Olipahan torstai

Töiden päälle hukassa olevan tärkeän asian etsintää. Ei löytynyt, mutta löytyi edellinen kadonnut asia.  

Pikasiivous, koska huomenna saapuvat rakkaat appivanhemmat. Ja noin kolme koneellista pyykkiä viikattuna kaappeihin.. Niin, meillä tehdään kerralla paljon. Ei kait viikkailua koko ajan jaksa?
Äiti ja isä kävi. Juotiin kaffit. Ehtii, ehtii!

Samalla tajuaminen, että päivän treeni (joo, keksityt aloittaa jonkun ihme treenin, joka kestää mooooonta viikkoa...) pitää tehdä nyt, koska muuten se jää myöhäis iltaan, eikä se sovi mun iltauniselle kropalleni. 

Siinä samalla huomaan, että keskimmäinen taitaa myöhästyä harkoista.. no ei myöhästynyt, kun laittoi vähän autettuna töpinäksi! 

Treenit & pika suihku ja vanhempainiltaan. Vähän piti miettiä, että minkäs meidän lapsen istunto tämä olikaan.. ilta oli täynnä tuttua asiaa, olisi ehkä voinut jättää välistäkin. Ei, ei olisi voinut tai omatunto olisi kolkuttanut. Olenpa istunut muidenkin lasteni vanhempainillat, niin toki vielä nuorimmankin. Voivathan koulun tiedottamat asiatkin muuttua, koska eri opettajat ja rehtorit... vaikka koulu kyllä on ollut sama kaikilla..

Sitten kotiin. Pyykit ripustukseen uudelleen. Ihanat apulaiset olivat näet valtavassa auttamis vimmassaan (siis käskettynä ripustaa uusi koneellinen kuivamaan. Oliko luurit päässä ja puhelin kourassa?!) keränneet ränkystä märät pyykiit pois ❤

Nyt hetki sohvalla. Vanhin lapsi lähti treeneihin ja isäntä töihin. Kohta tytöt petiin, minä koesaunaan (meillä saunotaan (melkein) sähköinsinöörin 'kiukaan testaus' -mielessä nyt joka ilta) ja sitten on tämä päivä taputeltu. 

Tervetuloa viikonloppu ja rauha (?) Kamalan ihanaa elämääni ❤

P.s. ai niin, tiskikone vaatii täyttöä ja pyöritystä!