Fuengirola ja olympialaisten päätös!

 Maanantai 3.7.2023.

Oli kaunis maanantai ja jälleen kuuma päivä.

Söimme aamupalat, kävimme kävelyllä ja altailla uimassa, ennenkö pakkasimme koko viidenhengen perheemme Citroéniin ja otimme suunnaksi Nerjasta noin 90km:n päässä olevan Fuengirolan. Toinen vaihtoehto olisi ollut Granada, mutta lapset halusivat Fuegirolaan, joten sinne siis menimme. Ja se sopi varsinkin isännälle oikein hyvin. Kohta selviää miksi!

Kyllä tähän niin mielelläni
 F-kirjaimen eteen laittaisin,
mutta kuvaaja ei sitä ole halunnut
kuvaan ottaa!

Ajelimme ensin A7-tietä, mutta poikkesimme hyvin pian Málagan jälkeen rantatielle, jotta näkisimme enemmän emmekä maksulliselle Ap7 tielle osuisi.

Reitti meni jo tuttuun tapaan mm. Torremolinoksen, Benalmadenan ja Los Bolichesin kautta. Rantatie oli tosiaan sikäli kiva tie, että siinä näki enemmän, mutta taivas siinä piti myös pysähdellä ruuhkissa ja pyöriä ympyröissä..

Oli kiva nähdä millaisissa maisemissa mm. appivanhempani ovat menneinä talvina majoittuneet ja missä isännän veli on musiikkikeikkojansa festivaaleilla vedellyt (kannattaa tsekata esim. instagamista deejiietutukka tai tiktokista DJ-etutukka). Kuvat kertovat toki paljon, mutta eivät kaikkea. Omin silmin nähtynä kaikki on aina parempaa.

Benalmadena.

Matkan maisemia.

Joka vuotinen perheemme olympialaisturnaus oli yhä kesken. Kisaamme siis yleensä juhannuksena ja tälle vuodelle se tarkoitti reissussa kisailua. Jokainen perheenjäsen saa keksiä oman lajinsa ja luonnollisesti tulokset pisteytetään ja lopulta voittaja palkitaan. Yksi laji oli epäonnisuuden takia edelleen kisaamatta.

Isäntä oli keksinyt lajikseen minigolfin. Sitä olimme yrittäneet Herradurassa (rannikkoa ylöspäin) jo kolmeen kertaan tehdä, mutta paikka ei halunnut olla meille auki. Melkein isäntä jo lajia vaihtoikin, kunnes pikaisella googlettelulla selvitimme, että Fuengirolassa olisi myös minigolf. Sinne siis lasten tietämättä mapsimme meitä ohjasi. 

Kun lapset hoksasivat missä olemme, oli ensimmäinen tiedustelu se, että onhan se varmasti auki.. no niin aikakin tällä(kin) kertaa väylämme niin kertoivat (auki joka päivä klo 12-22) ja onneksemme näimme heti alueella ihmisiä. Portitkin olivat lupaavasti auki. Aiemmasta epäonnisuudesta voit halutessasi lukea lisää ensimmäisestä Espanjan postauksestani Hola Nerja (Espanja)!

Auton sai parkkiin kätevästi tien reunaan, eikä maksanut mitään. Monesti olen kirjoittanut, että emme reissuun pihistelemään lähde, mutta ei säästökään mitään haittaa. Se mahdollistaa pitkällä tähtäimellä tulevaisuuden reissuja!

Fuengirola Adventure Golf tarjosi meille perhelipun (2+2), johon ostimme vielä yhden aikuisen pelailun päälle hintaan 40,50€. Herradurassa golf olisi maksanut enemmän. Minigolfissa oli 18 rataa, tai oikeastaan kyllä 19. Yhtä ei oltu enää pistelaskutaulukkoon vain kirjattu. 

Rata alkoi portin vasemmalta puolelta.

Tähän maksettiin golffaus.
Samassa oli myös pieni ravintola.

Pelailu oli hauskaa, varsinkin kun tunnuin siinä olevan ihan hyvä! Olen aina ollut huono kilpailemaan. Ei siksi että häviö harmittaisi, vaan siksi että en yleensä tosipaikan tullen yksinkertaisesti onnistu. Joskus sitten yllätän itseni ja toisetkin ja juuri tuolloin kävi niin.

Mm. Tältä rata näytti.

Viimeinen reikä!

Meillä jokaisella oli vaiheita. Pallot lensivät ihan mihin sattuu ja niitä kurkoteltiin melkein mistä vain. Toinen tyttäristämme haki jopa vähän viilennystä itselleen yhdessä esteessä. Saimme lopulta pelimme suoritettua mielestämme ihan ok ajassa, reilussa tunnissa. Takana tulevien ilmeessä oli kyllä välillä havaittavissa ilmeet "voi, harjoitelkaa jossain muualla". Huomioitavaa oli se, ettemme olleet juurikaan  koskaan lajia pelanneet. Minä ja isäntä, reilut 20 vuotta sitten Mallorcalla. Siitä ei ole kyllä muistikuvaa onnistuiko silloin vai ei ja muu perhe pelasi ensimmäistä kertaa. 

Niinhän siinä sitten kävi, että minä voitin ja hyvänä kakkosena tuli poikamme, sitten isäntä ja tytöt. Olin onneni kukkuloilla ja kun taas isäntää harmitti. Hän ei ole koskaan ollut hyvä häviäjä. Melkein laski pisteet vielä uudelleen ja uudelleen... ehkä jopa harmitteli, ettei joutunut lajiaan vaihtamaan. Vaikka eihän hän mitään myönnä..

Lopputulema olympialaisissamme oli kuitenkin karusti se, ettei yhden lajin voitto minua hänniltä nostanut. Isäntä voitti kokonaiskisan, poikamme oli toinen ja me tytöt nuorimmasta vanhimpaan viimeisinä. Vanhempia ei tänä(kään) vuonna palkittu. Lapset saivat herkkupalkinnot. Ensi vuonna ei enää ehkä tällä kokoonpanolla pelaillakaan. Tai sitten pelataan, taitaa jää nähtäväksi. Poikamme on silloin armeijanharmaissa. 

Ostoskeskus Miramar.

Kukkien loistoa.

Kovin nälkäisinä päätimme lähteä etsimään ruokapaikkaa tyttäremme bongaamasta Miramarin ostoskeskuksesta. Sinne pääsimmekin radalta kätevästi kävellen. 

Ostoskeskus oli suuri. Siellä olisi saanut kulumaan päivän jos toisenkin. Söimme tylsästi Burger Kingissä ja pojat ottivat suunnaksi kattokerroksen, jossa oli karting-rata ja "poikkis" eli baari. Se sopi heille odottelupaikaksi, kun me tytöt vähän shoppailimme. 

Oli Primarkia, Springfieldiä ja vaikka mitä. Tytöt löysivät vaatetta jos eräänkin, mutta malttoivat onneksi shoppailun lopulta lopettaakin niin, että eivät pojat ehtineet poikkiksessa liikaa aikaa viettää.

Castillo Sohail näkyy horisontissa.

Itse olisin halunnut vielä Castillo Sohailissa käydä, mutta muu väki oli jo valmis matkaamaan Nerjaan. Unohdin siis tällä kertaa toiveeni. Kaikkialle ei pääse, mutta jääpä seuraavaankin kertaan jotain katseltavaa! Sain kuitenkin jonkinlaisen kuvan linnasta edes kaukaa.

Takaisin matelimme samaa tietä kuin tulimmekin. Väkeä oli liikenteessä vähintään saman verran, ehkä jopa enemmän.

Torremolinos.

A7

Ehdimme juuri ja juuri hotellille uimaan ennenkö allas suljettiin. Se kruunasi helteisen päivän.