Samoksen ravintolakokemuksemme

Paikallisten ruokien ja juomien maistelu on osa lomaamme. Varsinkin isäntä, on rohkea kokeilemaan ties mitä erikoisuuksia. Yllätyksekseni tämä loma meni kyllä häneltä hyvinkin turvallisen tuntuisten makujen ympärillä, kun taas itse maistelin mielestäni erikoisiakin vaihtoehtoja.

Seuraavassa siis kokemuksia ja kuvia ravintoloista eri puolelta saarta. Laitoin toki sekaan myös muutakin esim. joitain mainintoja jäätelö- sekä juomapaikoistakin. Valitettavasti ihan joka hintaa tai ravintolan nimeä, en kuitenkaan onnistunut ylöskirjaamaan.

Heti ensimmäisenä päivänä tiistaina 19.7.22 tutustuimme hyvin suosittuun Kamara -tavernaan (Votsalakia). Olimme väsyneitä ja nälkäisiä, joten tämä ruokailupaikka oli jo etukäteen valittu suositustenkin perusteella. Lyhyt matka ja kehuttu ruoka. Eli kamat hotelliin ja syömään.

Saimme lämpimän vastaanoton toiselta omistaja veljeksistä. Ruokalistaa tutkiessamme ja isännän kaloista kysyessä, sai hän päivän kalojen esittelyn suoraa keittiön puolella. Isäntä valitsikin itselleen annoksen meriahventa. Minä puolestani otin kanagyrosaterian. Lapset söivät pitsaa ja juustohampparia. Alkupalaksi Kamara tarjosi itse kasvatetuista aineksista tehtyjä salaatteja sekä sämpylää. Kylkiäiseksi otimme saganakia, johon tykästyimme 'muinaisella' Kreetan reissullamme. Ruokajuomana oli vesi ja Mythos.

Herkullista saganakia!

Palvelu oli loistavaa, 'samalla talk' viihdyttävää ja kaiken kruunasi kiitoksena saadut ouzot ja makeat omenaviinit. Toki nuo viinit tuotiin porukkamme teineille ja sepä meitä huvitti. Vielä ovat kovin alkoholi vastaisia.. Nuorin sai jäätelöä. Tutuille tiedoksi, me aikuiset joimme nuo viinit! Valvottu vuorokausi ja annos viiniä sekä ouzoa toi nukkumatin hiukan entistä lähemmäksi.. mutta kyllä me silti uimaan lähdettiin!

Ruuista pulitimme 74,50€. Hyvä fiilis jäi ja päätimme pistäytyä paikassa vielä uudestaankin.

Keskiviikkona 20.7.22 piipahdimme rannalla ja sieltä päin janoamme tyydyttämässä Old Fashion baarissa (Votsalakia). Musiikkina soi tuttuja hittejä menneiltä vuosilta. Baarimikko oli hiukan pölyissä olevan oloinen, mutta ihan hauska sellainen. Pojaltamme (joka joi cociksen) kyseli, että olitko täällä jo aiemmin.. Joimme mythokset hintaan 4€.

Illan ruokaravintola valintamme oli Anna's restaurant (Votsalakia). Tämän paikan isäntä katseli edellisiltana valmiiksi. 

Sisäänkäynti.

Saimme heti alkupalat pöytään. Viinilehtikääryleitä sekä piirakoita. Juomaksi otimme olutta sekä vettä.

Tästä päästiin valitsemaan.

Itse ruokalistoja ei paikassa ollut vaan Anna (oletimme hänen olleen Anna) vei meidät katsomaan ikäänkuin seisovaanpöytään, ruokavalikoimaa. Saimme siinä nähdä ja kuulla mitä tarjolla on ja päättää mitä niistä annoksiimme haluaisimme.

Valitsimme leftikaa, kreikkalaista salaattia, kanaa ja stifadoa. Ruoka saapui pöytään leivinpaperinyyteissä, jotka sai itse avata. Viisi täyttä mahaa maksoi yhteensä 66€. Kiitokseksi saimme piirakanpalat.

Tyttöjen kanat olivat vähän mauttomat, mutta muuten ruoka oli varsin hyvää. Paikan suosiosta kertoi myös alati täyttyvät pöydät. Menun esittely ja kiitos piirakat olivat mukava kokemus, jota kyllä suosittelen muillekin. Itse ravintolakin oli varsin tunnelmallinen koristuksineen ja valoineen. 

Kivannäköinen piha-alue.

Torstaina 21.7.22 haimme aamulla leipomosta (Votsalakia) pari croissanttia sekä muutaman kinkkujuustocroissantin. Aika kalliiseen hintaan 12,50€, mutta kyllähän ne meille maistuivat. 

Leipomo, jossa oli adoptioilmoitus kuvassa näkyvästä koirasta. 

Oli menossa ensimmäinen autoilupäivämme ja huristimme Drakeihin asti. 

Drakeissa ei montaa ihmistä ollut, mutta parikin ravintolaa oli ja heillä toki kilpailu meistä harvoista sen hetkisistä turisteista. Piipahdimme ensimmäiseen  ravintolaan, jossa ruokaa valmisti Mama ja tarjoilija Papa. Tuo Papa taisi olla ihan oikea pappikin, asusta päätellen. 

Näkymä ravintolasta.

Pieni kielimuuri tuntui viereisen pöydän venäläisillä olevan, he käyttivät puhelimen kääntäjää apuna. Me sitä vastoin pärjäsimme loistavasti englannilla. 

Tilasimme kolmet ranskalaiset, saganakin, pari annosta tzatsikia, annoksen sovlakia sekä yhden oluen ja vettä. Tarjoilu pelasi ja maisemat alas merelle olivat komeat. Maksoimme 38€ ja saimme pienet jäätelöt sekä vesipullot kiitokseksi. Saganaki oli Kamaraa parempaa, eikä muussakaan ruuassa ollut valittamista.

Paikan vessat olivat... sanoisinko, jännittävät. Miesten vessa oli kadun tasossa ja varsin kammottava. Likainen ja ei puoleensa vetävä. Poikamme tuumasi heti, ettei hänen ainakaan tarvitse vessassa käydä. 

Miesten vessan kohdalta portaat alas laskeuduttua löytyi naisten vessa, joka oli siistimpi ja sinne olisi päässyt suihkuunkin. Vessassa toki oli niin monta hämähäkkiä seiteissään, että oli kova tarkkailu, jotta jokainen pysty visusti paikallaan tarpeiden teon ajan. Teimme likkojen kanssa niin, että kaksi oman vuoron odottelijaa, oli tarkkailuvuorossa. Huh mikä kokemus hämispelkoiselle!

Illalla kävimme vielä Votsalakiassa Kevinin ravintolassa.

Illallinen alkoi täälläkin monijalkaisten kanssa. Saamamme pöydän vieressä ikkunalla kiipeili nopea hämis, eikä menun selaamisesta meinannut tulla mitään. Kun nuori miestarjoilija tuli lähemmäksi kysyin voisiko hän tehdä otukselle mitään. Tarjoilija totesi tilanteen ja kertoi hakevansa äitinsä paikalle, hänkin pelkäsi hämähäkkejä! Siinä sitten naurettiin porukalla, kun äiti kipitti köökistä apuun. Näppärästi hän nousi tuolille ja pelasti illan.

Söimme pastitsiota, moussakaa, uunipastaa, kolmioleipää, ja hampurilaisaterian. Uunipastan tarjoilija suositteli tyttärellemme ja se oli kyllä hyvää. Samoin moussaka oli täydellistä. Poika kuvittelivat saavansa hampurilaisen ranskalaisten kera, mutta kyseessä olikin sen ainekset lautaselle ripoteltuna ja ilman sämpylää. Jatkossa täytyi lukea menua tarkemmin oliko kyseessä hampurilainen vaiko ateria, jossa oli hampurilaispihvi.

Juomiksi otimme vettä ja kaksi olutta. Kiitokseksi saimme vesimeloni sekä ouzoa. Illasta maksoimme 58,80€.

Perjantaina 22.7.22 joimme Potamilla olleessa tavernassa vain vissyä ja jätimme syöpöttelyn vasta Kokkariin.

Tällainen oli Potamin ravintola.

Kokkarin kauppoja kierrellessä tulimme rantakadulle, jossa ruokapaikaksi valikoitui Grill Lefteris Corner. Päätimme jokainen syödä pitacyrokset hintaan 3,5€ kappale ja kyytipojaksi otimme vettä. Paikka oli hyvä pikapysähdykseen ja cyroksetkin varsin maistuvia.

Cornerin kukka-aita.

Lauantaina 23.7.22 söimme ravintola Zenissä Samoksen kaupungissa. Oli älyttömän kuuma ja meillä kaikilla kova nälkä. 

Ravintola oli niin ikään rannassa, jossa oli kaiketi monen veneenkin parkki. Toki oli päivä ja moni vene vesillä. Jokunen armeijan vene ja isompi muu vene rannassa nökötti.

Ravintolassa oli sisätilatkin, autotien toisella puolella, mutta me jäimme ulos. Vessan verran vierailimme sisätiloissa. Vessat olivat kuumaakin kuumemmassa yläkerrassa.. 

Söimme caesar- ja tonnikalasalaatin, souvlakia, munakkaan, pastitsion sekä saganakin. Juomina vettä ja pari olutta. Tässä ravintolassa tarjoilu oli vain ok-tasolla ja ruoka ei ansainnut erityismainintaa lukuunottamatta saganakia. Se oli taivaallisen hyvää!

Maksoimme kaikesta 52,50€ emmekä saaneet mitään kiitosta. Tarjoilija vaikutti olevan hiukan ylityöllistetty. Näytti tarjoilevan yksin aika monelle seurueelle ja joutui tosiaan kuskaamaan ruuat tuon autotien yli.

Illalla söimme vielä Votsalakiassa Kleopatra ravintolassa. Oli jo aika myöhä, joten osaa menun ruuista myytiin jo "ei oota". Tyttäremme ottivat spagettibologneset, pojat lammasta ja minä päätin kokeilla rohkeasti jotain uutta ja outoa. Otin pastaa merenelävillä höystettynä. Annoksen nähtyäni vähän epäröin, mutta sain kuin sainkin syötyä vatsani täyteen. Osa lautaseni otuksista oli pelottavan näköisiä ja tuoksu oli arvatenkin hyvin, hyvin äyriäinen. Ei ruoka huonoa ollut, mutta ei sitä minun tarvitse uudelleenkaan maistaa. Bologneset olivat hyvät ja isäntä sanoi syöneensä joskus parempaakin lammasta. 

Joimme vettä ja Mamokset. Mamos maistuikin yllättävän hyvältä ja taisi syrjäyttää tähän astisen suosikkimme Mythoksen. Mamos oli vahvemman ja täyteläisemmän makuista.

Hintaa illalle tuli 59,20€ ja kiitokseksi saimme vesimeloneja. 

Ravintolasta jäi sisäkuvat ottamatta lukuunottamatta tätä kukkaa.

Sunnuntaina 24.7.22 söimme Pythagorionissa  kadulla, jonka kohdalta Votsalakiasta tuleva tie kääntyy Samoksen kaupunkiin päin. Ravintolan nimeä en nyt mistään löytänyt. 

Poikamme sai viimein haaveilemansa hamppariaterian ja tuon saman söi myös toinen tyttäristämme. Isäntä valitsi pitagyroksen ja minä ja nuorin lapsistamme vain joimme. Toinen cocista, toinen olutta. Ehkä arvanette kumminko päin. 

Illalla kävimme Ormoksessa syömässä. Valitsimme ravintolan puhtaasti fiilispohjalta. Väkeä oli paljon liikkeellä, etenkin paikallisia. Kylässä oli jonkinmoiset soittajaiset menossa. Ravintolan tarjoilija (mahdollisesti jopa omistaja) kehui Suomea ja sen metsiä. Oli jonkun dokumentin suomen metsienhoidosta nähnyt.

Ravintola aiemmin kuvattuna.

Pyysin pöytää viidelle, vaikka meitä olikin matkassa vain neljä. Pikkuisen pitkään minua katsottiin, että etkö todella tiedä montako perheeseesi kuuluu.. poikamme jäi siis hotellille, koska vatsa oli vielä hampparista täysi. Taisi kaivata jo taukoa meistäkin.

Ormoksessa oli paljon kissoja, liekö he liikkeellä siksi kun muutkin paikalliset olivat. Kun viereisestä pöydästä lähtivät ruokailijat, pomppasi yksi kissoista syömään jämiä. Rauhassa tuo saikin syödä sen verran kiireistä henkilökunta oli, ettei kissan ruokahalua edes huomattu.

Tilasimme kreikkalaisensalaatin, giouvetsiaa (9€), gemistaa (6,50€) sekä täytettyä kesäkurpitsaa (9€). Ruoka oli todella hyvää. Ehdottomasti lomamme parasta. Jäi hyvä fiilis ja tuo pikkufestari toi paikkaan vielä lisää tunnelmaa. Mikähän juhla mahtoi olla kyseessä?

Autolle mennessämme ihailimme linnunrataa, joka loisti pimeässä niin kirkkaana. Luulen tuon näyn piirtyneen tyttäriemme mieleen pysyvästi.

Maanantaina 25.7.22 käydessämme Posidoniossa söivät muut siellä olevassa ravintolassa jäätelöt, minä join mojiton. Tuolla oli nähdäksemme vain yksi ruokaravintola (ellei joissain sivummalla ollut lisää) ja yksi baari, joten en edes hoksannut paikan nimeä kirjoittaa ylös, enkä liioin hintoja. Tuo paikka oli vain niin satumaisen seesteinen ja upea, että tahdon senkin paikan erikseen tässä mainita. Käykää ihmeessä tuossa kylässä.

Illalla palattuamme autoreissultamme kävimme Votsalakian rannassa Gregory's restaurantissa. Paikassa oli kiva leikkipaikka lapsille, vaikka omiamme viihdyttivät kissat paremmin.

Minä ja isäntä söimme grillilautasen kahdelle ja lapset ottivat jokainen pitsaa. Jokainen oli tyytyväinen ruokaansa. Vatsat tulivat täyteen ja pitsaa jäi hotellillekin vietäväksi. Joimme oluet ja vettä. Palvelu oli hyvää. Tässä paikassa oli selkeästi vakioasiakkaita.

Hintaa tuli 66€ ja kiitokseksi leivokset.

Tiistaina 26.7.22 söimme vasta Turkin Kusadashissa. Olimme siis siellä päiväreissulla. Vene lähti aamulla Pythagorionin satamasta ja palasi sinne alkuillasta. 

Ravintolan nimeä en ylös kirjoittanut eikä sillä ehkä ole väliäkään. Kebab oli hyvää ja sitä oli varmaankin liikaa, niin täyteen siitä tuli. Tämä hupi juomineen maksoi 60€. Tarjoilija oli mukava, vitsaili mukavasti mukana, kun näki poikamme härkkivän siskoaan. Meinasi poika päästä tiskaamaan, vaikka kivasti jo melkein 18vee poika osasi takaisin nokittaa. Kielitaito on tärkeää. 

Keskiviikkona 27.7.22 palailimme vuoristosta ajelulta ja poikkesimme Ireoniin uimaan. Siinä sitten päätimme myös käydä rannan viimeisessä ravintolassa syömässä kolmioleivät (n. 5€) pikkunälkään. Paikka oli hyvin kaunis ja näky merelle upea. Ehkä se kuvasta välittyykin. Aallot löivät rantaan ja olo oli ihanan rento.

Niin seesteinen kaunista ja tunnelma täys 100!

Illalliseksi kokkasimme spagettibologneset hotellilla.

Torstaina 28.7.22 kävimme syömässä uudelleen Votsalakian Kamarassa.

Väkeä oli niin paljon, että vähän piti odotella henkilökunnan katsovan mihin paikka meille järjestyy. Meitä oli matkassa nytkin vain neljä. Tällä kertaa vanhin tytär jäi hotellille. Teinit kaipaavat jo omaa rauhaa.

Nuorin lapsistamme on toisinaan huono syömään. Ensimmäisellä Kreikan reissulla hän söi oikeastaan vain vaaleaa leipää. Leipä on ollut aina hänen juttunsa. Jollain toisella reissulla maistui leivän lisäksi melkeinpä vain ranskalaiset. Nyt hän oli yllättävän hyvin löytänyt syötävää. Kamarassa listaa tutkimalla hän löysi mieleisen menun alkupäästä, jossa ei mielestämme lukenut mitään "tarjoillaan vain aamupalaksi" -mainintaa. Tilausta tehdessämme tarjoilija kuitenkin kävi varmistamassa jotain, tarkemmin hän ei kertonut että mitä kysyy. Takaisin hän tuli kertoen että onnistuu. Tilasimme siis hänelle toastit pekonilla ja kananmunalla. Poikamme otti hampparin ja minä sekä isäntä pastitsiot ja vielä saganakin. Saganaki on meidän lempparia. Joimme jälleen olutta ja vettä.

Tarjoilija kävi jossain välissä kysymässä saako tyttäremme ruuassa olla tomaattia ja sanoimme että toki saa olla.

Saadessamme ruuat olimme ihmeissämme että tyttäremme lautasella oli toki kaikki muu, mutta itse leipiä ei ollut. Niistä kysyessämme saimme vastauksen, että ylipäätään mahtavaa että kokki oli suostunut tekemään aamupalavalikoimasta ruokaa. Leipää ei enää ollut. No ongelmaa emme tästä tehneet, vaikka toki laskua maksaessamme katsoimme siitä pyydettävän koko annoksen hinnan. Vähän syletti, mutta vain vähän. Olisihan meille voinut listan ulkopuolisesta kokkailusta kertoa ja sanoa että se pystytään vain vajaavaisena toteuttaa... Ouzot saivat harmituksen haihtumaan sekä sekin, että pojan hamppari oli hyvää ja saganaki myös. Pastitsio olisi voinut olla parempaa. Tyttäremme ei piitannut annoksestaan, jonka pääasiallinen valinta perustui tuohon leipään, joten vaihtelimme pöydässä hänen eteensä sitä mikä maistui. Maksoimme ruuista juomineen reilut 40€.

Perjantaina 29.7.22 kävimme päivällä pikkuruuilla Votsalakian ravintolassa nimeltä Nonya. Otimme neljä isoa pitacyrosta (6€) ja yhdet valkosipulileivät (arvaatteko kelle?). Paikassa oli meitä vastassa joku asiakas joka oli asunut Samoksella 10 vuotta, oli ehdottomasti suosittelemassa paikkaa. Oli kyllä niin änkyräkännissä, että melkein karkoitti meidät pois.

Jäimme kuitenkin paikkaan ja teimme tilauksen. Muita asiakkaita ei ollut.. Tilasimme lisäksi vettä ja kaksi olutta. Saimme yhden oluen ja lasin. Toista pyydettäessä saimme yhden lasin lisää ja edelleen pyydettäessä viimein toisen oluen. Vähän oli pitkissä ranteissa. 

Valkosipuli tuoksui ihanasti, odotukset olivat korkealla. Nälkä tuli kaikille pelkästä tuoksusta.

Kokki piti selkeästi tarjoilijaa silmällä ja välillä koimme heidän tarkkailevan meitä yhdessäkin. Ehkä molemmat olivat aloittelijoita, en tiedä.. tai sitten ruuissamme oli jotain epäilyttävää piiloitettuna. Söimme silti kaikki ja gyrokset olivat hyvää. Valkosipulileipä maistui lopulta pääasiassa öljyltä, ei valkosipulilta. 

Myöhemmin ohi kulkiessamme kiinnitimme huomiota, että kyllä tuossakin ravintolassa väkeä kävi, ehkä me olimme siellä käydessämme vain hyvin seesteiseen aikaan liikkeellä. 

Lauantaina 30.7.22.7

Aamu alkoi sämpylöillä ja cappuccinoilla paikallisessa leipomossa. Olipa hyvää eikä isosti kukkaroakaan rasittanut.  Kaikki sämpylät maksoivat Votsalakian leipomossa 2,5-4€:n. Näin kahden kun aamulla liikuttiin, ei juurikaan rahaa mennyt.

Ravintolassa emme käyneet, koska tämän päivän fokus oli piknikissä. Haimme kaupasta vaikka mitä pikkupurtavaa ja vietimme iltapäivän yhdessä rantsussa. Samalla palailimme korttia yms.

Paluumatkalla poikkesimme mojitoilla (34 asteen kuumuudessa eikä tuullut yhtään) isännän kanssa. Hieman hintavaa oli 9€/mojito. Ehkä kuitenkin aavistus suomen hinnoista edullisempaa.

Illansuussa teimme hampparit hotellilla.

Sunnuntaina 31.7.22 söimme aamulla leipomon antimia rannassa (ai mikä rauha) ja päivällä hotellilla. Vasta illalla oli siis vuorossa kunnon ruokaa, mutta monta muuta maistelua oli ennen sitä.

Minettijäätelöt hotellimme viereisessä ravintolassa tarjoili meille Flavour bar (kiitos fb:n Meidän Samos ryhmä, kun autatte muistamaan paikkojen nimet). Ja päivän drinksut (mojito ja aperol spritz) nautittiin ravintola Tortugassa.

Illalla pojat tulivat jalkkispelikatsomosta suoraa etukäteen sovittuun italialaisravintolaan nimettömän Nostos. Me muut kissojenhoito reissulta. Söimme siis yllättäen pitsaa ja tortelliinia (itse en hirmuisesti tykkää pitsasta). Ravintola oli suosittu ja viihtyisä.

Maanantaina 1.8.2022 koitti Last Day In Paradise. 

Heräilimme aamulla yhteisestä päätöksestä niin että ehdimme kunnon aamupalalle ravintolaan. Kohteeksi valikoitui leipomon toisella puolella tietä oleva kivan näköinen ravintola (Votsalakia). Valitsimme listalta omeletin (7,50€) sekä sämpylöitä (4,50€), joissa oli omatekoista majoneesia ehkä vähän liikaakin. Kahvimme uhkasivat jäähtyä ennenkö varsinaiset aamupalat saapuivat, joten ne oli juotava pois. Lapset ottivat vastapuristetut tuoremehut.

Tuuli oli taas yltynyt, joten pöydässä sai vähän katsoa etteivät liinat tai selvitit lennelleet muualle. 

Paikassa oli töitä tekeviä tai opiskelevia nuoria läppäriensä kanssa. Tunnelma oli kivan seesteinen. Paikka oli sisustettu ja koristeltu aina rannalle asti. Viehättävä ravintola. 

Ruokakokemus oli ihan ok. 

Ostimme paluumatkalla minijäätelöt sekä kotimatkalle eväsleivän leipomosta.

Tarjolla olisi ollut vaikka mitä!

Sunset taverna (Votsalakia) valikoitui illan ruokapaikaksi lähinnä sillä perusteella ettemme olleet vielä siellä käyneet (no jäihän niitä moniakin kokematta) ja mikä sattui eteemme. 

Valitsimme pöydän rannasta, johon oli ihan hiekalle pöytiä pystytetty. Maisema oli kuvankaunis ja laskeva aurinko teki siitä entistä kauniimman. Kisuja vilisti rannalla myös hyvin toiveikkaan näköisinä. Josko jotain ruokaa sattui meiltäkin sattui..

Tämä ravintolan maisema on syöpynyt muistoihin, niin kaunista. Osuva nimi oli ravintolalla.

Tytär valitsi listalta tonnikalaspagettia, jota tarjoilija sitten ihmetteli, että onko heillä edes sellaista. No olihan heillä ja hyvää olikin. Itse söin pekoni-kana-souvlakia. Ai, että! Tykkäsin. Muuten pöytään tuotiin mm. hamppariaterioita ja kiitokseksi saimme rakia ja omenaviininiä sekä jäätelöä. Lapset joivat ruuan kanssa cocista ja me aikuiset olutta. Yksi cocislasi saatiin illanaikana rikkikin, tuuli niin kovasti. Toki saattoi lasia jonkun huitova käsi pökätäkin.. mutta joka tapauksessa "sirpaleet tuovat onnea" -ajatuksella mentiin ja sillä onnella saimme kyllä matkamme turvallisesti päätökseen.

Pekoni-kana-souvlaki

Makumaailma sai reippaasti uusia kokemuksia, joita näin nälkäisenä muistella. Taidanpa mennä syömään!