Vuorossa oli seuraava valtaosaa perheestämme kiinnostava kohde eli Soudanlahden liittoutuneiden haudat. Pienen etsimisen jälkeen löysimme hieman piilossa olevaan lahden poukamaan. Paikka löytyy lentokentälle menevän tien varresta. Soudaan on haudattu yli 1500 liittoutuneiden sotilasta. Jokaiselle haudalle oli muistokivi, johon oli merkattu arvo, kuolinikä sekä kansallisuus. Kaikilta ne ei tosin ole ollut tiedossa. Veti ihmisen taas hiljaiseksi.. eikä ollut tämän päivän viimeinen kerta. Olimme lukeneet, että Kreetalla on yksi luonnonjärvi. Nimeltään Kournasjärvi. Sen me halusimme ehdottomasti kokea, ehkä jopa kiertää ympäri. Matkan aikana koimme toisen hiljaisen hetken, kun automme tunkeutui savun haju. Ajoimme läpi alueen joka oli alkuviikosta palanut. Ei siis palanut enää, mutta tuo savun haju oli edelleen voimakas ja luonto pysähdyttävän näköinen. On niin kuivaa ja kuumaa, että metsäpaloja on ollut paljon. Kreetalla on säilytty ilman kuollonuhreja. Muita vahinkoja kyllä o

Otimme heti aamusta suunnaksi Kolymbarin markkinat. Kolymbarissa olemme vain kerran piipahtaneet, joten tovin pujottelimme katuja ennenkö löysimme itse markkinapaikan. Jotenkin sitä oletti etsivänsä isoa aukeaa toria, mutta itse markkinat olivat jalkapallokentän päädyssä kadulla. Markkinat olivat elämys! Tarjontaa vaatteista ruokaan asti. Itse elämyksen teki stifado -vartaat, joita katukokki paistoi kunnon hiiligrillillä hintaan euro. Kylkiäisiksi sai vaaleanleivän. Oli hyvää. Vähemmän mukava elämys seurasi kala- ja juustopisteiden kohdalla, missä ei oltu suomalaisten vouhottamista kylmäketjuista kuultukaan. Kalat makasivat styroksilaatikoissa ja juustot pöydillä. Katos sen sentäs oli niiden yllä.. kaipa tuo sitä +32 hellettä viilensi edes vähän. Rakastamani etanat eivät täällä liioin houkuttaneet. Tuoksu näiden kojujen kohdalla oli mielenkiintoinen. Ihanaa tuoksua sitä vastoin leijaili hedelmien kohdalla. Kypsät nektariinit ja aprikoosit. Nam! Oliivitkin houkuttelivat. Niitä sai

Koitti ensimmäinen vuokra-auto päivä. Lähdimme kohti Elafonissia. Reitti oli tuttu, mutta silti toteutimme sen lopulta toisin päin kuin olimme ajatelleet. Menimme sisämaan kautta ja palasimme vuoristotietä. Hyvä niin sillä paikalliseen ajotapaan pitää vähän totutella. Huomioimme matkalla että reitille oli ilmestynyt kylttejä Eloksen bansa-asemasta, joka on viimeinen ennen Elafonissia. Tämä bensa-asemien vähäisyys, on aiheuttanut harmia varmasti muillekin kuin vain meidän porukalle. Elafonissi oli niin upea kuin muistimmekin. Mahtava laguuni, vaaleanpunaiseine hiekkoineen. Selkeitä parannuksiakin oli tapahtunut. Suihkupiste oli muuttunut maan pinnalla kulkevista letkuista, joista tuli tulikuumaa vettä, kunnon suihkupisteiksi. Lisäksi roskiksia oli tullut lisää. Toki turisteja on ainakin tuplaten se määrä kuin kuusi vuotta sitten. Täällä vietettiin aikanaan nuorimmaisen yksi vuotissynttärit! Kahlasimme laguunin poikki saarelle johon pistettiin "tukikohta". Saimme lähtiess

Lepopäivät lomallamme olivat todella tarpeen, mutta nyt oli upeaa ajatella tekevänsä viimeinkin jotain muuta. Päätimme lähteä päiväksi Haniaan ja siitä päivästä ei vauhti ja säikäyttävät tilanteet loppuneet! Bussi lähti ennen puolta päivää Geranista ja oli kyllä niin täynnä Haniaan päästyämme, ettei kyytiin olisi enää ketään mahtunut. Hiukan säälitti jo bussin rahastajaa, joka epätoivoisesti yritti pysyä kärryllä siitä kuka on maksanut matkan ja ylipäätään raivata tiensä uusien matkustajien luo. Lapsista seisominen bussissa oli aluksi jännää. Ahtaassa tilassa ja kovassa kuumuudessa, hauskuus karisi äkkiä pois. Itse Hania yllätti lapset. He eivät selkeästi muistaneet kuuden vuoden takaa kuinka iso paikka tuo oli. Olemme siis ennenkin täällä olleet. Kiersimme kauppoja ja löysimmekin jotain superia. Tai itseasiassa minä olisin kävellyt ohi, mutta tyttäreni huomasi jotain kauan odottamaani. Kuusi vuotta olin harmitellut etten ostanut silloiselta reissulta  löytämääni radio -lau

...voin ottaa iisimmin! Meidän perheen ainut keino olla yhdessä lomalla, on lähteä kauas kotoa. Tällä kertaa kilometrejä satojen sijasta, onkin tuhansia. Taas tuo lento toi matkaansa oman jännityksensä, mutta siitä selvinneenä ollaan kohteessa! Kolme päivää on mennyt siihen että ollaan vain oltu ja nautittu. Räpylät taitaa jo kasvaa tällä uinti määrällä. Se taitaa olla ymmärrettävää täällä +33 asteen Välimeren lämmössä Kreetan Geranissa. Hotellina jo kerran aiemminkin koettu Matzi, jossa on hyvä ja rauhallista olla. Tätä hotellia suosittelen muillekin! Hyvä ruoka, hyvät juomat, jäätelöä (osalle meistä), meri ja altaat sekä sopivasti shoppailua ja tuntemattomassa seikkailua. Siitä on meidän loma tehty. Tuleville päiville on siis jo suunnitelmissa jotain. Lisää seuraa...

Mun sokerittoman ajan ehkä paras herkku on ollut lakritsitaatelit. Ai että miten hyvää! Toiset ovat mussuttaneet viikonloppuna karkkia ja minä taateleita. On perhekin päässyt kokemaan miten monen herkun pystyy valmistamaan ilman tai jopa lähes ilman sokeria. Loistavana makeuttajana toimivat mm. mansikat ja banaani! Parhaimpina itsetehtyinä herkkuina toimivat koko sakille rahkalätyt ja smoothiet. Tällä viikolla on tullut leivottua ja juurikin minimisokerilla. Ja apulaisina toimivat kaksi nuorinta lasta. Välillä kyllä tuntui, että minä olin se apulainen. Ehkä jo vuoden päästä vältyn tältä hommalta kokonaan. Keskimmäisestä tulee kuulemma leipova kokki. Sen uskon ja sitä odotellessa! Niin meillä siis juhlittiin nuorimmaisen 7-vuotissynttäreitä ja loistavassa säässä. Aurinko helli niin paljon, että illalla vieraiden lähdettyä, oli pakko pistäytyä montulla uimassa. Ja kohta sitä uidaankin jo toisinlaisissa vesissä.. siitä sitten lisää toiste. Lahjoja tuli monen moista. Tarpeellista j

Virallinen lomani alkoi maanantaina vaikka todellisuudessa olen ollut jo toista viikkoa vapaalla. Tunnen akkujen alkavan täyttyä. Vielä ei tokikaan olla lähellekään voiton puolella mutta edes niin, että jaksan jotakin ilman itsensä pakottamista puuhailla. Eilen ja tänäänkin tuli reippailtua luonnossa ja sai aivan yllättyä, millaista kauneutta kotokulmillekin piiloutuu! Ja nyt tänään nautin siitä että ensimmäisiin kertoihin vuosiin (en valehtele) ehdin/jaksoin kirjoittaa pakastamieni mansikoiden pusseihin edes tekstin. Kyllä. Näinkin pienestä asiasta olen iloinen. Eräs ystävä aamulla puhelimessa sanoinkin, "Niinhän se on, pitäisi osata nauttia pienistäkin asioista.". Kiitos sanoistasi ❤ Ehkä parasta tässä päivässä tulee olemaan kahdenkin huippu ystävän näkeminen. Ruokaa, shoppailua ja leffaa. Siksi lounaaksi teinkin kevyttä kukkakaalipiirasta tai pizzaa. Kuinka sen haluaa ilmaista. Joku ehkä miettii että mitäs lapset tästä ruuasta tuumasivat. No tätä en kotona paikalla

Jotenkin kuvittelin eilen helpottavan meidän tämän päivän lounaan tekoa. Keitin eilen kattilallisen perunaa, jotta saamme äkkiä näppärästi tehtyä lounaalle lisukkeeksi paistinperunat. Nooh, homma riistäytyi käsistä miettiessäni mitäs perunoiden lisäksi. "Lihapullia" tuumaili vanhin lapsista ja siispä aloin pyöritellä niitä. Samalla tuumailin notta miksen kokeilisi tehdä (jossain näkemääni takaraivoon mieleen jäänyttä) kesäkurpitsa-halloum grillinyyttejä! Ja näistä saikin kivasti ainesideaa mitä terveellistä voisi tällä kertaa piilottaa lihapullataikinan joukkoon. Taikina sai sekaansa hyvin hienonnettua kesäkurpitsaa ja raastettua porkkanaa. Nam! Ei niin lasten mieleen, mutta he ovat jo tottuneet että tekemäni ruuat sisältävät aina joitain hyvin piiloitettuja 'minun mielestäni' herkkuja. No niin jossain vaiheessa huomasin että paistoin perunaa pannulla, uunissa olivat lihapullat ja grillissä tirisi nyytit. Vanhin lapsista teki onneksi salaatin. Tällainen helppo lou