Kun herkkuhammasta kolottaa, moni kollaa kaappeja etsien sokeria, milloin missäkin muodossa. Minulle herkku on muuttanut muotoaan toisen laiseksi. Sokeria en käytä enää juuri ollenkaan. En tiedä kauanko tätä on jatkunut. Ehkä kolme vuotta vai jo kohta neljä? Toki joukkoon mahtuu mm. viime joulu, jolloin suvaitsin itselleni suklaata ja viime kesälomareissun, jolloin kyllä söin yhden elämäni huonommista jäätelöistä. En edes tiedä miksi halusin jäätelön. En edes pidä jäätelöistä, ellei Classicin kerma-toffeeta lasketa. Välillä tämä on kidutusta, välillä helppoa kuin heinän teko. Vaikka heinää en kyllä osaa kyllä tehdä.. Sokerikiintiö tuli siis jossain vaiheessa täyteen. Olin ja olen, suklaaholisti. Kerran sitä, aina sitä. Ei riittänyt pala tai rivi, ei aina edes levy. Suklaa rentoutti, toi hyvää mieltä ja antoi nautintoa. Sokerista luopumista on helpottanut se, etten tykkää esim. leivonnaisista tai karkista. Ennen olin aina väsynyt. Luulin kärsiväni vitamiinien puutteesta. Tai tar