Ilman pahaa, ei voi olla hyvää. Ilman negatiivisuutta ei voi olla positiivisuutta. Näkökulmaan voi vaikuttaa, vaikkei kummassakaan mitään pahaa ole. Tarvitaan molempia, jotta sen toisen puolen voi nähdä. Pidemmän päälle liika negatiivisuus on raskasta. Siksi kannustankin olemaan enemmän positiivisuuden puolella. Piilossa on takulla jotain hyvää. Se pitää vain löytää. Olen kauan haaveillut seesteistä elämästä. Sellaisesta missä ei ole isompia kiireitä ja jossa voi läsnä olla jopa tylsyys! Seesteisen elämän tavoittelu alkoi jo ennen koronaa. Siinä jossain määrin olimme jo onnistuneetkin. Mutta tämä maailman ja Suomen tautitilanne on rauhoittanut elämää entisestään, eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos jossain ei ole ehtinyt hetkeen käymään. Arki-illat ovat täyttyneet ulkoilusta ja tulevien retkien suunnitellusta. Toki illoissa on läsnä myös koululaisten asiat, wilma-viestien lukemiset sun muut. Välillä ne ovat olleet kuormittaviakin. Nyt on saunottu useammin, luettu, leivot

Kalliomaanpolku - Piispanpolku toimi lämmittimenä. Lämmittimenä sille, että pääsiäisenä tepastellaan enemmän. Lähdin töiden päälle tyttöjen kanssa ihan kotikonnuille eli Lapuan Simpsiölle. Tarkoitus oli käydä vähän reippailemassa, virittäytymässä tunnelmaan lomaa varten. Tytöt halusivat kuitenkin toisin. Halusivat lähteä vähän pidemmän kaavan mukaan ja niinpä pienen alkulämmittelymän jälkeen valitsimme reitiksi yllämainitut polut. Kilometrejä kertyi kaiken kaikkeaan 8km. Heti alkuun, tytöt kastelivat perinteen mukaan kenkänsä. No niillä mentiin. Varusteita ei ollut matkassa. Aurinko kuitenkin paistoi ja siitä tuleva fiilis johdatti meitä eteenpäin. Ohitimme Rytilammen ja sen laavun. Väkeä ei liikkeellä näyttänyt nyt muita olevan. Emme jääneet paikalleen vaan jatkoimme matkaa. Metsä muuttui valtavan kauniiksi kiviseksi, jopa kivilohkareiseksi maastoksi. Paikkapaikoin oli vaikeakin kulkea, lenkkarit olisivat olleet tässä maastossa paremmat, mutta välillä taas luvassa oli lu

Kotiseutumatkailu taitaa nyt toistaiseksi olla mun ja meidän perheen juttu. Siispä luontoon mars! Lunta tuprutti viikolla kuitenkin keväiseen luontoomme sen verran, että mitään isompaa patikointia emme voineet tehdä. Lauantai aamuna alkoi armoton googlailu, mihin nokka suunnattaisiin. Löytyi monta hyvää vaihtoehtoa. Valitsimme tällä kertaa kohteeksi Ilmajoen Tuomikylän ja sieltä Kivenmaan laavun. Tällä kertaa lähdimme koko perheellä matkaan. Kivenmaan laavu sijoittuu Ilmajoki-Seinäjoki väliselle esteettömälle elämysliikunta reitille, mutta tekee lyhyen koukkauksen vähän vaikeampi kulkuiselle polulle. Jätimme automme noin kolmen kilometrin päähän ja kävelimme kauniissa auringonpaisteessa kohti laavua. Talvella reitillä on ladut, joten jalkapatikalla ei tuolle laavulle silloin ole asiaa. Matka oli aika tasaista niin maastolta kuin maisemiltaankin. Tiesimme kuitenkin perillä odottavan jotain suurta ja mahtavaa! Luimme, että laavun vieressä kohoaisi komeat lohkareet. Kuin jo