Viimeinen päivämme Espanjassa ja sehän tarkoitti Málagaa!

 Perjantai 7.7.23.

Huoneemme luovutus oli klo 11. Minä ja isäntä olimme heränneet aamusta jo hyvissä ajoin pakkailemaan, lapsoset/nuorison herätimme vasta kun oli pakko. Haikeat olivat fiilikset. Jälleen kerran yksi loma alkoi olla paketissa ja täytyi hyväksyä, ettei poikamme enää mukaan seuraaville reissuille lähtisi. Armeijan harmaat ja muu elämä kutsui.

Sanottuamme hotellille ja henkilökunnalle heipat pakkasimme auton ja ajoimme Mercadonan kautta kohti Málagaa. Viimeisen päivän aioimme viettää siellä. 

Lähestyessämme kaupunkia tankkasimme vuokra-automme palautuskuntoon, jotta visalta varattu katemaksu palautettaisiin takaisin. Huoltoaseman pihassa oli lasinen pesula-koppi. Ilmeisesti matkailijat ja mikseivät muutkin käyttäneet siis pyykkiensä pesuun juurikin näitä koppeja. Hyvä oli tämä huomio tehdä, koska joskus, jonain päivänä aiomme lähteä reissuun matka-pakullamme (jota ei vielä ole) ja noinhan pyykit saakin sitten kätevästi puhtaaksi!  

Matkalaisten pyykit puhtaaksi.

Ajelimme mapsin avustuksella Málagaan, jossa itse Pablo Picasso on syntynyt ja kasvanut. Näimme jo ajellessamme Picasson nimellä varustettuja ravintoloita ja paikkoja, mutta itse museot ja monumentit jäivät meiltä kokematta. Merkittävä taiteenmies hän oli ollut ja taiteilijatyttäremme olisi näissä paikoissa ehkä viihtynytkin. Kävimmehän keväällä Louvressakin hänen toiveesta, vaikkei hän itse mukana ollutkaan. 

Saavuimme Malagaan.

Málagan rantaviiva näytti mahtavalta ja samalla myös oikealle puolelle jäävä kaupunki. Valkeni viimeistään tässä vaiheessa, että kaupunki oli sitten pikkuisen isompi missä olinkaan vielä ajellut. Vähän tuli tööttäyksiä silloin tällöin. Mokailinko? Sitä en tiedä, mutta paikallisten makuun en tainnut aina ajaa.

Veimme auton parkkihalliin. Halli nousi katutasosta kerroksen ylemmäs ja siellä vastassa oli setämies, joka pyysi jättää ikkunan auki ja sammuttaa auton siihen. Kysyi kauanko aioimme olla ja ojensi meille lapun, missä oli auton rekisterinumero. Vähän ihmeissämme jätimme auton, avaimet ja matkatavaramme sinne, toivoen että kaikki olisivat tallessa kun takaisin tulisimme. 

Kävelimme rantaa tulosuuntaamme ja saavuimme keskustaan. Ehkä isoin ja tunnetuin ostoskatu nimeltään Calle Marques de Larios kävelytti meitä eteenpäin. Liikkeitä oli paljon mm. Stadivarius, Bershka, Mango.. teimme lähinnä ikkunashoppailua. Piipahtaen lopulta vain sivukatujen muutamassa pikkuliikkeessä. 

Calle Marques de Larios.

Calle Marques de Larios.

Plaza de la Constitucion.

Katutaiteilija.

Alameda Principal ja Calle Lariosin teiden yhtymäkohdassa oli Manuel Domingo Lariosin patsas. Eli tuon miehen monumentti, joka edesauttoi nimeänsä kantavan ostoskadun syntyä.

Manuel Dominigo Lariosin patsas.

Ensitöiksemme meidän piti löytää ruokaa. Katselimme ravintoloita, mutta päätimme lopulta olla lapsille mieliksi ja syödä tällä kertaa mäkkärissä. Sai sen mahan silläkin tapaa täyteen. 

Samalla katselimme kun vihreät papukaijat Munkkiaratit - joista paikalliset eivät niin piittaa - lentelivät yllämme puusta puuhun. Me kuten muutkin turistit lentoja innolla seurailimme ja yritimme lintuja kuviin tallentaa, mutta paikalliset yrittivät päästä niistä eroon. Googlettamalla löytyi asiasta lisää tietoa (lukekaas mm. kulkusalla.fi sivuilta juttu Malagan marraskuu). Saatte linnuista ja itse Málagasta lisää tietoutta). Laji ei ole alunperin espanjalainen vaan ns. vieraslaji (että inhoan tuota sanaa!) ja pitää meteliä, ajaa muut lajit pois ja tekee tuhojaan.. 

Itse lintua en saanut kuvaan, mutta näissä palmuissa niitä lenteli.

Kävelimme Málagan katedraalille, jonne minä lähdin tutustumaan sisään asti, muut lähtivät jäätelöille. Sisään maksoi 7€ lippu. Torniin olisi maksanut vähän enemmän, mutta alakerta riitti minulle varsin hyvin. 

Katedraali viereiseltä aukiolta päin.

Katedraali edestä kuvattuna.

Kirkko oli kerrassaan upean näköinen, eihän sitä kuviin saa samalla tavalla näkyviin.

Sisällä kirkossa vallitsi suhteellisen kuuma ja kostea ilma..

Vieressä sijaitsi Plaza del Obispo. Sen keskellä oli komea suihkulähde. Tämä aukio on ilmeisesti Málagan yksi kuvatuksellisimmista aukioista. No olihan se komea!

Aukion viereilen rakennus.

Itse aukio.

Kävelimme Plaza de la Marinan vierustaa takaisin autolle kuvaten vielä sen suihkulähteen ja Estatua del Cenacheron. Sivusto malagapasoapasotours.com -sivustolta luin enemmän.

Plaza de la Marinan suihkulähde.

Estatua del Cenachero.

Tuo patsas kuvaa ilmeisesti entisajan kalastajaa - kalanmyyjää (Marengo -Canechero), joka paidannapit auki sekä hihat ja housujen lahkeet käärittynä kulkivat kaupungille olkikorit (Chenacho) mukanaan, kalojaan kauppaamaan. Veistoksen alla on Salvador Ruedan runo, joka kääntäjän mukaan menee näin:

Siinä sinun kalastajasi,
tummien kukkien kanssa
heiluttaa cenachoja
taipuvilla käsivarsilla.
Julistuksesta huutoon
niskan suonet turpoavat:
Ja jokaisessa kauniissa kalassa
näkyy eri mittakaava,
jokaisessa asteikossa muste
ja jokaisessa musteessa välähdys.

Málagassa olisi ollut pitkäksikin aikaa nähtävää. Ehdimme kokea siitä vain ripauksen.

Takana siintää satamaa.

Palailimme autolle, joka oli pysynyt hyvin tallessa tuon muutaman tunnin ajan parkkihallissa. Maksua (reilu 5€) ja lippua vastaan se ajettiin meille hallista ulos ja matkamme kohti lentokenttää jatkui. Oli aika sanoa heippa Málagalle ja Espanjalle.

Auton ajo kentälle sujui hyvin, peloistani huolimatta. Opasteet autonpalautuksille olivat selkeät ja tarkastuksen jälkeen saimme kuittauksen, että kaikki ok. Auto oli moitteettomassa kunnossa. Taputtelin itseäni olalle; Ensimmäinen autoilemani reissu ulkomailla, oli onnistuneesti takana päin!

Aeropuerto.

Thank you Spain, maybe we meet someday again <3