Joulu alkaa olla takanapäin.  Meidän perhe on niin jakautunut laitaan ja toiseen,  ehkä sinne välillekin, kun puhutaan joulusta.  Kaksi perheemme jäsentä viettää joulua oikeastaan kinkun takia, yksi lahjojen ja kaksi muuta tunnelman, joulun taian, lumen, perinteiden, antamisen ja saamisen ilon takia ja joulun sanoman takia. Saman katon alla sitä kuitenkin ollaan, valmistaudutaan yhdessä ja erikseen. Jouluihmisten jouluvalmistelut alkoivat jo marraskuussa tonttutalon laitolla. Ensimmäisenä adventtina vietettiin perinteisiä perheen pikkujouluja eli leivottiin ja koristeltiin. Taasen taustalla soi "Sika", jotta kinkun syöjätkin viihtyivät :) . Pikkujoulupaketista tuli tänä vuonna pakopeli, joka osoittautui meille ihan liian vaikeaksi. Emme innostuneet siitä lainkaan. Aaton lähestyessä kahden erittäin jouluihmisen fiilis alkoi nousta ihan kattoon, päiviä laskettiin ja lunta odotettiin. Lahjaihminen tuskaili, että josko paketit voisi jo avata hiukan ennakkoon, ehkä heti aattoaamun

Jo jonkun vuoden olen kipuillut itseni kanssa seuraavan asian kanssa. Mitä haluan olla, mitä haluan tehdä ja mitä voin tehdä. Haluan niin paljon!  Rakastan matkailua, jääkiekkoa, näpräilyä, haluan pelastaa maailmaa, pala kerrallaan.. Pari ensimmäistä on riisuttu elämästäni melkein tai jopa kokonaan tämän vuoden aikana. Elämä on muuttunut, unelmat ehkä kasvaneet tai toisaalta muuttuneet. Sellaista kai elämä on.  Seuraava muutos on osan kipuilun lopettaminen ja seuraavaan  "vaiheeseen " siirtyminen.  Kirjoittaminen on aina ollut tavalla tai toisella osa minua. Kaipa puran kirjoitukseen sen mitä puhelias ja avoin minä, en aina kehtaa ääneen sanoa. Joskus on hyvä vaieta. Näitä yllä mainittuja mielenkiinnon kohteitani, alan yhä enenmän yhdistää. Kirjoittelu alkoi aikanaan ehkä hyvinkin tyypillisellä tavalla; itselle, päiväkirjaan. Menneiden vuosien arkistot ovat jo kauan sitten tuhotut, mutta tilalle on tullut muuta. Nyt tämä blogi, jota lukekoot kuka haluaa.  Se uusi muutos mitä

Eräästä näkemästäni tiktok -videosta ajatuksen saaneena, kirjoitan teille jonkun viikon (oikeastaan jo elokuisesta) takaisesta Helsingin reissustamme. Näkemäni video alkoi sillä, että nainen istuu sohvalla kirjoittaen päivitystä someen upeasta elämästään, loistavasta hetkestä kotona, hyvän ruuan äärellä. Matkasimme kaksin isännän kanssa aamujunalla kohti isoa kirkkoa. Alun perin matkan tarkoitus oli käydä Sunrise Avenuen keikalla, mutta sehän keikka oli peruuntunut jo kauan sitten. Varattu hotellimme ei, joten lähdimme matkaan parisuhde retriitille. Appivanhemmat tulivat olemaan lasten kanssa. Meillä molemmilla oli mukana kirja. Niihin uppouduimme melkein koko matkaksi. Video jatkui niin, että naisen puoliso saapui kotiin. Puoliso kyselee ruokaa ja saa kuulla hyvin voimakkaasti, että mitään ei ole tarjolla. Saavuimme Helsinkiin, oli täydellinen sää. Oikein helle. Suuntasimme kahvilaan Kluuviin. Cappuccino ja täytetty croissant. Vähän rupattelua, vähän hiljaisuutta. Täydellistä. Tavoist

On pyhäinpäivä. Ehkä joulun lisäksi merkityksellisin pyhä minulle.  Lasteni jo vuosia sitten askartelemat kynttilälyhdyt, Lapuan lastenkirkon kaiteella. Tänään jo pitkälti toistakymmentä vuotta elämässäni kulkenut perinne jatkuu taas. Lähden pitämään pyhistä, pyhäinpäivän pyhistä. Pyhispäättyy lyhtykulkueeseen kirkonpihamaalle. Siinä on tunnelmaa. Minusta on merkityksellistä, että lapset saavat tietää miksi päivää vietetään. Aistia sen tunnelmaa. Tänään kaipaus, suru, ilo ja rakkaus kulkevat rintarinnan. Päivässä on toivoa. Elämä jatkuu. Itse kaipaan monia rakkaita. Isovanhempia, enoja, ystäviä. Ei varmasti mene päivääkään, etten teitä ajattelisi. Mutta tänään olette sydämessäni erityisesti. Sytytän teille kynttilän. Päivä on saanut rinnalleen kilpailijan, halloweenin. Sitä miksi kilpailla, kumpaa viettää tai viettääkö mitään, en oikein ymmärrä. Maailma muuttuu, miksi olla muutosta vastaan tässäkään asiassa. Eikö molempia voi saada? Onko pakko valita? Mielestäni pyhäinpäivä ja hallowee

Meillä oli suunnitelmissa jo kesällä lähteä parin ystäväpariskunnan kanssa vaeltamaan. Harmiksemme se ei kuitenkaan onnistunut. Plan B kuitenkin toteutui. Tosin toinen pariskunnista ei mukaamme päässyt. Plan B tarkoitti syyslomaa ja Karhunkierrosta alkaen Sallan Hautajärveltä, aina Kuusamon Rukalle asti. Ajankohtana syysloma ja edessä 82km! Ajoimme lauantaina 10.10 Rukalle ja majoittuimme Ruka Valley -nimiseen uuteen hotelliin hintaan 107€. Hinnalla sai hyvän kokoisen saunallisen kämpän. Tuo oli loisto valinta. Autot jätettiin hotellin pihaan reippailumme ajaksi. Sunnuntaina 11.10. starttasimme ravitsevan aamupalan jälkeen tilataksilla, hintaan 90€, kohti Sallaa. Busseja ei enää kulkenut sunnuntaisin, näin myöhään syksyllä. Noin kello 11 olimme jo metsässä. Alku oli leppoisaa, helposti kuljettavia murskepolkuja ja pitkospuita. Muutaman kerran piti rinkkoja säädellä ja vaatettakin vähentää. Ei nimittäin tuullut yhtään ja kulkiessa tuli kuuma. Oma rinkka tuntui sopivalta, joskin joillain