Meille tapahtui tammikuun 3. päivä, tätä kuluvaa uutta vuotta, jotain superihanaa! En tiedä olenko koskaan kertonut, että perheeseemme (kyllä lasken heidät kuuluvaksi perheeseemme) kuuluu poikakani ja tyttökani? Poikakanimme on jo melko vanha. Kohta seitsemän vuotias. Tyttökanimme taas varsin nuori. Saapui meille alkusyksystä. Tarkoituksemme oli, että jossain vaiheessa heille annetaan ainakin yhdet poikaset tulla. Kuten ihmisten, ei eläintenkään kohdalla kaikki aina mene kuten ajattelee.. Joulun tietämillä havaitsemme, että kovinkin seurallinen sylikani tyttömme oli muuttunut käytökseltään erilaiseksi. Lisäksi vatsa oli kovin paljon pulleampi. Ruoka on aina kanille maistunut, mutta silloin se alkoi maistua vieläkin enemmän. Loppu vuodesta ruokaa alkoi jopa säästymään. Kun kanin oleskelualue alkoi täyttyä paperisilpusta ja melkein mistä vain mitä se maasta löysi, oli selvää että jotain on tekeillä. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kani alkoi kantaa heinää suussaan 'kuin k