Lähdin töiden päälle tyttöjen kanssa ihan kotikonnuille eli Lapuan Simpsiölle. Tarkoitus oli käydä vähän reippailemassa, virittäytymässä tunnelmaan lomaa varten.
Tytöt halusivat kuitenkin toisin. Halusivat lähteä vähän pidemmän kaavan mukaan ja niinpä pienen alkulämmittelymän jälkeen valitsimme reitiksi yllämainitut polut. Kilometrejä kertyi kaiken kaikkeaan 8km.
Heti alkuun, tytöt kastelivat perinteen mukaan kenkänsä. No niillä mentiin. Varusteita ei ollut matkassa. Aurinko kuitenkin paistoi ja siitä tuleva fiilis johdatti meitä eteenpäin.
Ohitimme Rytilammen ja sen laavun. Väkeä ei liikkeellä näyttänyt nyt muita olevan. Emme jääneet paikalleen vaan jatkoimme matkaa.
Metsä muuttui valtavan kauniiksi kiviseksi, jopa kivilohkareiseksi maastoksi. Paikkapaikoin oli vaikeakin kulkea, lenkkarit olisivat olleet tässä maastossa paremmat, mutta välillä taas luvassa oli lunta ja jäätä, jolloin omat kenkäni eli varrelliset nastakengät olivat kyllä paikallaan.
Nuorinta ihmetytti lenkin varrella olevat taulut. Onko metsänpeikkoja olemassa? Miksi on pitänyt olla pyöveli? Näistä asioista tuli jälleen kerran juteltua. Menneinä aikoina maailmassa ovat vallinneet taikausko ja eräänlainen julmuuskin. Molempia löytyy kyllä edelleen, mutta niiden ilmenemistavat ovat erilaiset.
Osa poluista oli luonnonsuojelualueella eli kaunista kuvattavaa löytyi! |
Prännin patikka, Ylihärmä
Pääsiäisen muuttuneiden suunnitelmien myötä olimme päättäneet lähteä omalla porukalla pidemmälle patikoinnille.
Reitiksi valikoitui Kauhavan Ylihärmän Prännin patikka, joka käsitti noin 20km:n lenkin vaihtelevassa maastossa.
Lähtö tapahtui Yli-Luoman kodalta ja kulki pellon yli metsään. Kauhavan seurakunta oli tehnyt metsään, aikaa mukaillen, Toivon polun. Sillä pääsi halutessaan hiljentymään vielä syvemmin.
Alkumatkalla talsittiin Rannanjärven jalanjäljissä. Täällä sitä on sitten kukkoiltu niin, että se kuolemaksikin koitui.
Reitti kulkipeltojen ja maatilojen välissä. Se oli toki nopea kulkuista, mutta ei niin kaunista maisemaltaan, ainakaan näin kevään kura-aikana.
Kuulimme eräältä isännältä, joka oli tilallaan kettuja hoitamassa, että väkeä on ollut viime aikoina runsain joukoin liikkeellä. Vielä ei muita näkynyt. Sama isäntä kertoi kohta alkavan kunnon maisemat, eikä puhunut palturia tuo mies.
Edessä oli Palaneen kalliot, joka käsitti n. 5km:n matkan Prännin patikasta. Kalliolla kulki polku nimeltä Ketunlenkki. Pituutta taas sillä oli n. 3km.
Polun kaartuessa kallioiseen metsään, tuli askeleeseen mielekästä reippautta. Metsä oli todella kaunista. Alkupuolella oli laavu, jossa joimme kahvit ja kaakaot. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Tytöt tanssivat tik-tokkeja lohkareilla..
Polku mutkitteli ensin ylös ja sitten hiljalleen alas. Näkyi mm. Akantappokallio ja pontikankeittäjänpiilopaikka. Kuvaus kohteita oli useita! Välillä oli fiilis jopa lappimainen. Vaikka puut eivät tokikaan olleet yhtä kitukasvuisia.
Kulkijoiden tekemiä kiviröykkiöitä. |
Kalliot olivat suurimmaksi osaksi kuivia. Synkimmissä kohdissa kallioiden väleissä oli vielä lunta ja näin ollen liukasta ja märkää. Toinen tyttäristämme liukastui. Hän sai käteensä kunnon raapaukset, mutta onneksi oli puhdistusaineet ja laastarit mukana.
Reitin (vaiko koko Härmän) korkein kohta. |
Vallamin reitiltä löytyi uimaranta sekä pururata |
Nuotiota vaativat eväät söimme vasta reitin loppu puolella, laavulla minkä jo aamulla ohitimme. Tuolta laavulta Pränninpatikka jakautui eri suuntiin ja kiertosuunta oli kulkijan itse päätettävissä.
Sää salli ja mukavaa oli. Mihin seuraavaksi matkaamme, on vielä mietinnän alla. Liity lukijaksi, jos haluat lukea lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti