Checkpoint ja vähän muutakin

Noin puoli vuotta vannotuista uudenvuoden lupauksista. On hyvä tsekata missä mennään.

Homman nimihän oli, elämäntapa remontti jatkukoon! Eli ruokavalio parempaan suuntaan ja kunnon pitäminen saavutetussa tilassa. Taisinpa mainita myös jotain lapsiin panostamisesta sekä matkailusta..

Tässä siis muistiin puolen vuoden checkpoint.

Aloitetaan kunnosta. Pysynyt samana, sanoisin. Lenkkeiltyä tulee edelleen, mutta ei päivittäin. Lenkkien pituus vaihtelee muutamasta kilometristä kymmeneen kilometriin. Välillä juoksen, välillä köpöttelen ja useimmiten yksin. Mukavaa aivojen nollausta. Juoksulenkille voin lapset huolia ja kävelemään kenet vain. Isäntää en juoksemaan ota. Sain hänestä traumoja tätä harrastusta aloittaessani. Juoksi edelle, juoksi takaisin, hyöri ja pyöri, kuin lapsi, kun menin kuulemma niin hiljaa! Juoskoot itsekseen, jos mun vauhti ei miellytä, sanoin ja sana on pitänyt. Tarkoituksenani ei ole missään vaiheessa ollut maraton tai kisailu kenenkään muun kanssa kuin itseni.

Korona vei salilla käynnin ilon pois, mutta muutama viikko sitten sekin "harrastus" vapautui arkeeni uudelleen. Siitä lähtien olen käynyt siellä kaksi kertaa viikossa. Ihanaa. Varsinaisesti en kyllä siitä tykkää, mutta mitä vain hyvin voinnin eteen. Mikäs sen parempaa, kuin kipeät lihakset! Tietää tehneensä hommia.

Latinofittiä tuli tanssahdeltua kotona kerta viikkoon ja melkein kaikki sähköiset etätunnit. Viimeisin tosin taisi jäädä tekemättä. 

Ruokavalion terveellistäminen. Hyvällä mallilla se on kyllä ollutkin, mutta aina on parantamisen varaa.

Sokerittomuus jatkuu. Tosin olen yrittänyt asennoitua siihen, että jossain vaiheessa pystyisin sallimaan itselleni vähäisen määrän sokeria. Minun tapauksessani suklaata. Muuta sokeria en kaipaa. Satunnaisia maisteluita olenkin tehnyt, mutta harkitusti. Edelleenkään en maistele muiden mieliksi vaan itseäni kuunnellen. Jotain kertoja on tullut törmättyä sanoihin "Ota vain, ei tässä paljoa sokeria ole" tai "Voithan sä joskus maistaa". Juu, niin voin. Sitten kun itsestä siltä tuntuu ja haluan maistaa.

Olen opetellut maistelemaan luonnon omia herkkuja. Kokeilussa on ollut tutun nokkosen lisäksi mm. maitohorsma ja voikukka. Lisäksi yrttitarhassa (laatikossa) kasvavat ruohosipuli, minttu, suolaheinä, oregano, persilja, basilika ja lipstikka. Näitä ruokien sekaan ja namskis! Helle päivien ehdoton janojuoma on ollut mintulla ja sitruunalla maustettu kuplavesi. Voi näistä helteistä niin nautin!

Mintut kasvavat omassa yrttitarhassa.

Omppupuut näyttivät kukkivan niin, että eiköhän sieltä jokunen omppu loppu kesästä suuhun löydy. Kirsikat näyttävät seuraavan tuttua kaavaa. Itse puussa ei vielä hetki sitten lehtiä ollut, mutta muutama kukka kyllä. Nyt ovat lehdet osaan puuhun kasvaneet. Mahtavatkohan nytkään kukat muuttua kirsikoiksi asti.. marjoja nimittäin elämäntaparemonttini kaipaisi. Niitä on ruokavaliossa ihan liian vähän. Smoothiet olivat yhteen aikaan joka viikkoista herkkua, mutta nyt tälle keväälle niitä on pitänyt säännöstellä, että ylipäätään riittävät uuteen marja-aikaan asti. Mansikoita näyttää tulevan. Kunhan joku ne muistaa poimia!

Viimein kirsikkapuuhun alkoivat tulla lehdetkin.

Näin kauniilta kukkaset näyttivät
lehdettömässä puussa.

Lisäksi lupailin panostaa enemmän lapsiini. Se on todellakin toteutunut. Olemme retkeilleet ja jopa pelailleet yhdessä, paljon tavallista enemmän. Tähän varmasti auttoi koronan tuoma lisäaika eli jotain hyvää siinäkin! Eilen olimme jo kolmatta kertaa uimarannalla.

Matkailu. Se ei ole toteutunut millään muotoa. Tai no. Se on keskittynyt Suomen metsien kollaamiseen. Pariisi peruuntui, samoin kuin Espanjakin. Jotain kuitenkin on ehkä suunnitelmissa ja ne näyttäisivät toteutuvan. Niistä lisää joskus..