"Investment in travel is an investment in yourself" -Matthew Karsten

Yksi lempiharrastuksistani - voikohan niin sanoa, on matkailu. Väittäisin saaneeni sen jo äidinmaidosta.

Isäni teki elämäntyönsä yrittäjänä. Aina työreissussa. Ja jos lomareissut sijoittuivat kotosuomeen, sisälsivät ne aina enemmän tai vähemmän töitä. Ainut keino viettää lomaa oli lähteä kauemmas. Mielellään tuhansien kilometrien päähän. Sieltä ei enää töitä voinut tehdä ellei konsultaatio -puheluita laskettu. Kännykättömänä aikana sitäkään ei onneksi voinut tehdä. Sieltä se matkailukärpänen taisi vanhempiani purra ja siinä siivellä minuakin.

Reissasimme siis jollain mittapuulla paljon. Aluksi lähinnä Lapissa, Ruotsissa ja Norjassa, mutta myöhemmin myös Espanjassa.

Äitini ja minä kävimme espanjankielen kurssilla. Siitä ei minulle tainnut jäädä mieleen juurikaan mitään, mutta saman henkisiä Espanjaan rakastuneita ihmisiä siellä tapasi.

Matkatoimistojen kuvastot salattiin läpi niin, että sivut olivat rullalla. Lomavideot ja valokuvat katsottiin lukemattomat kerrat läpi. Matkatarinat kerrottiin yhä uudelleen ja uudelleen.

Taisinpa tuohon aikaan tartuttaa matkahimon serkkuunikin. Hänen kanssaan "aikakapselit" eli sinetöidyt kirjeet rustattiin sillä ajatuksella, että avata saa kun loma häämöttää. Sa Coma -se oli silloin haaveena ykkönen. Toki tuo kohde on edelleen näkemättä.

Matkailulapsesta kasvoi aikuinen. Aikuinen joka rakastaa matkailua. Aikuinen joka haluaa nähdä ja kokea lähellä ja kaukana. Äiti joka haluaa näyttää maailmaa, sen ihmisiä ja elämäntapoja omille lapsilleen. Huomaan, että jo nyt sama kärpänen on purrut ainakin yhtä lastamme.

Vanhempieni haave oli muuttaa eläkeiässä etelään. Edes talvikaudeksi. Se haave ei koskaan toteutunut eikä tule toteutumaan. Terveys ei antanut isälläni periksi edes suorittaa työuraa normaaliin eläkeikään asti. Muutama vuosi sitten sain onnekseni mahdollisuuden käydä äitini kanssa kaksin heidän lempikohteessa.

Tästä ja monesta muusta tarinasta oppineena olen halunnut elää niin, että unelmista pitää tehdä totta. Ne ovat tavoitteita jotka pyritään toteuttamaan. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Elä tässä ja nyt, ei "sitten kun" -elämää. Minun kohdallani unelma on matkustaa lähelle ja kauas, nähdä paljon ja kaikki tämä yhdessä perheeni kanssa. Uusia kohteita, ihmisiä, ruokaa, historiaa... jonkun toisen kohdalla unelma voi olla hyvinkin erilainen. Rikkaus sekin!

Talvi antaa otollisen pohjan suunnitella reissuja. Olen lämmön ystävä, en kylmän. Pimeyskin harmittaa, valosta tykkään. Mieheni kutsuu minua Espanjalaiseksi kissaksi. Osuvaa, sen myönnän. Vaikka rakkauteni Espanjaa kohtaan ei ole muuttunut, on se saanut rinnalleen monta muutakin maata. Esimerkiksi Kreikan.

Elämme hyvin samankaltaista elämää, mitä vanhempani elivät. Työkiireitä ja hektistä arkea on vaikea päästä pakoon. On "pakko" lähteä maailmalle.

Suomessa on lukemattomia kohteita, jotka haluan nähdä. Mutta lähtö kauemmaksi houkuttaa myös. Kaikki on mahdollista, kunhan valitsee mitä haluaa. Unelmat voivat toteutua. Yksi kerrallaan ja tekemällä valintoja.

Suunnittelu on alkanut. Reissu odottaa. Tällä kertaa suunnittelun pohjana on kirjasto.

Tämä vaihe on minulle vähintäänkin yhtä tärkeä kuin itse matka. Ja matkan jälkeen kokemusten muistelu. Tämä kaikki yhdessä on siis harrastukseni: matkan suunnittelu, itse matka ja sen muistelu. Kyllä niin voin sanoa!

Joku tuntematon on sanonut:
"Travel is the only thing you buy that makes you richer."