On pyhäinpäivä. Ehkä joulun lisäksi merkityksellisin pyhä minulle.  Lasteni jo vuosia sitten askartelemat kynttilälyhdyt, Lapuan lastenkirkon kaiteella. Tänään jo pitkälti toistakymmentä vuotta elämässäni kulkenut perinne jatkuu taas. Lähden pitämään pyhistä, pyhäinpäivän pyhistä. Pyhispäättyy lyhtykulkueeseen kirkonpihamaalle. Siinä on tunnelmaa. Minusta on merkityksellistä, että lapset saavat tietää miksi päivää vietetään. Aistia sen tunnelmaa. Tänään kaipaus, suru, ilo ja rakkaus kulkevat rintarinnan. Päivässä on toivoa. Elämä jatkuu. Itse kaipaan monia rakkaita. Isovanhempia, enoja, ystäviä. Ei varmasti mene päivääkään, etten teitä ajattelisi. Mutta tänään olette sydämessäni erityisesti. Sytytän teille kynttilän. Päivä on saanut rinnalleen kilpailijan, halloweenin. Sitä miksi kilpailla, kumpaa viettää tai viettääkö mitään, en oikein ymmärrä. Maailma muuttuu, miksi olla muutosta vastaan tässäkään asiassa. Eikö molempia voi saada? Onko pakko valita? Mielestäni pyhäinpäivä ja hallowee

Meillä oli suunnitelmissa jo kesällä lähteä parin ystäväpariskunnan kanssa vaeltamaan. Harmiksemme se ei kuitenkaan onnistunut. Plan B kuitenkin toteutui. Tosin toinen pariskunnista ei mukaamme päässyt. Plan B tarkoitti syyslomaa ja Karhunkierrosta alkaen Sallan Hautajärveltä, aina Kuusamon Rukalle asti. Ajankohtana syysloma ja edessä 82km! Ajoimme lauantaina 10.10 Rukalle ja majoittuimme Ruka Valley -nimiseen uuteen hotelliin hintaan 107€. Hinnalla sai hyvän kokoisen saunallisen kämpän. Tuo oli loisto valinta. Autot jätettiin hotellin pihaan reippailumme ajaksi. Sunnuntaina 11.10. starttasimme ravitsevan aamupalan jälkeen tilataksilla, hintaan 90€, kohti Sallaa. Busseja ei enää kulkenut sunnuntaisin, näin myöhään syksyllä. Noin kello 11 olimme jo metsässä. Alku oli leppoisaa, helposti kuljettavia murskepolkuja ja pitkospuita. Muutaman kerran piti rinkkoja säädellä ja vaatettakin vähentää. Ei nimittäin tuullut yhtään ja kulkiessa tuli kuuma. Oma rinkka tuntui sopivalta, joskin joillain