Cueva de Nerja eli Nerjan tippukiviluolat

Lauantai 24.6.2023. 

Olimme olleet Nerjassa kokonaisen vuorokauden, kun jo menojalkaa vipatti. Meitä ei ole tehty vain altailla tai hotellissa makoiluun.

Päätimme lähteä testaamaan ajotaitojani aluksi ihan lähelle, Nerjan tippukiviluolille. Viisi poikaa oli aikanaan löytäneet luolat. He olivat seuranneet sinne lepakkoja. Nykyään heille maksetaankin siitä jotain, että heidän ansiostaan luolille virtaa maksavia turisteja.

Cueva de Nerja.

"Pojat", jotka vuonna 1959 löysivät luolat.

Hotelliltamme ei ollut matkaa luolille kuin reilut kolme kilometriä. Sinne oli helppo osata. Auton saimme parkkiin juuri ennen portteja eli maksullista parkkialuetta. Parkki olisi maksanut 2€, mutta koska sopiva paikka löytyi ilmaiseksi niin mitäpä muuta Sulo Vilénit tekevät kuin hyödyntävät sen.

Maksullinen parkkipaikka.

Puutarhassakin tiesi missä ollaan.

Lippujen hinnat olivat vähän suolaiset. Neljä aikuista ja yksi alle 12-vuotias maksoivat sisään 88€. Toki summalla olisi päässyt museoon ja vr-lasihuoneeseenkin. Me kävimme vain luolilla. Näin jälkikäteen ajateltuna mietin, että olipas kovat lippujen hinnat. Nettiä selaamalla löydän monenlaisia hintoja luolaan pääsylle. Itse ostimme lippumme automaatista, mahtoikohan siinä olla monenlaisia lippupaketteja ja me vain valitsimme ensimmäiset. Mene ja tiedä!

Laskeuduimme aika kosteaan ilmaan alas luolaan ja edessämme olikin jo heti melkoisen komeita kivimaisemia. Kivet tekivät myös lapsiimme vaikutuksen, nuorimmainen aikoi muuttaa luolaan. Luolasto toi kuulemma mieleen Soturikissojen erään seikkailun. Sitä kirjasaagaa, en ole itse lukenut, mutta pystyin kyllä kuvittelemaan paikan satuihinkin sopivaksi.

Välillä oli tilaa vaikka kuinka!

Vielä syvemmällä luolassa oli entistä vaikuttavampaa. Eteemme tuli leveämpi alue, ikään kuin sali ja sen korkein kohta oli 32m metriä korkea.

Kuvaus oli hämärässä haastavaa.

Portaat laskivat ja nousivat.

Välillä noustiin portaita ja sitten taas laskettiin. Luolastossa onkin yli 400porrasta. Raskaalta kulkeminen tuntui korkeintaan ilman takia, ei portaiden. Portaita oli pienissä pätkissä ja ne olivat tukevat ja hyvät kulkea.

Tippukivet olivat paikoin todella pitkiä.

Kiven eri värisävyt.

Se kuinka valtava tuo luolasto kokonaisuudessaan onkaan jää mielikuvituksen varaan. Luolasto nimittäin jakautuu kolmeen suureen osaan josta turisteille on avoinna vain tämä yksi. Tutkimuksia luolissa tehdään edelleen. Sieltä on löytynyt maalauksia ja hautojakin vuosien aikana. Tiedossa on myös se että aikanaan luolissa on myös asuttu.

Luolilla kuulimme ensimmäisen kerran lomamme aikana suomenkieltä. Tätä emme lomillamme ihan hirveästi odota.

Palasimme kostean nihkeästä ilmasta ylös kuumaan nihkeään ilmaan. Olo oli kuin viileähkössä höyrysaunassa olisi käynyt.

Sisäänkäynti ja pieni matkamuistokauppa.

Ostimme luolien myymälästä yhdelle kummilapselle kaulakorun sekä itselle magneetin muistoksi jääkaappia koristamaan. Tsekkasimme myös alueen ulkoa käsin, siinä kun oli puistoaluetta ja leikkipuistoa. Pinnalla ei olisi tiennyt, mitkä upeudet maa sisäänsä kätkee.  

Aluetta ulkoa päin.

Alueelle pystytettiin esiintymislavaa. Eräs työntekijä kertoi, että siellä olisi loppuviikosta elävää paikallista musiikkia. Eli sellaistakin koettavaa, olisi tuolla ollut.

Ajoimme vielä kaupan kautta hotellille. Selvisin toisesta ajopäivästäni!

P.s. tämä 1800-luvulla rakennettu akvedukti ohitettiin mm. tällä matkalla pariinkin otteeseen!