Sen me halusimme ehdottomasti kokea, ehkä jopa kiertää ympäri. Matkan aikana koimme toisen hiljaisen hetken, kun automme tunkeutui savun haju. Ajoimme läpi alueen joka oli alkuviikosta palanut. Ei siis palanut enää, mutta tuo savun haju oli edelleen voimakas ja luonto pysähdyttävän näköinen. On niin kuivaa ja kuumaa, että metsäpaloja on ollut paljon. Kreetalla on säilytty ilman kuollonuhreja. Muita vahinkoja kyllä o

Otimme heti aamusta suunnaksi Kolymbarin markkinat. Kolymbarissa olemme vain kerran piipahtaneet, joten tovin pujottelimme katuja ennenkö löysimme itse markkinapaikan. Jotenkin sitä oletti etsivänsä isoa aukeaa toria, mutta itse markkinat olivat jalkapallokentän päädyssä kadulla. Markkinat olivat elämys! Tarjontaa vaatteista ruokaan asti. Itse elämyksen teki stifado -vartaat, joita katukokki paistoi kunnon hiiligrillillä hintaan euro. Kylkiäisiksi sai vaaleanleivän. Oli hyvää. Vähemmän mukava elämys seurasi kala- ja juustopisteiden kohdalla, missä ei oltu suomalaisten vouhottamista kylmäketjuista kuultukaan. Kalat makasivat styroksilaatikoissa ja juustot pöydillä. Katos sen sentäs oli niiden yllä.. kaipa tuo sitä +32 hellettä viilensi edes vähän. Rakastamani etanat eivät täällä liioin houkuttaneet. Tuoksu näiden kojujen kohdalla oli mielenkiintoinen. Ihanaa tuoksua sitä vastoin leijaili hedelmien kohdalla. Kypsät nektariinit ja aprikoosit. Nam! Oliivitkin houkuttelivat. Niitä sai

Koitti ensimmäinen vuokra-auto päivä. Lähdimme kohti Elafonissia. Reitti oli tuttu, mutta silti toteutimme sen lopulta toisin päin kuin olimme ajatelleet. Menimme sisämaan kautta ja palasimme vuoristotietä. Hyvä niin sillä paikalliseen ajotapaan pitää vähän totutella. Huomioimme matkalla että reitille oli ilmestynyt kylttejä Eloksen bansa-asemasta, joka on viimeinen ennen Elafonissia. Tämä bensa-asemien vähäisyys, on aiheuttanut harmia varmasti muillekin kuin vain meidän porukalle. Elafonissi oli niin upea kuin muistimmekin. Mahtava laguuni, vaaleanpunaiseine hiekkoineen. Selkeitä parannuksiakin oli tapahtunut. Suihkupiste oli muuttunut maan pinnalla kulkevista letkuista, joista tuli tulikuumaa vettä, kunnon suihkupisteiksi. Lisäksi roskiksia oli tullut lisää. Toki turisteja on ainakin tuplaten se määrä kuin kuusi vuotta sitten. Täällä vietettiin aikanaan nuorimmaisen yksi vuotissynttärit! Kahlasimme laguunin poikki saarelle johon pistettiin "tukikohta". Saimme lähtiess

Lepopäivät lomallamme olivat todella tarpeen, mutta nyt oli upeaa ajatella tekevänsä viimeinkin jotain muuta. Päätimme lähteä päiväksi Haniaan ja siitä päivästä ei vauhti ja säikäyttävät tilanteet loppuneet! Bussi lähti ennen puolta päivää Geranista ja oli kyllä niin täynnä Haniaan päästyämme, ettei kyytiin olisi enää ketään mahtunut. Hiukan säälitti jo bussin rahastajaa, joka epätoivoisesti yritti pysyä kärryllä siitä kuka on maksanut matkan ja ylipäätään raivata tiensä uusien matkustajien luo. Lapsista seisominen bussissa oli aluksi jännää. Ahtaassa tilassa ja kovassa kuumuudessa, hauskuus karisi äkkiä pois. Itse Hania yllätti lapset. He eivät selkeästi muistaneet kuuden vuoden takaa kuinka iso paikka tuo oli. Olemme siis ennenkin täällä olleet. Kiersimme kauppoja ja löysimmekin jotain superia. Tai itseasiassa minä olisin kävellyt ohi, mutta tyttäreni huomasi jotain kauan odottamaani. Kuusi vuotta olin harmitellut etten ostanut silloiselta reissulta  löytämääni radio -lau

...voin ottaa iisimmin! Meidän perheen ainut keino olla yhdessä lomalla, on lähteä kauas kotoa. Tällä kertaa kilometrejä satojen sijasta, onkin tuhansia. Taas tuo lento toi matkaansa oman jännityksensä, mutta siitä selvinneenä ollaan kohteessa! Kolme päivää on mennyt siihen että ollaan vain oltu ja nautittu. Räpylät taitaa jo kasvaa tällä uinti määrällä. Se taitaa olla ymmärrettävää täällä +33 asteen Välimeren lämmössä Kreetan Geranissa. Hotellina jo kerran aiemminkin koettu Matzi, jossa on hyvä ja rauhallista olla. Tätä hotellia suosittelen muillekin! Hyvä ruoka, hyvät juomat, jäätelöä (osalle meistä), meri ja altaat sekä sopivasti shoppailua ja tuntemattomassa seikkailua. Siitä on meidän loma tehty. Tuleville päiville on siis jo suunnitelmissa jotain. Lisää seuraa...

Mun sokerittoman ajan ehkä paras herkku on ollut lakritsitaatelit. Ai että miten hyvää! Toiset ovat mussuttaneet viikonloppuna karkkia ja minä taateleita. On perhekin päässyt kokemaan miten monen herkun pystyy valmistamaan ilman tai jopa lähes ilman sokeria. Loistavana makeuttajana toimivat mm. mansikat ja banaani! Parhaimpina itsetehtyinä herkkuina toimivat koko sakille rahkalätyt ja smoothiet. Tällä viikolla on tullut leivottua ja juurikin minimisokerilla. Ja apulaisina toimivat kaksi nuorinta lasta. Välillä kyllä tuntui, että minä olin se apulainen. Ehkä jo vuoden päästä vältyn tältä hommalta kokonaan. Keskimmäisestä tulee kuulemma leipova kokki. Sen uskon ja sitä odotellessa! Niin meillä siis juhlittiin nuorimmaisen 7-vuotissynttäreitä ja loistavassa säässä. Aurinko helli niin paljon, että illalla vieraiden lähdettyä, oli pakko pistäytyä montulla uimassa. Ja kohta sitä uidaankin jo toisinlaisissa vesissä.. siitä sitten lisää toiste. Lahjoja tuli monen moista. Tarpeellista j

Virallinen lomani alkoi maanantaina vaikka todellisuudessa olen ollut jo toista viikkoa vapaalla. Tunnen akkujen alkavan täyttyä. Vielä ei tokikaan olla lähellekään voiton puolella mutta edes niin, että jaksan jotakin ilman itsensä pakottamista puuhailla. Eilen ja tänäänkin tuli reippailtua luonnossa ja sai aivan yllättyä, millaista kauneutta kotokulmillekin piiloutuu! Ja nyt tänään nautin siitä että ensimmäisiin kertoihin vuosiin (en valehtele) ehdin/jaksoin kirjoittaa pakastamieni mansikoiden pusseihin edes tekstin. Kyllä. Näinkin pienestä asiasta olen iloinen. Eräs ystävä aamulla puhelimessa sanoinkin, "Niinhän se on, pitäisi osata nauttia pienistäkin asioista.". Kiitos sanoistasi ❤ Ehkä parasta tässä päivässä tulee olemaan kahdenkin huippu ystävän näkeminen. Ruokaa, shoppailua ja leffaa. Siksi lounaaksi teinkin kevyttä kukkakaalipiirasta tai pizzaa. Kuinka sen haluaa ilmaista. Joku ehkä miettii että mitäs lapset tästä ruuasta tuumasivat. No tätä en kotona paikalla

Jotenkin kuvittelin eilen helpottavan meidän tämän päivän lounaan tekoa. Keitin eilen kattilallisen perunaa, jotta saamme äkkiä näppärästi tehtyä lounaalle lisukkeeksi paistinperunat. Nooh, homma riistäytyi käsistä miettiessäni mitäs perunoiden lisäksi. "Lihapullia" tuumaili vanhin lapsista ja siispä aloin pyöritellä niitä. Samalla tuumailin notta miksen kokeilisi tehdä (jossain näkemääni takaraivoon mieleen jäänyttä) kesäkurpitsa-halloum grillinyyttejä! Ja näistä saikin kivasti ainesideaa mitä terveellistä voisi tällä kertaa piilottaa lihapullataikinan joukkoon. Taikina sai sekaansa hyvin hienonnettua kesäkurpitsaa ja raastettua porkkanaa. Nam! Ei niin lasten mieleen, mutta he ovat jo tottuneet että tekemäni ruuat sisältävät aina joitain hyvin piiloitettuja 'minun mielestäni' herkkuja. No niin jossain vaiheessa huomasin että paistoin perunaa pannulla, uunissa olivat lihapullat ja grillissä tirisi nyytit. Vanhin lapsista teki onneksi salaatin. Tällainen helppo lou