Maanantai 3.7.2023. Oli kaunis maanantai ja jälleen kuuma päivä. Söimme aamupalat, kävimme kävelyllä ja altailla uimassa, ennenkö pakkasimme koko viidenhengen perheemme Citroéniin ja otimme suunnaksi Nerjasta noin 90km:n päässä olevan Fuengirolan . Toinen vaihtoehto olisi ollut Granada , mutta lapset halusivat Fuegirolaan, joten sinne siis menimme. Ja se sopi varsinkin isännälle oikein hyvin. Kohta selviää miksi! Kyllä tähän niin mielelläni  F-kirjaimen eteen laittaisin, mutta kuvaaja ei sitä ole halunnut kuvaan ottaa! Ajelimme ensin A7-tietä, mutta poikkesimme hyvin pian Málagan jälkeen rantatielle, jotta näkisimme enemmän emmekä maksulliselle Ap7 tielle osuisi. Reitti meni jo tuttuun tapaan mm. Torremolinoksen, Benalmadenan ja Los Bolichesin kautta. Rantatie oli tosiaan sikäli kiva tie, että siinä näki enemmän, mutta taivas siinä piti myös pysähdellä ruuhkissa ja pyöriä ympyröissä.. Oli kiva nähdä millaisissa maisemissa mm. appivanhempani ovat menneinä talvina majoittuneet ja m

 Torstai 29.6.23. Tämä oli kohteemme! Kello herätti seitsemältä ja pakkailimme kimpsuja ja kampsuja lähteäksemme vähän kauemmas, nimittäin Gibraltarille, Iso-Britanniaan. Tänne lähdimme vajaalla miehityksellä. Vanhin lapsistamme jäi tupavahdiksi, mutta kaksi nuorempaa lähtivät innolla mukaan. Tankkasimme auton (95E10 maksoi 1,658€/litra) ja suuntasimme kohti motaria. Tämäkin tie oli jo tullut meille tutuksi. Ajettiin ihan tosissaan, välillä 120km/h, vaikka rajoitus olisikin toisin sanonut. Paikallisten ajotavasta tiesi tarkalleen missä nopeusvalvontakamerat olivat. Äkkiä vauhti hiljennettiin sallittuun ja heti kameran jälkeen taas taala pohjaan. Äkkiä tähän totuin minäkin, vaikka arkana kuskina itseäni pidänkin. Huoltoasemilla tankattiin asiakkaan puolesta. Sai toki sen tehdä itsekin. Malagan jälkeen tie A7 muuttui Ap7, mikä tarkoitti maksullista motaria. Pätkän sitä ajoimmekin, kunnes poikkesimme puomien kautta rantatielle. Tuo ajettu pätkä maksoi reilut 5€. Rantatie olikin sitten mel

Olimme kovasti suunnitelleet ja odottaneet vaelluspäivää, maanantaita 26.6.23 . Olimme lähdössä vaellukselle koko viiden hengen poppoollamme.  Aamuaurinko nousee! Jopa vanhin, kävelyä kovin vihaava (jo kylläkin aikuinen) lapsemme, oli tästä innoissaan. Jotenkin tuosta kävelyn inhoamisesta tulee mieleen veljeni nuorena. Hänhän ei kävellyt kuin pakon edestä. Portugalissakin hän huristi taksilla, kun me jäimme kävelemään. Nyttemmin hän vaeltaa itsekin ankarissa olosuhteissa mm. Norjassa. Aamuherätyksestä ei tainnut kukaan kolmesta lapsestamme piitata, koska kellohan soitti meidät hereille jo ennen kuutta. Olimme varanneet netistä Caminito del Rayn -sivuilta liput reitille jo etukäteen halvempaan hintaan (10€). Varatessamme vaellusaikoja oli vapaana enää vain tosi aikaisin tai sitten jo kuumimpaan aikaan. Olimme siis varanneet klo 8.40 ajan. Hotelliltamme Nerjasta ajoi vaelluksen pohjoisportille Ardalesiin, eli alkupäähän noin puolessatoista tunnissa. Starttasimme kuuden maissa, koska paik