Pariisin kevät 2023

Olemme yrittäneet Pariisin reissua isännän kanssa aiemmin jo kolme kertaa. Aina on jokin syy reissumme peruuttanut. Neljäs kerta viimein toden sanoi, vaikka oli tämänkin reissun kanssa jännitettävää.. mm. yksi lapsista jäi flunssaisena kotiin.

Lähdimme matkaan kotoa myöhään keskiviikkoiltana. Airbalticin lentomme Riian kautta Pariisin Charles de Gaulleen lähti Helsinki-Vantaalta torstaina 6.4.23 klo 5:25. 

Ajoimme auton tuttuun tapaan lentoparkkiin, josta maksoimme 36,95 euroa. Lentoparkin bussi kuljetti meidät ja muutaman muun aamuyön aikaisina tunteina kohti kenttää. Väsymystä ja jännitystä oli ilmassa.

Koska 'check in' oli jo kotoa käsin tehty, saimme vain kävellä käsimatkatavaroidemme kanssa turvatarkastukseen. Eväsbanaanimme aiheuttivat ylimääräistä tutkimista, mutta selvisivät ehjinä matkaamme!

Olimme portilla hyvissä ajoin. Isäntä ehti ensimmäiset unensa ottaa tuossa kohdin. Itse saatoin torkkua jo matkalla autossa, mikä ei kyllä ole yhtään tapaistani. Yleensä jännitän jo lentoa niin, ettei uni voi tulla.

Siis mitä tuonne laitetaan! :)

Riga.

Lento sujui hyvin ja nopeasti. Olimme Latvian Riiassa jo 45min päästä. Isosti ei meillä odotusaikaa ollut. Väistelimme sadepisaroita tepsutellessamme koneesta terminaaliin ja kohta jo taas koneeseen. Jatkolentomme lähti 30min myöhässä eli n. 7.40 matkaan. Pariisissa olimme noin klo 10.15. Kello suomeen nähden tunnin jäljessä. Vastassa oli pilvinen mutta ihana PARIISI! Viimein unelmani toteutui. Pariisi oli olemassa!

Terminaali oli iso ja mahtava. Vastaamme marssi sotilaita. Hmm. liekkö turvaamaassa aina yleistä rauhaa, vaiko nyt poikkeuksellisesti?! Toki olimme mediaa seuranneet, monenlaista oli meneillään. Kuulutukset kuuluttivat, että maskien käyttöä suositellaan.. no aika harvalla sellainen oli.

Junaraiteet löytyivät terminaalin alta.

Laskeuduimme liukuportailla alakertaan, mihin RER-junan viitat osoittivat. Lippuautomaatista saimme ostettua helposti liput junaan kohti Pariisia (11,45€/hlö). Mikäli apua olisi tarvinnut näkyi turisteja olevan joku työntekijä lippuostoissa auttamassakin. Lippu olisi käsittääkseni oikeuttanut vielä paikallisjunan (sekä metron) jatkokyytiinkin. Liput leimattiin porteilla, joista itse raiteen viereen pääsi. Me jäimme pois täpötäydestä junasta Gare du Nord -asemalla.

Asemamme Gare du Nord.

Ensi kosketus Pariisiin oli vähän synkkä. Alue minkä läpi kuljimme antoi hiukan nuhjaisen kuvan itsestään. Pilvisyys ja väsymys saattoi tehdä myös oman osuutensa.

Laitoimme mapsiin hotellimme ja lähdimme n. 3km:n kävelylle. Mielestämme jalkaisin kulkemalla, matkoista saa eniten irti ja meillä oli reilusti aikaa huoneen saamiseen klo 14.

Matkalla pysähdyimme syömään pitsat (pepperoni pitza 13,50€) olikin jo nälkä. Ruuan jälkeen synkkyys tuntui kaikkoavan. Ehkä meillä olikin ollut vain nälkä!

Täytyy selvittää tämän ravintolan nimi.

En syö juurikaan pitzaa, mutta nyt maistui.

Pistäydyimme myös kaupassa ostaen viiniä ja patonkia. Ne täytyi kiirastorstain kunniaksi murtaa ja vuodattaa kurkusta alas, jahka päiväunet oltaisiin ensin nukuttu.

Narsissit.

Pariisin kukkivat puut.

Matkalle sattui "Bermudan kolmio" eli paikka missä mapsi heitti meitä jonkin aikaa ihan vika suuntiin. Lopulta oikea suunta kuitenkin löytyi. Tuon heittelyn aikana näimme myös aseistettuja poliiseja sekä yhden mielenosoituksen. Vaaraa emme kuitenkaan kokeneet olevan. Lyhykäisyydessään, paikalliset osoittivat mieltään suunnitelmissa olevan eläkeiän nostamisen takia.

Ihanaa katukuvaa.

Näkemämme mielenosoitus.

Hotellimme oli söpö ja pieni Hotel Petit Saint Honoré. Hotelli valikoitui majapaikaksemme edullisuuden ja sijainninkin perusteella. Kuitenkin joitain aikoja ennen matkaa, luin parikin kommenttia missä hotellista ei puhuttu kovinkaan maarittelevaan sävyyn. Puhuttiin jopa luteista ja todella niukasta aamupalasta. Toki vastakommenttejakin oli. 

Aula käsitti vastaanottotiskin sekä sohvan, tuolin ja pöydän. Aulasta lähti kapea käytävä, jonka perällä oli aamupalahuone. Saimme huoneen heti. 

Respan sohva.

"Aula".

Jännityksen sekaisin tuntein kiipesimme kapeat portaat toiseen kerrokseen ja avasimme oven nro 120.

Aika kapeat oli hotellin portaikot.

Huoneen väritys oli vihreä ja käsitti pienen eteisen ja hengarit takeille. Eteiseen mahtui yksi ihminen kerrallaan. Yksi askelma alaspäin ja olimme makuuhuoneessa. Se käsitti parisängyn, pöydän, tuolin ja yöpöydän sekä rahin. Liukuoven takaa paljastui suihkukaappi ja vessa. Aika suloista ja tosi pientä, mutta erittäin siistiä. Yhteen kuvaan ei huonetta millään saanut, kun tilaa peruuttaa kauemmas, ei ollut. Koimme tämän kuitenkin juuri sopivaksi meille, aioimme olla hotellilla vain nukkumassa. Pelot luteista olivat viimeistään patjojen syynäämisen jälkeen tiessään.

Huoneemme.

Minivessamme.

Huoneemme.

Huoneemme.

Otimme päiväunet ja heräilimme ennen neljää nauttimaan kiirastorstain antimista.

Kiirastorstain ateria.

Nyt matkamme kohti Eiffeliä alkoi. Mapsin mukaan matkaa ei ollut kuin 2,9km. Reitin varrelle sattui mm. Riemukaari, jota ilman muuta kävimme ihastelemassa. Söimme myös Riemukaaren aukealla kahvilassa "86 Champs" (kahvilan Pierré Herme on valittu 2016 maailman parhaaksi kondiittoriksi) macaronsseja (3kpl 12€) sekä joimme cappuccinot (8,5€). Aika huikeaan hintaan, mutta älyttömän hyvää oli. Minäkin söin vaikken muuten juurikaan sokeria nauti.

Sitruuna, suklaa ja salty caramel (suolainen kinuski?!).

86 Champs.

Luis Vitton.

Dior.

Saint Laurent.

Riemukaari.

Eiffel oli upea ja suuri ja kaikkea mitä ajattelinkaan. Sen ympärillä tepastelu oli vaikuttavaa, jo pelkästään siksi koska ympärillä marssi pienissä joukoissa aseistettuja sotilaita. Katselimme Eiffeliä joka suunnasta, ostimme pieniä Eiffel-avaimenperiä (1€, kaupoissa näytti olevan samat 0,50€) ennenkö kiipesimme katselemaan tornin iltavalaistusta Trocaréron edustan kaiteilta. Taustalla soi katutaiteilijoiden musiikkia. Tunnelma oli kohdillaan. 

Katumyyjän kauppa.

Eiffel.

Iso ja pieni Eiffel.

Seine.

Pont d'léna ja Eiffel. 

Jardin d'enfantsin puita.

Pariisin kevät.

'

Trocadéro.

Trocadéro.

Eiffel (kuva iltavalaistusksesta olisi ollut upea tähän laittaa, mutta sen kuvaaminen ei ole sallittua).

Palailimme hotellille sporttibaarin kautta ja suunnittelimme uutta päivää. 

Trocadéro.

Sporttibaarissa katsoimme jalkapallon paikallisottelua.

Hotellimme ulkoa päin.

Perjantai 7.4.23.

Laitoimme kellon herättämään niin, että ehtisimme syödä aamupalan ja olisimme Eiffelin lippujonossa klo 9.30. Etukäteen emme lippuja onnistuneet saamaan, koska olimme liian myöhään (n. kuukausi ennen) asialla.

Hotellin aamupala.

Aamupalaa emme sanoisi niukaksi. Leipää oli kolmenlaisia, päälle voita, tuorejuustoa ja nutellaa. Lisänä leikkeleitä ja juustoja. Oli myös croissantteja ja leivoksia sekä muroja ja jugurttia. Kahvia (myös erikoisia sellaisia) sai automaatista ja teetäkin löytyi. Vain salaatteja tai hedelmiä olisin kaivannut tuomaan raikkautta.

Vähän oli jonottamista.

Saavuimme siis vatsat täynnä Eiffelille klo 9.40 ja jonoa oli jo paljon. Ensin jonotettiin turvatarkastukseen, sitten lippuluukulle. Aikaa kului yhteensä kolme tuntia. Välillä jo screeneillä luki "top closed", mutta kun lipuille viimein pääsimme, oli huippu taasen jo auki. Olkaahan siis todella hyvissä ajoin lippuasialla, jos ette halua jonottaa kuten me jouduimme.

Lupa hissiin myönnetty!

Valitsimme hissit ylös asti (28,30€) ja matkasimmekin sinne heti, pysähtyen vasta takaisin tullessa alemmalle tasolle kuvaamaan ja siellä olevaan Eiffelin kauppaan.

Hissillä ylös asti.

Ylhäälle menevä hissi oli hurja. Lasiseinät. Vasta alas tullessa pystyin avaamaan hississä silmät. Isäntä piti minusta kovasti kiinni.

Ylätasolta sieltä 300metristä oli kyllä hurjat maisemat. Hädintuskin uskalsin kaiteelle. Isäntä hoiti kuvaamisen. Toki joitain räpsyjä tohdin itsekin ottaa, seinän vierestä tottakai. Ylhäällä oli shamppanjabaari ja vessat. Uskomatonta että sellaisetkin on pystytty ylös rakentaa.

Pariisi Eiffel-tornista päin.

Minä melkein reunalla!

Itse Eiffel ja kamut.

Kokemusta en pois vaihtaisi. Upeaa oli. Pari huoltomiestä roikkui Eiffin kaiteiden toisella puolella, valjaissa tottakai, mutta melkein kävin heidät sieltä kiljumassa turvaan. Kyllä täytyy ihmisen olla rohkea, että tuollaista työtä suostuu tekemään.

Huoltotöiden kierros kestää kuulemma seitsemän vuotta.

Eiffelin kaupan tarjontaa.

Eiffelin jälkeen jatkoimme matkaa Seinen rantaa pitkin kävellen. Tarkoituksena syödä ja kävellä sitten Jim Morrisonin haudalle.

Sainte-Trinité -katedraali (Venäjän ortodoksinen kulttuurikeskus).

Pont Alexandre III.

Pont Alexandre III.

Eteemme tuli ravintola La Fregate ja nautimme siellä patongit 7€ (minä kanan 7€ ja isäntä serranon 8€) ja oluet. Oli hyvää.

La Fregate.

Minä itse!

Vatsat täynnä matkamme jatkui. Kävellessämme näimme paljon. Seuraavassa räpsyjä reitin varrelta aina Notre Damille asti.

Ranskan instituutti (entinen yliopiston rakennus).

Notre Dam.

Pihan patsas.

Pihan patsas.

Jälleenkorjaus vie varmasti vuosia.

Tour Saint-Jacques.

Place du Chatelet.

Luis Vitton.

Matkalla reitillemme sattui Horaires de la Semaine Saint, jossa oitis piipahdettiin sisällä. Ikkunamaalaukset olivat upeat. Seuraavat kuvat ovat sieltä.

Horaires de la Semaine Saint,

Upeat ikkunamaalaukset.

Jossain kohdin hoksasimme katsoa, että hautausmaa (Cimetiere du pere Lachaise) menisi kiinni jo klo 18, joten vaihdoimmekin suunnitelmaksi käydä katsomassa Moulin Rougea ja Montmartrea.

Reitti kulki Louvren ohi, mutta päätimme heti ettemme uutta jonotusta samalle päivälle ottaisi.  Jonot olivatkin aikamoiset, mutta jo ulos päin teki Louvre vaikutuksen. 

Louvren sisäänkäynti ulkoa päin.

Louvre ulkoa päin.

Jo aiemmin mainitsemani Bermudan kolmion liepeillä olimme taasen hetkellisesti hukassa. Istuimme alas ja joimme roséviini. Samalla selvittelimme suomeen päin tyttären harrastuskyytejä. Oma puhelini oli hetken teillä tietymättömillä, kun kysyin tarjoilijalta saisinko ladata sitä tovin. Tarkoitin viereistä pistorasiaa, mutta tarjoilija veikin sen sisälle lataukseen. Täällä akku oli koetuksella, reittejä kun emme oppineet ulkoa, vaan oli käytettävä mapsia.

Moulin Rouge.

Moulin Rouge oli upea näky. Väkeä jonotti sinne sisään. Vilkaistiin hintoja, toista sataa olivat liput. Liekkö jäljellä ollut enää vain vip-lippuja vai olivatko hinnat oikeasti tuollaisia?! 

Isäntä osti kioskista itselleen jäätelön matkaevääksi, vaikka tarjolla olisi jonkun katukyltin mukaan ollut muutakin!

Katukioskin patongit ja macaronssit.

Isäntä söi pistaasijäätelöä.

Kuvasta huomaa hyvin kuinka maasto nousi.

Montmartren kukkulan näköalapaikalta, oli upeat maisemat. Samoin taiteilija-alueen tunnelma oli kohdallaan. Se tunnelma vei meidät mennessään.

Montmartren maisemia.

Söimme kunnon illallisen tuolla ylhäällä Chez Plumeau -nimisessä paikassa. Minä ribsejä, isäntä kanaa ja alkuun otimme etanat. Ruoka ei järin vakuuttanut, vaikka maksoikin kohtalaisesti. Salaatti ja etanat olivat toki hyviä. Hintaa kaikelle tuli reilut 72€.

Chez Plumeau.

Ribsini.

Basiligue du Sacre- Coeur.

Palailimme hiljalleen hotellille, jonka ympäristössä parveili aseistettuja poliiseja. Sisäministeriö oli melkein naapurissa. Meidän oli siis turvallista olla. Kilometrejä kertyi reilut 19.

Partio hotellin nurkalla.

La 8.4.23.

Prada -liike.

Pääsiäisestä oli hyvin vähän merkkejä.

Kello herätti tällä kertaa niin että ehdimme aamupalojen jälkeen Louvreen jonottamaan sisäänpääsyä. Perillä olimme klo 9.15. Jos edellispäivänä olimme pitäneet jonoa pitkänä niin ei, ei se ollut. Jonotimme pitkääkin pidemmässä jonossa 1,5tuntia. Jono tosin liikkui nopeammin kuin Eiffelissä. Ja mikäs siinä auringossa oli paistatella. Jonossa kuulimme toista kertaa suomea. Hyvin vähän tuntui meikäläisiä olevan liikkeellä tai ehkä muita oli vain niin paljon.

Louvren sisäpiha ja pitkä lippujono.

Louvren rakennusta.

Louvren sisältä.

Liput pystyi ostaa turvatarkastuksen jälkeen automaatista hintaan 15€/hlö. Lippu ostettiin aina seuraavasta tasatunnista eteenpäin tai jopa myöhemmäksikin, mutta ei meitä ainakaan takaisin käännytetty, vaikka ennen omaa kellonaikaamme sisään marssimme.

Katsoimme Kreikkalaisia patsaita matkalla Mona Lisan luo, jonne muutama sata muitakin oli menossa. Katsoimme myös Meduusan lautan, mutta itse rakennus oli kyllä minulle kaikista vaikuttavin. Kaikki seinämaalaukset ja pylväiden/rakenteiden yksityiskohdat olivat mahtavia.

Kentauri ja cupido.

Upeat oli kattomaalaukset.

Mona Lisan luo jonotusta.

Mona Lisa.

Meduusan lautta.

Louvren jälkeen oli suunta sinne Jimin luo, mutta ensin oli syötävä. Söimme ulkona "Louvren nurkilla" (Relais de C'hotel de Ville) pasta carbonaran (13,80€) ja juustohampurilaisen (16,50€). Aurinko paistoi kuumasti (+18c°). 

Hyvät oli ateriat.

Pariisin kaupungintalo.

Katumaisemaa.

Katumaisemaa.

Joku tori?

Katumaisemaa.

Matkalla pysähdyimme Saint-Paul-Saint-Louis -kirkossa. Tämäkin oli kaunis. Kirkot ovat vaan niin mun juttu!

Saint-Paul-Saint-Louis

Komea oli tämäkin kirkko.

Kauniita yksityiskohtia.

Place de la Bastille.

Repussamme oli Jimille tai hänen "kunniakseen" oluet, mutta eihän niitä siellä saanut juoda. Haudan lähellä istui vartija. Moni sukulainen tai fani oli haudalle kukkia, kuvia yms. tuonut, vaikka itse hauta oli aidattu yleisöltä. Meidän mukanamme haudalla vieraili osuvasti lisko (tytär laittoi pienen kumiliskon matkaamme seikkailemaan), tehtiinköhän näin liskokuninkaalle kunniaa.. Kaunis ja vanha oli hautausmaa.

Cimetiere du pere Lachaise.

Jimi Morrisonin hauta.

Takaisin palatessamme joimme roséviinit L'horizon nimisessä paikassa. Oli kuuma. Isäntä haaveili hatun ostosta, jottei pää palaisi.

Yhdet rosét tässä.

Kävelimme Seinen rantaan nauttimaan kauniista päivästä. Suunnittelimme myös risteilyä seuraavalle päivälle.

Seinen veneparkki.

Rauhallinen hetki Seinen varrella.

Seinen rannan "muurin" ikkunakalterit olivat rakkauslukkojen peittämät.

Jardin des tuileries. Tämä tuli hyvin nopeasti läpikäveltyä, joten kuviakaan en juuri ottanut..

Iltapalaksi haimme hotellille piknik-eväät hotellin viereisestä pikkuruisesta kaupasta. Kauppa oli todella pieni ja kallis. Käytävällä pystyi kälemään vain peräkanaa. Isännälle oli sekin reppunsa kanssa hyvin haastavaa. 

Hotellin läheinen minikauppa Épiserie du coin.

Piknik-iltapalamme.

Kilometrejä tuli taas yli 19.

Su 9.4.23.

Viimein nukuimme pidempään. Jalatkin tarvitsivat lepoa.

Matkalla Eiffelin "juurelle".

Eiffel ja Pont de I'Alma.

Söimme aamupalan ja lähdimme Eiffeltornin kupeeseen ostaman Batobussiin päivälippuja hintaan 20€/hlö. Valitsimme siis risteilyn sijaan veneen jonka kyytiin sai hypätä millä tahansa yhdeksästä pysäkistä ja pois samoin. Päivälipulla venekyytiä sai käyttää niin paljon kuin tykkäsi. Moni risteily sen sijaan oli tunnin mittainen ja maksoi n. 15€/hlö. Toki ruokailuristelyt olivat sitten vielä erikseen.

Batobussimme.

Hyppäsimme tosiaan kyytiin ja jäimme ensimmäisen kerran pois kyydistä Jardin des plantis -kohdalla. Paikka oli siis puisto, jossa puut ja kukat kukkivat ja linnut lauloivat.

Pont alexandre III.

Veneestä koettuja maisemia.

Paikallinen asumus vetten päällä.

L' Homme aux semelles.

Minitalo.

Viehättävä hyvin hoidettu puisto.

Kirsikkapuiden alla.

Upeita leikkauksia.

Kävelimme latinalaiskorttelin laitamia pysähtyen roseviinille (4€ lasillinen) Le Nouvel Institut -nimiseen paikkaan.

Terassille tottakai!

Roséviineillä.

Ostimme katukojusta chevrepatongin (alle 4€) pieneen nälkään ja kävelimme (+24°c) lämpimässä säässä Pantheonille. Tuonne emme kuitenkaan menneet sisään. 

Ostimme Chevre-patongin.

Pantheon.

Kiertelimme kauppoja (lähinnä anime) ja turistikojuja sekä piipahdimme kahvilassa. Otin kahvin (+2 keksiä 3,80€) ja istäntä "köyhänritarin".

Asterix &co.

Tintti &co.

"Krääsä-kauppa". Isännälle löytyi hattu täältä!

Köyhäritari.

Batobussi kuljetti meidät Notre Damen kohdalta "Invalides" pysäkille. Tuo oli siis rakennusryhmittymä, jossa oli kirkko, museoita sekä muistomerkkejä. Kirkon näyttävinpään hautaholviin on haudattu Napoleon Bonaparte. Rakennusta katselimme vain kaukaa.

Väkeä oli liikkeellä paljon. Ehkä siksi että maanantai oli yleinen vapaapäivä. Riemukaaren kohdalla oli ihmisiä kuin muurahaisia ja poliisit olivat jopa sulkeneet joitain katuja. Poliisiautoja ja mellakka-autoja oli paljon. 

Grand palais.

Kioski.

Veimme ostoksemme hotellille ja suuntasimme tohvelimme jälleen Montmartren suuntaan. Alueen tunnelma houkutteli uudelleen käyntiin.

Matkalla poikkesimme Egline Saint-Augustin XIX -kirkossa. Kauniita olivat tämänkin kirkon ikkunamaalaukset.

Egline Saint-Augustin XIX.

Näkymä alttarille.

Näkymä urkuparvelle.

Upeat ikkunamaalaukset.

Montmartren alue oli tupaten täynnä. Piti oikein pujotella, jotta sekaan mahtui. Vähän oli aiemmin kokemamme seesteinen tunnelma muuttunut. Ei huonoksi, mutta toisenlaiseksi. 

Katutaiteilijoita työssään ravintoloiden edessä.

Mietimme ovatko kaikki ravintolatkin täynnä. Saimme kun saimmekin pöydän valitsemastamme La Mere Cathrine -ravintolasta ja nimenomaan ravintolan ulkoalueelta, jossa oli vain osittainen katos. Isäntä sai jossain kohdin ruokailuamme oksan niskaansa. Ylhäällä touhuilevat pulut sen tiputtivat. Onneksi ei tippunut ruokaan. Tarjoilijat pahoittelivat.

Kovin oli väkeä ravintoloissakin. Tässä monen ravintolan terassi-kompleksi.

Viereiseen pöytään ei montaa senttiä väliä ollut eli kuin sillit suolassa istuttiin. Saimmekin vertailla aterioitamme vieressä istuvan pariskunnan kanssa. He aikoivat rohjeta joku kerta tilata myös etanoita. Aika rohkeita tuntuivat kyllä olevan, heidän edessään oli simpukka-ateriat. Tilasimme menun hintaan 29€. Alkupalaksi otimme siis etanat. Ne olivat hyviä! Pääruuaksi plank steikit. Omani sain mediumina vaikka kypsää kyllä pyysin. Aika mautonta oli ruoka. Punaviini ja etanat sen sijaan olivat hyvää. Vatsat saimme kuitenkin mukavasti täyteen.

Alkupalaksi etanoita.

Kiersimme katuja ja kävimme Basiligue du Sacre-Coeurin edessä olevalla näköalapaikalla. Sieltä näki koko Pariisin joka tuntui riittävän horisonttiin asti.

Basiligue du Sacre- Coeur.

Pariisi korkeammalta katsottuna.

Pariisi korkeammalta katsottuna.

Silmäilimme maisemia painaen kaiken vielä kerran tarkkaan mieleemme. Oli viimeinen iltamme Pariisissa. 

Paluumatkalla hotellille kiersimme kauppoja. Yritin löytää käsityönä tehdyt korvikset itselleni tuliaiseksi. Aiemmin olin toki jo yhdet Eiffelit (joissa roikkui macarons-leivos) löytänyt, mutta jotain uniikimpaa etsin. Se jäi lopulta myös löytämättä. Taiteilija-alue tarjosi kyllä monenlaisia taideteoksia, mutta ei juurikaan korvakoruja. Vähän olin yllättynyt.

Ravintola Moulin de la galette.

Isännän herkkuhammasta kolotti, joten hän osti itselleen jälkiruuaksi jäätelön ja samasta kioskista ostimme myös lapsille 6kpl macaronseja hintaan 12€. Niitä olivat toivoneet. Olisin halunnut viedä yhdellä työkaverillekin niitä, mutta arvelin etteivät ne hyvänä siihen asti säilyisi.

Tuliais macaronnsit!

Kävelimme minikaupan kautta hotellille, jossa ovella lukikin "odota hetki, palaan pian".. no mehän odotimme yhdessä kadun kulman poliisien kanssa.

Päätimme pakata vasta aamulla.. 

Päivän kilometrit n.15.

Ma 10.4.23.

Kello herätti kuuden maissa. Pakkailimme tavarat, joita ei kauhesti ollut. Matkaamme aina vähillä kamppeilla ja mitään isoa emme tältä reissulta ostaneet.

Huoneen luovutimme ennen seitsemää ja saimme iloksemme jo kuulla, että aamupalat olivat valmiina. Otimme siis aamupalat mukaan ja hyppäsimme respan meille tilaamaan taksiin. 

Taksiin mennessämme teimme havainnon, että hotellimme vieressä oli kirjaimellisesti sanottuna yökerho tai ehkä aamukerho. Väki nimittäin jonotti vielä sisään. Olimme onnellisesti nukkuneet moisten huvitusten ohi ja olleet autuaan tietämättömiä kyseisestä paikasta. Me vanhukset!

Taksi kuljetti meidät 62€:n hintaan kentälle. Tasainen ja hyvä oli kyyti. Terminaaleja oli monta. Meidän lentomme lähti terminaalista 2B. Kätevästi pääsimme suoraa ovelle.

Terminaali 2B.

Jännitimme yhden tuliaisen kanssa. Ostimme nimittäin pojallemme linkkuveitsen ja heti sen ostettuamme tajusimme, että sitä tuskin saa koneeseen käsimatkatavaroissa viedä. Isännän reppu otettiinkin syyniin. Näyttöä tutkittiin, tavarat levitettiin ja veitsi tutkittiin tarkkaan. Tehtiinpä sille vielä pyyhkäisytestikin. Yllätykseksemme totesimme että linkkuveitsi palautettiin tavaroihimme. Sitä vastoin vesipulloa ei pariisin päässä saanut turvatarkastuksesta läpi. Hmm. Vähän pidimme veistä vaarallisempana kuin vettä.

Taxfree.

Astetta isompi oli kenttä. Kiitotielle rullattiin autoteiden päältä.

Hei, hei Pariisi.

Lento lähti ajallaan klo 9:45. Riiassa oli taas pysähdys ja siellä sitten jouduimmekin odotella. Jatkolentomme kuljettaja vaihtui Airbalticista Icelandairiksi (tästä tuli jo Pariisiin meille viesti) ja myöhästyi. Sen piti lähteä klo 19:40, mutta lähti lopulta vasta klo 21. Lähtöporttikin vaihtui ja samoin istumapaikat. Jäimme kuitenkin kentälle hengaamaan vaikka olisimme varmasti ehtineet käydä hyvinkin Riian keskustassa. Käytimme ajan syömiseen, taxfeessä kiertelyyn sekä nukkumiseen. Ehkä jos emme olisi koskaan Riiassa olleet, olisimme sinne suunnanneet ja ehkä repussa tuo linkkuveitsikin jännitti..

Terminaali.

Ruokajuomat.

MM -jääkiekon kisamaskotti Spiky.

Riian kentältä.

Reissu oli mitä mainioin. Viimein tuli Pariisi ja Eiffel koettua. Saimme nauttia auringosta ja ajasta kahdestaan. Pariisi ja sen ihmiset kohtelivat meitä hyvin. Emme kokeneet epäystävällistä kohtelua ja englantia osattiin hyvin. Kiitos Pariisi. Ei muuta kuin uutta reissua kohti.

Tuliaiset.