Kuvalla huomio. Tampereen Tallipihan suklaapuodin konvehteja. Joka kerta kun alan kirjoittaa paljastan jotain itsestäni. Kuinka hyvin tunnet minut? Seuraavan aiheen käsittely tai siitä kirjoittaminen, on vaatinut kovaa työtä. Ajatus työtä. Olen kirjoittanut ja poistanut, kirjoittanut ja poistanut. Asiaan. Vahva ihminen. Kerran jos toisenkin olen kuullut kutsuttavan itseäni sellaiseksi. Minä, joka liikutun pienestäkin asiasta. Ääneni sortuu herkästi. Koko kroppani tärisee. Minäkö vahva? Toisaalta ymmärrän mistä vahvan ihmisen -leima juontaa juurensa. Kerron mielipiteeni, puolustan toisia, rohkenen kyseenalaistaa ja ehdottaa muutosta. Vaikka kroppani reagoikin minulle joskus niin 'ei mielekkäällä tavalla' -toimintaani, en peräänny, olen valmis heittämään itseni kehään. Mottoni on jo pitkään ollut "Harmittaa kun sanon, mutta harmittaa vielä enemmän jos en sano". Takana päin on turha vatvoa, jos ei suutansa edes avaa. Näin ajattelen. Keskustelu ja jokaisen kannan kuulluks