Frigiliana ja sen markkinat

 Torstaina 6.7.23.

Olimme katselleet jo monena päivänä markkinapaikkoja. Kertaakaan ei vielä ollut aika ja paikka kohdannut, mutta nyt se laitettiin kohtaamaan, koska lomamme oli jo loppumassa.

Herättelimme aamupäivällä lapsia ja yritimme aistia, ketkä heistä olisivat lähdössä mukaamme. Vain nuorin nosti tyynystä päätään ilmoittaakseen, että markkinat kiinnostavat.

Starttasimme siis auton nokan kohti Frigilianan pientä kylää. Se sijaitsi Nerjan hotellistamme vain noin  kahdeksan kilometrin päässä sisämaahan päin.

Kohta perillä!

Vähän minua taas kuskina hirvitti, kun tiet mutkittelivat ja muuttuivat kapeammiksi. Pelkäsin, että kuinka sieltä oikein takaisin tullaan. Loppumatka oli kokonaan yksisuuntaista tietä ja päättyi yllättävästi liikenneympyrään (niin Espanjassa siis rakastetaan liikenneympyröitä!), josta lähti uusia reittivaihtoehtoja. Yksi niistä oli onnekseni takaisin päin. 

Paikalla oli jo väkeä, eikä parkkipaikkoja ollut näköpiirissä kunnes havaitsimme ympyrän jälkeen parkkihallin oviaukon juurikin markkina-alueen alla. Sinne parkkeerasin näppärästi peruuttamalla auton. Isäntä meinasi, että pois pääsy voi olla muutoin hankalaa. Oikeassa taisi tämän kerran olla..

Näkymä parkkihallista ulos.

Nousimme hallista ulos ja totesimme markkinoiden olevan jo hyvässä alussa. Väkeä ei vielä liikaa ollut, mutta toki nuo olivat muutoinkin pienet markkinat. Kiersimme torin läpi ja tytär löysi ystävilleen ihanat käsikorut tuliaisiksi. Käsikorujen tekijä punoi ne valmiiksi halutuin värein ja ystävien nimillä varustettuna siinä paikassa n. kymmenessä minuutissa. Tytär osti itselleen myös hiusnipsun. 

Väkeä ei markkinoilla heti aamusta ollut liikaa.

Myynnissä oli vaatteita, koruja, keramiikkaa, punottuja koreja...

...sekä mm. mausteita ja oliiveja.

Torin laidalta oli mahtavat maisemat alavammalle maalle. Kiertelimme kuvaten niitä ja joimme cappuccinot ravintolassa. Isäntä seuraili samalla mielenkiinnolla paikallisten sähkömiesten touhuja.

Maisemia alhaalle päin.

Sähkötyömaa.

Pieni tauko ravintolassa.

Tässä kerrottiin historiasta jotain..
täytyy selvittää mitä!

Nähtiin me yksi suloinen kissakin, se oli vain niin liukas liikkeinen, etten onnistunut taltioimaan siitä parempaa kuvaa.

Katselimme kuvan kaunista valkoista kylää muutoinkin. Frigiliana oli valloittava paikka. Pienet kadut, joiden reunoilla valkoiset talot, toivat kauniin vuoristokylän lämpimänä sydämiimme. Tuonne kannatti todellakin lähteä. 

Pieni puutarha ennen nousua pikku kujille.

Viehättäviä kujia.

Kauniita istutuksia.

Ja lisää nousemista. Katsokaa miten kaunis tie!

Saimme melkoisen hien pintaan, kun helteessä puikkelehdimme katuja yhä ylemmäs. Oli pilvistä, mutta silti melkoisen kuumaa. 

Jossain vuoren rinteellä näkyi pari taloa, joiden pihassa olivat uima-altaat. Olivatko sitten hotelleja tai villoja, en tiedä, mutta tuossa hetkessä olisi ollut upeaa pulahtaa veteen!

Maisemaa alas "rotkoon".

Pientä helpotusta kuumuuteen toi piipahdukset pikkuisissa putiikeissa. Joissain oli läpi veto, joissain tuulettimia, mutta toki jotkut liikkeet olivat kuin saunoja.

Keramiikkamyymälä.

Keramiikkamyymälä.

Taloissa loisti kirkkaina sinisen erisävyt. Julkisivuista pidettiin hyvää huolta.

Sinisen sävyjä oli monia.

Julkisivuista pidettiin hyvä huoli.

Pois oli melkein haikeaa lähteä. Pitkitimme sitä syömällä vielä jäätelöt yhdessä ravintolassa. Ja hei, minäkin söin! En yleensä jäätelöitä syö tai ylipäätään sokeria. Lomalla on hyvä tehdä poikkeuksia. Suklaatakin maistelin lomamme aikana..

Jäätelö maistui jopa minullekin!

Jätskibaari.

Ostimme vielä lomamme ensimmäiset churrot mukaamme. Saimme aivan järkyttävän isot pötkylät ns. munkkia, kun kolmelle sitä tilasimme ja vielä korunmyyjä myi kaakaonkin meille mukaan. En tiedä olisiko paikka täyttänyt suomen vaatimuksia hygienia säännöistä (ainakaan hanskoja, ei churrojen teossa täytynyt käteen pujottaa), mutta rohkeasti ajattelin "maassa maan tavalla". Ei kai tällainen myynti saisi jatkua, jos siitä väki sairastuisi. Kaikki nämä maksoivat 8€. Churrot olivat kyllä hyvää. Ei liian makeaa. Joo, maistoin niitäkin.. 

Täältä ostimme churromme.

Ja hän teki ne!

Oli hyvää.

Ajelimme takaisin siis tuliaisena churroja isommille. Ne taisivatkin olla heille aamupaloja..

P.s. parkkihallissa oli täyttä, uudet tulijat odottivat milloin joku lähtisi. Onneksi siis tämän kerran kuuntelin isäntää ja auto oli lähtövalmiina.

P.s.s. Jos pohdit missä pikkukylässä piipahtaisit, valitse Frigiliana!