Noin puoli vuotta vannotuista uudenvuoden lupauksista. On hyvä tsekata missä mennään. Homman nimihän oli, elämäntapa remontti jatkukoon! Eli ruokavalio parempaan suuntaan ja kunnon pitäminen saavutetussa tilassa. Taisinpa mainita myös jotain lapsiin panostamisesta sekä matkailusta.. Tässä siis muistiin puolen vuoden checkpoint. Aloitetaan kunnosta. Pysynyt samana, sanoisin. Lenkkeiltyä tulee edelleen, mutta ei päivittäin. Lenkkien pituus vaihtelee muutamasta kilometristä kymmeneen kilometriin. Välillä juoksen, välillä köpöttelen ja useimmiten yksin. Mukavaa aivojen nollausta. Juoksulenkille voin lapset huolia ja kävelemään kenet vain. Isäntää en juoksemaan ota. Sain hänestä traumoja tätä harrastusta aloittaessani. Juoksi edelle, juoksi takaisin, hyöri ja pyöri, kuin lapsi, kun menin kuulemma niin hiljaa! Juoskoot itsekseen, jos mun vauhti ei miellytä, sanoin ja sana on pitänyt. Tarkoituksenani ei ole missään vaiheessa ollut maraton tai kisailu kenenkään muun kanssa kuin itseni. Korona

Kuuntelen ääniä ympärilläni. Kiljahduksia, lähinnä lasten ilosta ja surusta. Kuuluu aikuisten ääniä, neuvoja, komentoja. Musiikki pauhaa ja jokunen moottori hyrrää. Ohi tepastelee lokki. Taitaa odottaa almuja ihmisiltä. Ympärillä tapahtuu aika paljon ja mä vaan nautin. Joskus väkijoukon melu rasittaa, nyt ei. Ehkäpä suljen silmäni hetkeksi. Mahtaakohan uni tulla. Tämäkin vaihe elämässä on koittanut. Makaan tyttöjen kanssa rannalla. Välillä kukin käy uimassa, välillä vaan maataan. Vesi on kylmää, mutta sepäs sopii hyvin näihin helteisiin. Virkistää kivasti. Ketään ei tarvitse enää vahtia. Kaikki jo kyllin isoja. Lasten ollessa pieniä, ei kyllä tullut usein rannoille lähdettyä. Olikohan se liian raskasta? Nostan jokaiselle vanhemmalle täällä hattua. Ihana kun jaksatte. Kainalot täynnä kasseja mistä löytyy pyyhettä, rasvaa, uimahärveleitä, eväitä ja kuka ties mitä. Käsissä pieni käsi, ehkä jopa molemmin puolin. Joku juoksee omille teilleen ja aikuinen tavaroineen perässä. Moni aikuinen se