Pari viikkoa sitten alkoi kokeilu, jonka toivoin helpottavan ruokailujamme. Jokainen lapsista sai päättää kahden viikon ajalle kaksi ruokaa, mitkä tulisin/tulisimme valmistamaan. Nämä ruokatarpeet haettaisiin hyvissä ajoin kaappiin odottamaan ja niitä tehtäisiin sitä mukaa kun aika ja tilanne sen sallisi. Ei siis etukäteen sovittuina päivinä, koska arjen kiireet määrää monesti mitä ehtii tehdä. Muina päivinä ruokalistalla tulisi olemaan aikuisten valitsemaa ja/tai jämäruokaa eli "sitä sun tätä" . Lisäkkeeksi ruokiin tulisi salaatti tai/ja vihanneksia, joita jokainen edes vähän maistasi. Ja lupasin, etten näinä viikkoina lisäisi ruokiin ylimääräistä 😉 Aika usein sävytän ruokaa porkkanalla tai maissilla.. Tämän kokeilun toivoin helpottavan varsinkin tyttöjen syömistä. Saisivat lempiruokiaan, mutta oppisivat myös syömään toisenkin mieluista ruokaa. Välillä meillä tuo syöminen, on ollut melko haastavaa. En tykkää, en jaksa, ei ole nälkä -tai muuten pöydässä yli pitkään ist

Yksi lempiharrastuksistani - voikohan niin sanoa, on matkailu. Väittäisin saaneeni sen jo äidinmaidosta. Isäni teki elämäntyönsä yrittäjänä. Aina työreissussa. Ja jos lomareissut sijoittuivat kotosuomeen, sisälsivät ne aina enemmän tai vähemmän töitä. Ainut keino viettää lomaa oli lähteä kauemmas. Mielellään tuhansien kilometrien päähän. Sieltä ei enää töitä voinut tehdä ellei konsultaatio -puheluita laskettu. Kännykättömänä aikana sitäkään ei onneksi voinut tehdä. Sieltä se matkailukärpänen taisi vanhempiani purra ja siinä siivellä minuakin. Reissasimme siis jollain mittapuulla paljon. Aluksi lähinnä Lapissa, Ruotsissa ja Norjassa, mutta myöhemmin myös Espanjassa. Äitini ja minä kävimme espanjankielen kurssilla. Siitä ei minulle tainnut jäädä mieleen juurikaan mitään, mutta saman henkisiä Espanjaan rakastuneita ihmisiä siellä tapasi. Matkatoimistojen kuvastot salattiin läpi niin, että sivut olivat rullalla. Lomavideot ja valokuvat katsottiin lukemattomat kerrat läpi. Matkatari

Olisikohan ollut viime vuoden marraskuu, kun poikamme koulusta kotiin tullessaan, julisti isoon ääneen menevänsä talvirippikouluun. Hmm. talvirippikouluun! Merkkien keruuseenhan tulisi kiire. Ja entäs juhlat? Mahtuuko talvella taloomme niin paljon vieraita kun pitäisi, kun kesällä olisi pihakin käytössä. Tai tuleeko vieraita ylipäätään paljoa. Kuinka vieraat kutsutaan? Mitä tarjotaan? Entä astiat?Laitetaanko lämmin ruoka vai riittävätkö muut leivonnaiset painottaen ehkä suolaista? Ostaako tarjottavat valmiina vai urastaanko itse? Valokuvaus? Kukat? Ja mähän oon töissä arkipäivät, kuka täällä saisi paikat kuntoon juhlia varten! Mielessä oli lukemattomat kysymykset. Nämähän olisivat meidän ekat isommat juhlat. Tähän asti kokemusta on ollut vain ristiäisistä ja synttäreistä. Mua moni lohdutti, että eipä ole talvella puutarha hommia tehtäväksi. Ja eipä Suomen suvessa säistä tiedä, että voiko aina kesälläkään ulkona olla. Siispä alkoi juhlien suunnittelu tai lähinnä ajatusten pyörit

Liityin juuri facebookissa ryhmään "Pieniä ekologisia tekoja". Ai, että miten tuo aihe onkin lähellä sydäntäni. Meillä on kierrätetty jo vuosia. Ollut biojätekomposti vielä kauemmin. Jätesäiliö ammottaa tyhjyyttään, eikä roska-auto kovin usein vierailekaan. Ruuat kannetaan kaupasta kangaskasseilla, ostettavat tuotteet pyritään valitsemaan paitsi hinnan, tarpeen, mutta myös pakkausten ekologisuuden mukaan. Pyykit kuivuvat omaa tahtiaan ränkyssä. Uusimmat villitykseni ovat liittyneet kodin pieniin ekotekoihin. Keittiön siivousaineena toimii enimmäkseen sooda ja etikka. Keittiö- ja siivousräteiksi on tehty jo joku vuosi sitten kankaiset kestorätit. Syksyllä laajensin kokeilua ja tein testiin vanhoista lakanoista liinoja talouspaperin rinnalle. Se toimi niin hyvin, että vuoden alusta asti talouteemme ei ole ostettu yhtään talouspaperia, vaan käytössä ovat kankaiset liinat. Käytön jälkeen ne pestään ja viikataan pöydällä olevaan koriin, uutta käyttöä odottamaan. Kotis