Viisi naista ja Skoda, suuntana Lofootit!

Tämä reissu otti tuulta purjeen alle jo viime syksynä.

Työpaikalla, eräässä kahvipöytäkeskustelussa heitettiin ilmoille ajatus reissusta Lofooteille. Äkkiä oli mukaan lähdössä autollinen ystäviä.

Reissua suunniteltiin enemmän ja vähemmän läpi vuoden, mutta todellisuudessa vähillä palavereilla reissuun lähdettiin. 

Tiedossamme oli yksi ennakkoon varattu majoitus Svolvaer (Lofoottien epävirallinen pääkaupunki, jossa asustaa n. 5000 asukasta) nimisessä paikassa Lofooteilla ja muutoin majoitus hoituisi teltoilla, joita mukana oli kolmekin kappaletta. Tavaraahan viisi naista sai jo lähtiessä kohtuullisesti mukaan ja kaikki tarpeellista tottakai!

Auto starttasi Seinäjoelta seitsemän maissa maanantaina 23.6.25. Istumapolitiikka oli varsin selkeä. Pitkät enimmäkseen edessä, me lyhyet takana. Tilaa oli jaloille Skodan tilaihmeessä yllättävän ruhtinaallisesti.

Pakollisia pysähdyksiä tehtiin tarpeen mukaan, mutta melko sukkelaan iltapäivällä olimme jo Ruotsin Haaparannassa Candy Worldissä ja sen jälkeen Ikeassa syömässä. 

Karkkikaupan väriloistoa. Meidän ostokset jäivät melko pieniksi. 

Olimme tuumineet jäädä ensimmäiseksi yöksi Jockfall putouksen kupeessa olevalle leirintäalueelle, mutt satoi niin rankasti, että päätimme jatkaa matkaa. 

Jockfall, Ruotsi. 

Sateesta huolimatta tunnelma oli hyvä ja takapenkkiä tanssitti! 

Navi varoitteli tietöistä, mutta melko sujuvasti ajelimme. Yhden pätkän jopa lentäjän perässä, kuten käännös meille "saattoautosta" kertoi. 

Lähellä Kiirunaa viimein pysähdyimme leiriin. Altta - leirintäalue tarjosi meille puitteet telttailuun ja ruoka saatiin tehdä huoltorakennuksessa lämpimässä. Yö maksoi viideltä hengeltä kahdella teltalla 400kruunua. Ei paha hinta ollenkaan. 

Iltapala leirintäalueen lämmössä. Joku nokkela oli hoksannut ottaa leikkuulaudan mukaan ja onneksi niin, sillä pitihän meidän saada tomaattia leipiemme päälle. Niitä kun ei enää rajan yli saanut viedä! 

Huoltorakennus. 

Maisemaa leirintäalueelta. 

Ensimmäinen tämän reissun piilotettu Finstones. "Keep or hide" - ja kuvaa fb - ryhmään. 

Tiistaina 24.6.25.

Yö sujui veden ropinaa kuunnellessa. Kukaan ei tainnut nukkua järin hyvin ja yksi meistä ei edes sitäkään.

Nousimme ajoissa ylös, koska tarkoitus oli päästä jo Lofooteille ihmisten aikoihin. 

Ennen Norjan rajaa pysähdyimme Abiskon kanjonilla ihailemassa veden vyörymistä. Luonnonpuisto tarjosi kyllä mahtavat maisemat. Tästä olisi voinut jatkaa pidemmällekin reippailulle, mutta tällä reissulla sellaiset eivät kuuluneet ajatuksiimme. 

Abisko. 

Abisko. 

Pieni shoppailu - pysähdys. 

Norjan raja ylitettiin sulavasti ja maisemat vaihtuivat melko pian vuoristoisiksi. 

Lofooteille johti hyvä E10 tie, jossa oli ylityksenä lukuisia siltoja. Pahin, isoin ja minun mielestäni pelottavin (ja minä ajoin), oli Tjeldsundin silta, joka oli 1007m pitkä.

Tunneleita oli siltojen lisäksi paljon. Joku jopa yli 6km pitkä ja osa kulki myös veden alla. 

Yksi lukuisista tunneleista. 

Osa teistä oli kapeita, mutta tuotakin kapeimpia ovat olleet jylhät kreikkalaiset vuoristotiet. Ehkä asuntovaunun kanssa olisin ajatellut toisin.

Lampaita oli teillä varottavana jonkin verran. Varoituskyltit kertoivat myös hirvistä, mutta niitä emme kuitenkaan nähneet. Porotkin jäivät mantereen puolelle. 

Nämä porot seikkailivat tiellä jo ennen Lofootteja. 

Vessoja ei Lofoottien tienvarsien p-paikoilla ollut manner-Norjan totuttuun tapaan, joten viimeiset hetket istuimme kupla otsassa, ennenkö oli pakko pysähtyä puskapissalle. 

Saavuimme Svolvaeriin noin kuuden aikoihin illansuussa. Airbnb - majoituksemme oli loistava. Iso, kolmen makuuhuoneen huoneisto, joka sai mieltä melkein viiden tähden arvostelun.

Airbnb - majoituksemme Svolvaerissa. 

Ensimmäisenä iltana tutustuimme lähialueeseen kävellen ja piipahtaen muutamissa keskustan kaupoissa.

(Melkein) Takapihaltamme. 

Keskiviikkona 25.6.25.

Monien tuumimisten ja suunnitelmamuutosten jälkeen kohteiksi Lofooteilla lukkiutuivat Glomtiden, Henningsvaer ja Ryten.

Ensimmäisenä suuntasimme siis Glomtidenille. Tuuli todella paljon, joten nousu huipulle oli haastavaa ja lopulta tyydyimme huippua edeltävään "tasanteeseen".

Maisemat alas olivat hurjat. 

Kova tuuli kävi huipulla. 

Reitillä oli suhteellisen vähän kulkijoita, vaikkakin yksi huivipäinen (huivit kuin selviytyjistä) sakki meitä vastaan talsikin. Glomtiden on vielä vähän tuntemattomampi kohde ja sen huomasi myös puuttuvista reittimerkeistä. Onneksi joukossamme oli karttataituri!

Näitä etanoita ei olisi tehnyt mieli syödä, vaikka olisivat olleet kuinka hyvin valmistettuja. 

Majoittajamme Elisabeth vinkkasi meille Henningsvaer lumoavasta pikkukylästä. Siellä piipahdimmekin reippailumme jälkeen. 

Henningsvaer. 

Henningsvaer. 

Mietimmepä vain montako jalkapalloa on meri syönyt. 

Komeat kalliot. 

Kylä oli kertakaikkisen viehättävä. Veneet, rantatalot, pikkuputiikit! Kaikki oli kuin lastenohjelma Eliaksesta. Mielessäni näin Eliaksen kumivene Kumppiksen seikkailevan vedessä!

Tänne jäi piiloon jo reissun toinen FinStones kivi. 

Takaisin tullessamme piipahdimme Katedraalissa. Osa katseli sitä ja hautausmaata ulkoa päin, mutta minä ja yksi ystävistäni (hintaan n. 5€/lärvi) sisältä päin.

Vågan kirkko eli Svolvaerin katedraali. 

Ja kirkko sisältä. 

Ajoimme Svolvaerin keskustaan ja piipahtelimme kaupoissa. Torimyyjät ehtivät lopettaa ennenkö sinne asti ehdimme.

Illalla kävimme vielä syömässä ja maistoimme Lofootittien oman panimon olutta. 

Ruoka ei mahdottoman herkullista ollut mutta olut kyllä maistui. 

Torstaina 26.6.25.

Oli majoituksesta luopumisen päivä. Pakkasimme entistä täydemmän automme ja Ajelimme kohti Ryteniä.

Auton saimme kokopäivä parkkiin kätevästi reitin aloituspaikalle, jossa myös hyttyset meitä tervehtivät. Hinta parkille oli ja maksu suoritettiin automaattiin. 

Reitti kulki ensin lammasaitausten välissä pitkoksia pitkin ja alkoi sitten nousta vuorille. Aina kun luulimme seuraavan kukkulan olevan viimeinen, paljastukin sen takaa uusi. Oli lämmin päivä ja vettä piti muistaa juoda. Reitillä oli myös vaikeita kohtia, jotka eteenkin takaisin päin tultaessa olivat haastavia. Pelastushelikopterikin nähtiin...

Minä itse. Tämän lähemmäs jyrkännettä en mennyt. 

Maisemat ylhäältä alas Kvalvika beachille olivat upeat. Kapuaminen kannatti. 

Väkeä oli tällä reitillä paljon. 

Tarpomisen jälkeen iski meille jo nälkä. Ajoimme lähellä olevalle (Rambergstrand) rannalle ja pidimme ruokatauon siellä. Valkoinen hiekka vakuutti ettemme Suomessa olleet. Toki maisemat muutoinkin olivat kaikkea muuta kuin kotona.

Uimaan en saanut ketään houkuteltua. 

Ruuan jälkeen alkoi matkamme vieläkin pohjoisempaan, pois Lofooteilta. 

Seuraavan yön vietimme Narvikin tienvarsiparkissa teltoissa ja autossa. Oli tuulinen yö ja rekkojen melu herätti välillä, mutta huonomminkin olisi voinut nukkua.

Näissä maisemissa vietimme yön. 

Narvikin muistomerkki. 

Perjantaina 27.6.25.

Ajoimme maisemia ihaillen, välillä kuskia vaihtaen ja vessassa käyden aina Gorsabruaan asti. 

Tie muuttui melko kapeaksi, erittäin kuoppaiseksi ja lampaita oli hurjan paljon. Osalla ei ollut kiire väistää autoja ollenkaan. 

Auton jätimme toiseksi ylimmälle parkkipaikalle, josta oli juuri sopiva matka käpsytellä helppokulkuista ja melko lyhyttäkin reittiä putouksille asti. Reitti viimeiselle parkkipaikalle olisi kulkenut kapean puusillan yli. Olisi se varmasti ollut turvallisesti ylitettävissä ja moni sinne ajoikin, mutta oma sydän kiitti ettemme sitä tehneet. 

Rotko ja putous oli upeat. Korkeanpaikankammoiselle rotkon yli menevä silta oli liikaa, mutta tiukasti eteenpäin katsoen onnustuin minäkin käymään sen puolessa välissä. Kameralla yritin kuvata samalla putoukseen päin. Tuolta jotkut hurjat hyppivät benjihyppyjä. 

Tältä sillalta näki putouksen parhaiten. 

Itse rohkenin kävellä sen puoleen väliin, pitäen tiukasti kaiteesta kiinni. Hartaasti toivoin, että kamerani kuvasi muutakin kuin vain kaidetta. 

Jatkoimme matkaa Rovijoen putokselle, jota morsiushunnuksikin kutsutaan. Vesi virtasi valtavalla voimalla. Vähän huvitti kyltti, jossa kerrottiin kahlaamisen olevan kiellettyä. Ei kai kukaan tuonne kahlaamaan yrittäisi?!

Päivää oli vielä jäljellä ja ajamattomia kilometrejä. Matka siis jatkui. Saavuimme Suomeen illansuussa. Ohitimme Kilpisjärven ja Saanan ja ajoimme kohti Kaaresuvantoa ja siellä olevaa Vikkurinkosken leirintäaluetta. 

Tuolla välillä ei ollut juuri mitään. Mahtaa turusteille muodostua tuolla perusteella tyhjä kuva Suomesta. 

Vuokrasimme "ison" mökin hintaan 70€. Tuonne mahduimme kaikki, vaikka tilaa ei kyllä juurikaan ylimääräiseen ollut. Mökki oli muutoinkin nähnyt parhaimmat loistonsa (Ehkä koko alue myös. Paikalla oli lisäksemme yksi asuntoauto), mutta kyllä me siellä iltanapsumme saimme nautittua ja yön hyttysten kanssa levättyä. Hyttysiä oli nimittäin paljon!

Lauantaina 28.6.25.

Trangian ei millään olisi halunnut vettä meille keittää. Tuli sammui ainakin kolme kertaa. Maltillisesti jaksoimme kuitenkin ruokaa odottaa. 

Reittimme jatkui Levin, Rovaniemen ja Ranuan Fazerin myymälän kautta Isolle-Syötteelle, jossa saimme viettää yön ystävämme mökissä. 

Tämän kiven kohtalo oli lähteä Itävaltaan uuteen piiloon. 

Jos ajattelin lähtiessä auton olevan täysi, olin väärässä! 

Täällä kävimme uimassa. 

Pääsimme saunomaan, uimaan ja hyttysettömään mökkiin nukkumaan! 

Oli meillä toki viimeiseksi illaksi kovasti muutakin hommaa. Piti pelata peli, minkä yksi ystävistämme oli mukaan ottanut ja ulkoiluttaa kävelysauvat, jotteivät ne olleet turhaa mukana! Kaikesta kuitenkin selvittiin ja nukkumaankin päästiin hyvissä ajoin ennen aamua. 

Sunnuntaina 29.6.25.

Viimeisenä aamuna allekirjoittanutta olisi nukuttanut niin valtavasti. Kun sain pääni tyynyyn niin heräsin vasta kellon soittoon. 

Pysähdyimme enää vain tankkaamaan ja syömään (okei pieni piipahdus Kärkkäisellä sallittiin) ja sitten jo koti häämöttikin. 

Kiitos seurasta kaikille ihanaisille, erilaisille, mutta niin täydellisille naisille 🩷 Hengissä selvittiin, ystävinä säilyttiin ja nyt nautitaan myös erossa olosta, kunnes taasen elokuu koittaa ja töissä tavataan. 

P.s. Muistiin tämä: reissun bensat (yli 3000km, joista osa kilometreistä mentiin kaasulla), parkit ja majoitukset maksoivat n. 200€ (polttoaineet maksettiin 4 pekkaan, auton omistaja sai näin edes vähän vuokraa). Ruuat ja muu tuhlailu sitten vielä lisäksi.