Joulu alkaa olla takanapäin.  Meidän perhe on niin jakautunut laitaan ja toiseen,  ehkä sinne välillekin, kun puhutaan joulusta.  Kaksi perheemme jäsentä viettää joulua oikeastaan kinkun takia, yksi lahjojen ja kaksi muuta tunnelman, joulun taian, lumen, perinteiden, antamisen ja saamisen ilon takia ja joulun sanoman takia. Saman katon alla sitä kuitenkin ollaan, valmistaudutaan yhdessä ja erikseen. Jouluihmisten jouluvalmistelut alkoivat jo marraskuussa tonttutalon laitolla. Ensimmäisenä adventtina vietettiin perinteisiä perheen pikkujouluja eli leivottiin ja koristeltiin. Taasen taustalla soi "Sika", jotta kinkun syöjätkin viihtyivät :) . Pikkujoulupaketista tuli tänä vuonna pakopeli, joka osoittautui meille ihan liian vaikeaksi. Emme innostuneet siitä lainkaan. Aaton lähestyessä kahden erittäin jouluihmisen fiilis alkoi nousta ihan kattoon, päiviä laskettiin ja lunta odotettiin. Lahjaihminen tuskaili, että josko paketit voisi jo avata hiukan ennakkoon, ehkä heti aattoaamun

Jo jonkun vuoden olen kipuillut itseni kanssa seuraavan asian kanssa. Mitä haluan olla, mitä haluan tehdä ja mitä voin tehdä. Haluan niin paljon!  Rakastan matkailua, jääkiekkoa, näpräilyä, haluan pelastaa maailmaa, pala kerrallaan.. Pari ensimmäistä on riisuttu elämästäni melkein tai jopa kokonaan tämän vuoden aikana. Elämä on muuttunut, unelmat ehkä kasvaneet tai toisaalta muuttuneet. Sellaista kai elämä on.  Seuraava muutos on osan kipuilun lopettaminen ja seuraavaan  "vaiheeseen " siirtyminen.  Kirjoittaminen on aina ollut tavalla tai toisella osa minua. Kaipa puran kirjoitukseen sen mitä puhelias ja avoin minä, en aina kehtaa ääneen sanoa. Joskus on hyvä vaieta. Näitä yllä mainittuja mielenkiinnon kohteitani, alan yhä enenmän yhdistää. Kirjoittelu alkoi aikanaan ehkä hyvinkin tyypillisellä tavalla; itselle, päiväkirjaan. Menneiden vuosien arkistot ovat jo kauan sitten tuhotut, mutta tilalle on tullut muuta. Nyt tämä blogi, jota lukekoot kuka haluaa.  Se uusi muutos mitä