Hola Nerja (Espanja)!

Nämä maisemat avautuivat keittiömme ikkunasta. Kyllä tuolla kelpasi kokata ja tiskatakin!

Kolme vuotta sitten (en edes viitsi enää mainita miksi) Espanjan reissumme peruuntui. Tänä kesänä oli uusinnan aika ja nythän se sitten onnistui.

Auton veimme tuttuun tapaan lentoparkkiin Helsinki-Vantaan läheisyyteen (parkki maksoi 68€ 15vrk), josta pääsi näppärästi bussikuljetuksella terminaaliin ja sitten aikanaan takaisinkin. 

Olimme varanneet Tuin pakettimatkan kahdeksi viikoksi eli lennot Malagaan ja Nerjasta huoneiston hotellista nimeltä Marina Turquesa. Kokonaisuus oli varattuna ilman lentokenttäkuljetuksia ja jos oikein muistan, niitä ei tainnut tuohon kohteeseen edes saadakaan. Päätimme heti ottavamme vuokra-auton kentältä koko lomamme ajaksi ja kätevästi palauttaisimmekin auton sinne takaisin. Reissaamme lomillamme paljon, joten ajattelimme auton helpottavan viiden hengen (eli me vanhemmat ja kolme lasta, joista toki vanhin on jo täysi-ikäinen) siirtymisiä kummasti.

Firefly tarjosi auton (Citroénin viidelle hengelle) hintaan 350€. Mielestämme halpa verrattuna viime vuoden Samoksen autoomme (n. 40e/vrk). Norwegianin kuljetettua meidät melko pomppuisalla kyydillä (lentopelkoiselle ei niin kiva juttu) pe 23.6. aamupäivästä kohteeseen. Kutakuinkin kävelimme terminaalin autovuokraamon kerrokseen ja saimme avaimet kouraan. Kätevää! Ainut mutta oli ajaja, minä kun jouduin tälle reissulle kuljettajaksi isännän kadotettua sopivasti ajokorttinsa lähtöpäivänä. Veljeni kyllä meinasi, että kyllä kortti kummasti kotiin palattuamme löytyy... ##!?##! Koskaan aiemmin en ollut autoa ulkomailla ajanut ja tällä reissulla sitä piti sitten tehdä urakalla.

Terminaalin alla sijaitsi vuokraamojen kerros.

Täältä olisi saanut nälkäkiukkuun pikaisesti helpotusta.

Malagasta oli vajaan tunnin matka Nerjaan A7 tietä pitkin. Aikalailla hirvitti nuo alun nelikaistaiset tiet ja nopeusrajoitus 120km/h.. motareista en piittaa Suomessakaan. Pienemmillä teillä sitten olikin ihan kummalliset rajoitukset 30-90km/h ja liikenneympyröitä vähän väliä. Rajoitus saattoi muuttua 100 metrin matkalla kolmekin kertaa ja tyyliin 90-40-60. Ehdi siinä sitten jarrutella ja kaasutella ennenkö paikallisten rääkkä soi. No selvisin minä söpösti takaisin vilkuttelemalla, enkä edes isoja mokia tehnyt. 

Miten sattuikaan kuva, jossa ei juuri autoja näy?! Oikeasti autoja oli liikeenteessä paljon!

Näin pelkäsin meillekin käyvän.

Marina Turquesa.

Varsinaista parkkipaikkaa ei hotellilla ollut, mutta kadunvarsiparkkiin tyyrasin automme, joskus helposti ja joskus vähän hikeä (melkein kyyneliä) vuodattamalla. 

Hotelli Marina turquesa.

Kuvassa näkyy mm. kadunvarsiparkit sekä Mercadona.

Marina Turquesa oli hotellina vallan hyvä kokemus. Pieni allasalue, jota ympäröivät huoneistorakennukset (osa Villoja, joilla oli pienet omat altaat). Meidän huoneistomme oli 9A ja sijaitsi toisessa kerroksessa (1.kerroksessa paikallisen laskutavan mukaan), portaita oli siis kuljettava. Huoneisto (sviitti) käsitti kaksi makuuhuonetta (toisessa parisänky, toisessa kaksi erillistä vuodetta), kaksi kylpyhuonetta (toisessa amme), keittiön sekä olohuoneen (levitettävä sohva kahdelle), jossa oli ruokailutila ja parveke. Keittiö oli hyvin varusteltu ja sieltä löytyi tiski- ja pyykkikonekin. Meidän viiden hengen perheelle huoneisto oli juuri sopiva ja varsinkin miesväki tykkäsi, kun huoneistossa oli kunnon ilmastointi, eikä siitä tarvinnut extraa maksaa. Itse voisin pärjätä ilmankin. Rakastan lämpöä!

Sisäänkäynnin portaikko.

Makuuhuone 1.

Kylpyhuone 1.

Kylpyhuone 2.

Makuuhuone 2.

Keittiö.

Olohuone ja ruokailutila.

Parveke.

Siivous tehtiin kolmen päivän välein. Se olisi voinut olla ehkä parempaakin. Villakoiria oli lipaston alla, josta pudonnutta tavaraani etsin. Samoin siivouksen jälkeen pöydälle tupsahti jonkun muun (ehkä edellisten) korvakoru.. tyttöjen makuuhuoneen lakanoita ei yhdellä kertaa vaihdettu ollenkaan ja taas viimeisellä siivouskerralla nuorimmaisen pehmolelu katosi. Löytyi sittemmin respasta, kun sitä kyselemässä kävimme. Oli ilmeisesti käynyt pyykissä. Wc-paperia sekä tiskikoneen pesutabletteja tuotiin kerralla niukanlaisesti, kävimme niitä itse lisää pyytämässä.

Respan alakerrasta löytyi sisäuima-allas, maksullinen sauna, kuntosali sekä pelihuone. Kävimmekin pari kertaa pulahtamassa sisäaltaassa ja pieniä hetkiä salilla (ei sitä nyt ehkä kuntoiluksi voinut sanoa). Enemmän käytimme kuitenkin pelihuoneen biljardipöytää, jossa eräätkin matsit otettiin. Korttia taas pelailimme omalla partisilla.

Pelihuone.

Kuntosali.

Allasalue oli tosiaan pieni, mutta ihan tarpeisiimme riittävä. Huomasimme, että enää vain nuorin viihtyi kanssamme pulahtelemassa säännöllisesti, joten isoa vesiriehumistilaa emme kaivanneet. Isommat lapsemme kävivät vain satunnaisesti uimassa.  Lastenallasta hotellissa ei ollut, mutta meidän teinimme eivät sitä olisi kaivanneetkaan.

Allasalue.

Hotellin sisäpiha ja allasalue.

Allas yövalaistuksessa.

Altaalla oli riittävästi aurinkotuoleja ja varjoja. Huomasimme, että yllättävän vähän petejä varailtiin pyyhkeillä. Mitenkään yleistämättä, mutta jokusen kerran taisi parit britit niin tehdä. Suomalaisia hotellissa oli meidän lisäksemme vain yksi perhe. Valtaosa oli espanjalaisia ja brittejä. 

Teimme useana päivänä ruokaa hotellilla, mutta kävimme toki ravintoloissakin. Kirjoitan niistä kokemuksia omaan postaukseen, samoin kuin tekemistämme päiväretkistä mm. Nerjan luolille, Caminito del Rayn vaellusreitille, Gibraltarille, Fuengirolaan ja Frigilianan pieneen kylään.

Itse tehtyä ruokaa.

Olimme lomalla asenteella: sopivasti puuhaa, lepoa, aurinkoa ja uusia seikkailuja. Niitä kaikkea saimmekin kokea. Tämä postaus siis keskittyy lähinnä hotelliin ja Nerjan ympäristöön ja tällä kertaa melko yleisellä tasolla, verrattuna aiempiin matkapostauksiini. Toivottavasti viihdytte mukana. 

Nerja

Nerja vaikutti melko sopivan kokoiselta paikalta (21 000 asukasta). Lähirantaan nimeltä Burriana tuli hotelliltamme matkaa n. kilometri. Kävimme siellä useana päivänä. Rantaa ympäröivät ravintolat ja turistikaupat. Pian niiden jälkeen maaston noustessa alkoivat hotellit, mutta myös paikallisten asunnot.

Maisemaa rantakadulta.

Burriana.

Maisemaa Burriana -rannalta hotellillemme päin.

Burriana.

Joinain aamuina kävimme isännän kanssa kaksin kävelyllä, pällistelemässä pikkukujia ja maisemia. Muu perhe ei oikein osaa kävelemistä arvostaa, ainakaan armottomassa helteessä ja hellettähän piisasi. Viilein päivä oli +28 ja kuumin +42 astetta. Aa, minä niin nautin!

Hotellimme katua.

Espanjassa rakastetaan liikenneympyröitä.

Snorklailusta kiinnostuneet vinkkaisimme löytämään reittinsä Nerjan laitamille Torroxiin. Sieltä löytyivät meidän mielestämme lähellä olevat parhaat snorklailurannat. Tätä lajia meillä isäntä ja nyt myös nuorin lapsistamme harrastanee. Saimmekin tuliaisiksi kotiin useat itse sukelletut simpukat. Espanjan aurinkorannikon rannoilta tuntui kyllä löytyvän simpukoita valtavasti verrattuna Kreikan kokemuksiimme. Näimme meduusoja pariinkin otteeseen, joten siinä suhteessa varovainen sai olla. Paikalliset pyydystivät haavilla yhden ämpäriinsä, tuntuivat tehneen niin ehkä ennenkin. Ajattelimme, että päivän päätteeksi sen päästävät takaisin. Tiedä sitten.

Jokin ranta Torroxin kohdalla.

Snorklaajamme.

Burriana.

Juhannusaattona, eli päivänä jona saavuimme Nerjaan oli rannoilla paljon paikallisia kylmälaukkuineen ja grilleineen. He olivat saapuneet sinne juhannusta viettämään. Espanjassa sitä vietetään aina 23.6. illalla, seuraava päivä on sitten Pyhän Johanneksen päivä. Tarinat kertovat että jopa nuotioita tehdään ja niiden yli hypellään unohtaen näin vanhat ongelmat. Keskiyön uinti taas puhdistaa mielen vanhoista asioista. Me olimme matkasta väsyneitä ja meille riitti touhun hetkellinen seuraaminen. Puhdistimme itsemme tylsästi ihan vain suihkussa. Ehkä joku juhannus juhlimme espanjalaisten mukana! Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että 21 vuotta sitten sitä isäntä ja minä teimmekin, ollessamme Mallorcalla häämatkalla, mutta muistiin on vaan siltä osin jäänyt tynnyrinuotiot.

Burriana, paikalliset alkavat valloittaa rantaa juhannuksen viettoon.

Iltakävelyllä.

Nerjan keskusta oli vilkas varsinkin iltasin. Kapeilla kaduilla täytyi oikein pujotella. Useana päivänä kävimme Balcón de Europalla maisemia katselemassa. Balcón de Europa on siis näköalapaikka, mutta joskus siinä on sijainnut 800-luvulla rakennettu linnoitus. Ilmeisen romanttinenkin alue oli, nimittäin yhtä kosintaa saimme olla todistamassa ja suudelmista päätellen vastaus taisi olla myöntävä.

Balcon de Europan aukiolta.

Balcon de Europan aukiolta.

Alas mereen oli Balconilta pitkä matka.

Balcon de Europa.

Balcon de Europan aukio.

Aukiolla oli ruori!

Ja maapallo.

Balcon de Europan aukio päivällä.

Balcon de Europan alla oleva ranta.

Ja alhaalta ylös!

Suoraa Balconin alta.

Suoraa Balconin alta.

Suoraa Balconin alta.

Rannan pikkuinen asumus.

Eräänä myöhäisenä iltapäivänä vierailimme Nerjan kirkossa, joka löytyi niin ikään näköalapaikan läheisyydestä. Kaunis oli kirkko ja kruunasi minun Nerjan kokemukseni. Reissuilla pitää aina nähdä kirkko tai parikin!

Nerjan kirkko.

Nerjan kirkko.

Nerjan kirkko.

Keskustaa ympäröivät kadut pitivät sisällään valkoisia kauniita kujia, joista löytyivät lukuisat ravintolat ja jäätelöbaarit sekä monia turistikauppoja, mutta putiikkeja myös fiinimpäänkin makuun. Eräät  taiteilijan lasista tekemät korvikset olisivat kovasti halunneet lähteä mukaani, mutta hinta oli jo käyttööni sen verran kova ja väri onnekseni väärä, että jätin ne huutamaan vitriiniin. Löysin korviksia kyllä sitten muualta parikin paria.

Kaduilla oli tunnelmaa.

Lasitaidetta.

Korviksia. Pari taisin ostaakin..

Kukka-aita.

 Plaza de España.

Illalla siellä oli käsityöläisten tori.

Iltakävelyn varrelta bongattiin suihkulähde.

Tämä taitaa liittyä takana olevaan kirkkoon.

Keskustan katuja.

Lego-käsilaukut.

Sivummalla Nerjassa näki parempia asuinalueita ja sitten vähän huonompia, ei kuitenkaan mitään aivan "mörskiä". Se mitä me Nerjaa näimme, oli kaikkialla suhteellisen siistiä ja kaunista. Kulkukissojakin tuntui olevan jokseenkin vähän. Taas vertailukohtanani on Kreikka, missä kissoja vilisi, varsinkin ruokintapaikkoja lähestyessä. Tyttäremme osti tälläkin reissulla kissanruokaa ja säännöllisesti kävi eräässä kadunkulmassa niille vettä ja ruokaa laittamassa. Samassa paikassa näimme vanhemman miehen myös kissoja hoitavan.

Arka kisuli. Tähysti korkealta tarkkaan tuodaanko hälle ruokaa.

Ruokakaupoista tutustuimme pääasiassa Carrefouriin, Mercadonaan ja reissujemme luottokauppaan Lidliin. Mercadona sijaitsi ihan hotellimme vieressä ja Carrefour melkein sen vieressä. Lidl oli kauempana, reilun 2km:n päässä. Ostokset teimmekin pääosin ihan vieressä, olihan Mercadona lisäksi halvin. Toki tullessamme autolla jostain saatoimme piipahtaa esimerkiksi Lidlissä. Carrefourissa eritoteen jäätelöt olivat hintavat. Olut taas Mercadonassa halvempaa kuin esimerkiksi Lidlissä. Olen tämän ennenkin kirjottanut, mutta kirjoitan nytkin. Emme lähde reissuun pihistelemään, mutta tervettä hintavertailua kyllä koko ajan teemme. Se on yksi keinomme säästää tulevaisuuden reissurahoja.

Kätevästi puolitetut ananakset.

Katsokaa hintoja.

Eräs hauska juttu sattui, kun etsimme Lidlistä appelsiinituoremehua. Katsoin, että tuossahan on kätevästi pahvinen neljän purkin satsi, eikä hinta päätä huimannut. Esittelin löytöni toisille ja vasta hotellilla, kun nostelin ostoksia jääkaappiin totesin, että sehän oli kauramaitoa... No pahus, siinä tuli minulle reissun kahvimaidot, joita en aiemmin nuukuuksissani viitsinyt ostaa. Ajattelin, josko litran kahvimaitopurkista jäisi liikaa yli, no nyt minulla oli sitä sitten neljä litraa! Ostettiinkin sitten lapsille muroja aamupalaksi..

Nämä ovat siis kauramaitoja, ei tuoremehuja!

Koko perheen olympialaiset

Meillä on ollut tapana viettää juhannuksena koko perheen olympialaisia. Tänä vuonna, kun emme kotona olleet ajattelimme että olympialaiset pidetään sitten reissussa, muotoutuivat siten reissuolympialaisiksi. Lajeja oli viisi, kuten meitäkin. Jokainen sai lajinsa päättää. Yhtenä päivänä kisattiin ns. rantalajit. Kuka löytää kauneimman simpukan annetussa ajassa ja jokainen saa pisteyttää simpukat oman mielensä mukaan, omaa ei luonnollisestikaan saanut arvostella. 

Yllättävän pieniä olivat tällä kertaa simpukkamme.

Toinen laji oli vesipyssyllä (taisi olla pieni vesitykki) tölkkien kaatamista. Se oli minun lajini ja apua tölkkien tyhjennykseen sain puolisoltani, toki tarvitsimme vain kaksi tölkkiä jotka aseteltiin päällekkäin. Pisteet jakautuivat kaadettujen tölkkien mukaan. Täytyi pelata kaksi kierrosta ja pidentää ampumaetäisyyttä, ennenkö voittaja selvisi. Itsehän jäin jo näissä rantalajeissa viimeiseksi, mutta elättelin toivoa, josko muut lajit menisivät putkeen. Hauskaa meillä oli.

Tässä siis tähdätään vesipyssyllä tölkkejä.
Täytyi myös vähän sensuroida muita kuvassa olevia.

Toisena päivänä pelattiin pöytälajit eli tällä kertaa korttipelejä, Uuno ja Ristiseiska. Näissä pisteytys oli helppoa. Voittaja on voittaja, häviäjä on häviäjä ja minähän se olin se häviäjä. Pistetilanne alkoi olla (muilla) tiukkaa. Perheen miehet johtivat ja tytöt ihan heidän kannoillaan.

Game number 3.

Game number 4.

Viimeisen lajin kanssa olikin sitten haastetta. Isäntä valitsi nimittäin lajiksensa minigolfin. Lähin minigolfrata oli viereisessä La Herradura nimisessä kylässä. Kävimme katsomassa paikan eräänä päiväajeluna (katsoimme nimittäin että paikka ei sinä päivänä ollut auki), jotta sinne olisi sitten helpompi meikäläisen ajaa meidät. Tutustuimme Herraduran kylään muutenkin. Kävimme muutamassa kaupassa ja kävelimme rannalla. Kivan oloinen pikkupaikka.

La Herraduran ranta.

Keltainen kukka.

Toinen keltainen kukka!

Kiva, mutta melko kallis kauppa.

Rantakatu La Herradurassa.

Suihkulähde.

Ajelimme seuraavana päivänä takaisin ja olimme peli-intoa täynnä. Saapuessamme radanportille totesimme että paikka oli yhä kiinni niin kuin paikka vaan voi olla. Tässä vaiheessa isäntä otti puhelimen käteensä. Nettisivut kertoivat, että minigolf suljetaan siestan ajaksi. Eipä tullut meille mieleen tämä ollenkaan, kaupat kyllä ovat siestassa, mutta että tämäkin! Emme jääneet odottelemaan, vaan starttasimme takaisin päin. Tunnelma ei ollut kovin hyvä.

Rantatien maisemaa.

Kolmas kerta toden sanoo, ajattelimme että uusi päivä on onnekkaampi. Tsemppasimme perheen uuteen intoon ja toki isäntä tsekkasi tällä kertaa jo hotellilla nettisivut, googlen ja kaikki paikat mitä keksi, että onhan paikka sitten varmasti auki ja kyllä, niin joka sivusto meille kertoi. Ajoimme pelipaikalle jo aika tuttua reittiä. Perillä emme olleet uskoa silmiämme. Portti oli taas kiinni, munalukko roikkui siinä komeana. Portin raoista näimme että maksutiskinluukku oli auki, pelimailoja nojasi tiskiin ja pari autoakin oli portin toisella puolella, mutta portti oli ja pysyi lukossa.

Emme kerta kaikkiaan käsittäneet tilannetta. Kiertelimme paikkaa, emmekä keksineet mistä muualtakaan sinne olisi voinut sisälle päästä. Naapuritalon vanha mummo katseli meitä jo kolmatta kertaa ikkunastaan. Mahtoi hänellä olla hauskaa seurata että taas ne tupeloturistit saapuvat. Ehkä hän olikin minigolfin rahastaja, kävi nokkamme edestä vetämässä portit kiinni ja hipsi kämppäänsä kurkkimaan. Sanoimme paikalle heipat ja isäntä alkoi miettiä vaihtoehtolajia. Jos haluat tietää miten olympialaisissa kävi ja mikä oli tuo viimeinen laji, niin lue Fuengirolan postaukseni.

Se surullisen kuuluisa minigolf.

Ajelimme La Herradurasta vielä tovin eteenpäin, jotta viimeisenä ei mieleemme jäisi golf-fiasco. Söimme jäätelöt ja cappuccinot Almuñecarissa.

Jäätelövalikoimaa.

Mun cappuccino.

Täällä siis käytiin.

Paikallisten asuntoja 

Kaikki loppuu aikanaan..

Viimeinen lomapäivämme oli perjantai 7.7.2023. Starttasimme huoneen luovutuksen jälkeen klo 11, kohti Malagaa. Kirjotan niin ikään siitä oman postauksen. 

Auton palautus sujui leppoisasti. Kentällä oli hyvät opasteet, joiden pohjalta parkkeerasimme automme oikeaan halliin, tai isäntä parkkeerasi, oli sen verran tiukka paikka. 

Lento lähti illalla noin klo 23 eli kaksi tuntia myöhässä ja kuten saapuessamme niin lähtiessämmekin, kyyti oli erittäin pomppuisaa. Kaikki rukoukset tuli luettua mitä mieleen tuli. 

Lähtisin Nerjaan uudestaankin, kiva fiilis jäi. Mutta onhan maailmassa muitakin paikkoja joita pitää nähdä eli paikoilleen emme jämähdä! Uutta reissua siis suunnittelemaan.

Joitain ostoksiamme.