Kivenmaan laavulla

Kotiseutumatkailu taitaa nyt toistaiseksi olla mun ja meidän perheen juttu. Siispä luontoon mars!

Lunta tuprutti viikolla kuitenkin keväiseen luontoomme sen verran, että mitään isompaa patikointia emme voineet tehdä.

Lauantai aamuna alkoi armoton googlailu, mihin nokka suunnattaisiin. Löytyi monta hyvää vaihtoehtoa. Valitsimme tällä kertaa kohteeksi Ilmajoen Tuomikylän ja sieltä Kivenmaan laavun. Tällä kertaa lähdimme koko perheellä matkaan.

Kivenmaan laavu sijoittuu Ilmajoki-Seinäjoki väliselle esteettömälle elämysliikunta reitille, mutta tekee lyhyen koukkauksen vähän vaikeampi kulkuiselle polulle.

Jätimme automme noin kolmen kilometrin päähän ja kävelimme kauniissa auringonpaisteessa kohti laavua. Talvella reitillä on ladut, joten jalkapatikalla ei tuolle laavulle silloin ole asiaa.

Matka oli aika tasaista niin maastolta kuin maisemiltaankin. Tiesimme kuitenkin perillä odottavan jotain suurta ja mahtavaa!

Luimme, että laavun vieressä kohoaisi komeat lohkareet. Kuin jostain vain tippuneet, valtavat järkäleet!

Kesti hetken ennenkuin laavulle ennätimme. Kiersimme nimittäin kallioita ihastellen ja kuvaten tuota luonnon omaa upeaa monumenttia. Lapset kapusivat heti niin korkealle kuin pääsivät. Itseä vähän hirvitti, mutta eräs paikallinen laavulla istuskelija lohdutti, että aina siellä on kiivetty. Ilmeisesti sieltä ei oltu pahemmin tiputtu..

Lohkareissa oli luolamaisia halkeamia.

Pystyin yhtymään mielipiteeseen, "kuin Sauronin silmä" niin kuin retkipaikka.fi -sivulla Tero Hintsa kertoo vaimonsa kuvanneen kivien välissä olevaa koloa. Siltä se todella näytti!

Sauronin silmä!

Onko siinä Muumien Mörkö ja T-rex?

Söimme eväät ja nautimme ilmasta ja rauhasta. Paikka toki vaikutti olevan suosittu. Parikin pientä porukkaa kävi meidän kanssa yhtäaikaa evästelemässä ja kun olimme jo lähtöä tekemässä, saapui paikalle isompi pyöräilyporukka. Liekkö väkimäärään osuutta tällä olosuhteiden pakottamalla ulkoilubuumilla.

Sama aiemmin mainitsemani paikallinen istuskelija, kommentoi huokaistessani, hermojen lepäävän, että olisi mielummin Kanarialla hermojaan lepuuttamassa :)

Niin, Suomessa nyt kuitenkin kaikki ollaan ja koitetaan olla murehtimatta tulevaa.

Jos haluat seurata tätä blogiani, käy klikkaamassa itsesi lukijaksi!

Pääsiäisenä tepastellaan pidemmälti, jos luoja suo.