En enää ihan hirmu paljoa leivo. Joskus uskokaa tai älkää, kun lapset olivat pieniä, tein tätä usein. Miten silloin ehti, kun enää ei ehdi? Jotenkin nyt tuli tarve upottaa kädet taikinaan. Syntyikin kerralla kolme pellillistä pullia sekä kanapiirakka. Täytyihän jotain saada Suomen leijonien mitalikahvien lisukkeeksi. Nykyään aina kun teen pullaa, muistan jokunen vuosi sitten menehtyneen ystäväni. Olin leipomassa pojan rippijuhliin laskiaispullia. Tarkoituksena tehdä juuri suuhun sopivia, ei liian isoja. Silloin, eräs ystäväni (leipuri ammatiltaan) soitti kysyäkseen sopisiko tulla käymään hänen ollessa parhaillaan paikkakunnalla. Niinpä rupattelimme pitkät tovit ja sain samalla muistisäännön, mistä tietää minkä kokoiseksi taikinapallo kannattaa suurinpiirtein tehdä. Joka kerta tuon jälkeen, tuo päivä muistuu mieleeni aina leipoessani pullaa...  enkä ole vielä tänäpäivänäkään muistanut mikä tuo ystäväni antama muistisääntö oli.. Ystävääni ei enää ole. Hän oli vielä poikani rippijuhlissak