En muistaisi koskaan tehneeni lupauksia uudelle vuodelle. Sitä vastoin ennustuksia uudelle vuodelle on tullut tehtyä. Nekin lähinnä leikkimielisesti tinaa valaessa.  Tutkittiin tinan pintaa, löytyikö röpelöä eli rahaa tai millaisen varjon tina heijasti seinälle. Kukin näki niissä ehkä juuri sitä mitä halusi nähdä. Nykyään ennustuksia voi tehdä vaikka facebookissa. Eilen törmäsin tapaan, jossa googleen kirjoitettiin "haluan" sekä etunimen ensimmäinen kirjain. Avautuva lista sitten ennusti asioita tulevalle vuodelle.. ihan hauskaa hupia. Mutta ehkä perinteiseen tinaan tai nykyisin mehiläisvahaan, uskoisin kuitenkin enemmän jos niihin ylipäätään uskoisin! Viimeiset vuodet ovat olleet minulla jonkinlaista elämän tapa remonttia. Viimeisimpänä remonttina on ollut kunnon parantaminen. Olen halunnut saada väsymyksen kuriin ja olla tyytyväinen itseeni. Missään en ole mitään etukäteen vannonut, mutta jonkinlaisia lupauksia nuo ovat varmasti olleet minulle itselleni. Ehkäpä voisin

Joitain vuosia sitten kuulin eräältä perheen äidiltä jotain suurenmoista. Heillä vietettiin joka vuosi ensimmäisenä adventtina oman perheen pikkujoulua. En enää muista mitä heillä siihen kuului, mutta tuon kuultuani aloin jo suunnitella miten tämä meillä toteutuisi. Perheen yhdessäolo on arjessa kortilla, sen olen jo useasti todennut. Meille perheen pikkujoulu siis tuli tarkoittamaan ensisijaisesti tuota. Aluksi pikkujoulun sijoittuminen ensimmäiseen adventtiin, toi suunnattomasti haastetta, koska olin usein töissä tuona päivänä ja tyttären harkat olivat ennen sunnuntaisin. Riittävän yksinkertaisella ohjelmalla, homma saatiin onneksi onnistumaan. Torttujen ja  piparien leipominen, usein myös piparkakkutalon teko ja koristelu  ovat kuuluneet päivään. Taustalla ovat soineet joululaulut. Laulujen valinta on ollut isännän valtakuntaa ja valituksi on tullut välillä hyvinkin raskasta sellaista, mutta ensimmäinen kappale on kuitenkin aina ollut Juicen "Sika". Tämä saa kai

Kun herkkuhammasta kolottaa, moni kollaa kaappeja etsien sokeria, milloin missäkin muodossa. Minulle herkku on muuttanut muotoaan toisen laiseksi. Sokeria en käytä enää juuri ollenkaan. En tiedä kauanko tätä on jatkunut. Ehkä kolme vuotta vai jo kohta neljä? Toki joukkoon mahtuu mm. viime joulu, jolloin suvaitsin itselleni suklaata ja viime kesälomareissun, jolloin kyllä söin yhden elämäni huonommista jäätelöistä. En edes tiedä miksi halusin jäätelön. En edes pidä jäätelöistä, ellei Classicin kerma-toffeeta lasketa. Välillä tämä on kidutusta, välillä helppoa kuin heinän teko. Vaikka heinää en kyllä osaa kyllä tehdä.. Sokerikiintiö tuli siis jossain vaiheessa täyteen. Olin ja olen, suklaaholisti. Kerran sitä, aina sitä. Ei riittänyt pala tai rivi, ei aina edes levy. Suklaa rentoutti, toi hyvää mieltä ja antoi nautintoa. Sokerista luopumista on helpottanut se, etten tykkää esim. leivonnaisista tai karkista. Ennen olin aina väsynyt. Luulin kärsiväni vitamiinien puutteesta. Tai tar

Viimein alkaa olla kesälomareissumme lopullinen budjetti laskettuna. Seuraa siis yhteenvetoa eli vähän tylsääkin tietoa ja laskelmia.. sekä muuta knoppitietoa reissusta. Aikaa Euroopan valloitusreissuumme meni 2 viikkoa ja päivä. Kohteena Ruotsi, Tanska, Saksa, Tsekki, Puola, Liettua, Latvia ja Viro. Aikaa kussakin maassa päivästä kolmeen. Tarkempi reitti löytyy vanhemmista kirjoituksista. Kilometrejä kertyi 4860km. Tiet olivat pääosin kaikkialla hyvässä kunnossa, vaikka tietöitäkin kyllä matkan varrelle sattui. Eri maiden liikenteessä oli eroja. Isoin ero oli Liettuassa. Sielläkin ilmeisesti oli liikennesäännöt, mutta kaikki eivät niitä todellakaan noudattaneet. Vaarallisiin tilanteisiin emme törmänneet missään. Matkalla oli huomioitava myös lapsia koskevia turvallisuus sääntöjä liikenteessä. Esimerkiksi Saksassa ja Puolassa alle 12-vuotiaiden lasten tulee istua korokkeella. Tsekeissä alle 12-vuotiaat ja alle 18-vuotiaat 150cm pitkät eivät saa istua etupenkillä ilman koroket

Töiden päälle hukassa olevan tärkeän asian etsintää. Ei löytynyt, mutta löytyi edellinen kadonnut asia.   Pikasiivous, koska huomenna saapuvat rakkaat appivanhemmat. Ja noin kolme koneellista pyykkiä viikattuna kaappeihin.. Niin, meillä tehdään kerralla paljon. Ei kait viikkailua koko ajan jaksa? Äiti ja isä kävi. Juotiin kaffit. Ehtii, ehtii! Samalla tajuaminen, että päivän treeni (joo, keksityt aloittaa jonkun ihme treenin, joka kestää mooooonta viikkoa...) pitää tehdä nyt, koska muuten se jää myöhäis iltaan, eikä se sovi mun iltauniselle kropalleni.  Siinä samalla huomaan, että keskimmäinen taitaa myöhästyä harkoista.. no ei myöhästynyt, kun laittoi vähän autettuna töpinäksi!  Treenit & pika suihku ja vanhempainiltaan. Vähän piti miettiä, että minkäs meidän lapsen istunto tämä olikaan.. ilta oli täynnä tuttua asiaa, olisi ehkä voinut jättää välistäkin. Ei, ei olisi voinut tai omatunto olisi kolkuttanut. Olenpa istunut muidenkin lasteni vanhempainillat, niin toki vielä

Saavuimme majoitukseen nimeltä Armenia illan suussa puoli yhdeksän maissa. Nälkä oli jo kova, joten mieltä rauhoitti tieto siitä että majoituksessa oli ravintola. Liettualais-Armenialaista ruokaa tekevä ravintola. Hotelli paljastui motelliksi, mutta tarjosi toki haluamamme asiat. Hyvät sängyt, oman suihkun ja vessan. Huoneemme sisustus oli niin ikään hyvin Armenialainen. Haju huoneessa kamala. Kuin joku liima tai ehkä home, olisi haissut. Päätimme heti, että siellä ollaan tasan tarkkaan vain yöt (2yötä 130€)! Motellissa olisi ollut uima-allas, mutta jotenkin sitäkään ei tehnyt mieli kokea. Vesi haisi raudalta. Ulkona oli leikkipuisto, huvimajoja, suihkulähde sekä lampi ja rakenteilla oleva terassi. Vaikka motelli sijaitsi ison tien varressa, siitä oli saatu viihtyisä. Motellissa oli rekkaparkki ja majoittujina siis paljon rekkakuskeja. Oli toki muitakin. En tiedä mitä maasta kertoi se, että videovalvonta oli parkkipaikoille. Oliko maassa niin paljon rikollisuutta vai halu

Eihän kaikki voi mennä ilman kommelluksia! Tajusimme laittaneemme kirjautumiskyselyä jo ennen lomaamme alkua peruntuneeseen majoitukseen.. ei ihme, ettei ohjeita kuulu, vaikka kyllä tuosta sovitustakin majoituksesta olisi ohjeet pitänyt jo tulla. No uusi posti majoitukseen ja vastaus tuli äkkiä. Treffit sovittiin klo16 asunnon pihaan. Matkalla ehdimme hakea ruuat illaksi ja aamuksi, matkaa näet oli vain tunteroinen. (P.s. Myrskystä ei ollut muuta merkkiä kuin kosteat tiet sekä taimitarhan kaatuneet ruukut. Ehkäpä myrsky oli jo mennyt.) Asunto sijaitsi paikassa nimeltä Tychy. Ulkoa päin asunto ei vakuuttanut, mutta annoimme sille mahdollisuuden. Yhden puhelinsoiton jälkeen klo 16:20 saapui nuori nainen meitä asunnolle viemään. Samalla saimme tietää miksi kirjautumisohjeita ei ollut tullut. He odottivat meidän saapuvan vasta seuraavana päivänä, olivat katsoneet tiedot väärin. Asuntoa vasta siivottiin. Rehellisyys ja avoimuus on kaiken A ja O. Kiva kun kertoivat suoraan. E