Satuin lukemaan jostain, että Alajärviset ovat keksineet oman Eiffel -tornin. Sinne siis minun oli päästävä, kerran en vieläkään oikeaa Eiffeliä näe!
Ehdotin aamulla perheelleni, että lähdettäisiin jonnekin. Vaikka patikoimaan!
Osa innostui heti, osaa piti vähän lämmittää ajatukseen ja yksi ei innostunut nyt ollenkaan.
Alkoi matka kohti tuota luvattua nähtävyyttä. Vähän vajavaisena, mutta alkoi kuitenkin.
Patikka reitti Alajärven Paalijärvelle, oli homman nimi. Aurinko paistoi, eväät oli repussa ja kaikin puolin hyvä fiilis.
Selvitin sen verran, että koko reitti olisi pituudeltaan 23km. Nuorimmaisen kanssa on taplattu reilu 20km jo muutama vuosi sitten pienellä Karhunkierroksella. Siihen siis varmasti pystytään, jos olosuhteet ovat kondiksessa ja planeetat oikeassa kulmassa. Nämä etäolosuhteet ovat näet kiristäneet psyykettä kaikilla. Vaadittiin täydellistä onnistumista!
Matka alkoi Paalijärven tanssilavalta, josta ensimmäiset vajaat 2km talsittiin nousten ylemmäs kohti ensimmäistä laavua. Matka oli melko kaunista ja hyvät oli tunnelmat.
Tältä ensimmäiseltä laavulta lähti reitti molempiin suuntiin, kiertäen järven (reilusti). Reitin pystyi kiertää kumpaan suuntaan vain. Me noudatimme reittineuvoja ja lähdimme reitin määräämän suuntaan kohti näkötornia, joka oli jo se, The Eiffel torni!
Maasto muuttui monellakin tapaa, ei niin mukavaksi. Vetisiä polkuja, kaadettuja metsiä, tien laitaa kävelyä.. nuorimmainen kasteli jalkansa jo tässä vaiheessa.
Saavuimme ensimmäiselle etapillemme noin 5km päähän varmoina siitä, että takaisin käännytään. Täytyy sanoa, että Alajärvisillä on hauska huumori jos tätä näkötornia Eiffeliksi kutsuu. Kerroksia oli kyllä useita ja maisemat kuulemma hyvät, mutta loistetta en huomannut. En maineen enkä sähkön tai historiankaan tuomaa. Minä en uskaltanut ylös asti kivuta. Pelotti korkeus, mutta myös tuuli, joka tuntui vain pahentuvan. Isäntä sanoi, että hyvä ettet tullut, häntäkin oli hirvittänyt.
 |
| Kuva ylhäältä tornista, minne minä en uskaltanut! |
 |
| The Eiffel |
 |
| Maisemaa laavun tasalta |
Söimme laavulla eväät ja teimme nuorimmaisen kenkiin sanomalehdestä kuivikkeet. Lapset halusivat jatkaa. Sitten ei olisi takaisin päin järkevää enää kääntyä.
Jatkoimme matkaa ja onneksi niin. Maisemat muutuivat kauniiksi. Toki reitti puikkelehti välillä peltojen tai maatilojen varastojen ja rakennusten lomitse, oli talojakin jossain, mutta pääsääntöisesti reitti oli miellyttävää aivoja nollaavaa luontoa. Olisi harmittanut, jos kokemus olisi päättynyt ensimmäiseen osaan.
Yhtään valitusta tai huonoa sanaa emme kuulleet. Kaikki nauttivat. Toki pari työpuhelua isännän tunnelmaa katkaisivat, mutta niin se homma vain menee. Yrittäjällä ei ole lepohetkeä.
Pysähdyimme Myllypurolle. Kauniille nuotiopaikalle pienen puron varteen. Söimme viimeiset eväät. Tämä oli kyllä kaunis paikka. Olisi pidempäänkin viihtynyt. Pimeää ennen olisi matka kuitenkin taitettava, joten nuorimmaiselle pikainen jalkojen kuivaus ja menoksi. Matkaa oli takana ehkä noin 15km. Edessä vielä siis useampi tovi.
Reitin varrelle sattui eläinten ruokinta paikkaa, synkkää "noita metsää" kuten tuumasimme ja karsittua aukeaa. Vieläkään kukaan ei valittanut, vaikka väsymyksen pystyi jo aistia. Viestit kotoa olivat onneksi myös ihanat. Sielläkin kaikki hyvin.
Näimme merkkejä eläimistä. Jälkiä puissa ja maassa. Jätöksiäkin. Sulkia ja linnunpesiä. Ihmettelimme ja juttelimme. Perhe on paras ja tämä juuri sitä laatuaikaa mitä tarvitsimme.
Viimein (ainut meitä hoputtava seikka oli päivän valo) näimme edessämme tutun laavun, jolta aiemmin päivällä reittimme toiseen suuntaan erkaantui. Alkoi jo hämärtää.
Lopulta oli jo niin pimeää, että oli turvauduttava taskulamppuun. Onneksi reitti oli merkitty heijastimilla, se auttoi löytämään oikean reitin, kun punaisia puihin ja tolppiin merkittyjä reittejä ei nähnyt. Tätä pitää muistaa käydä antamassa positiivinen palaute.
Auto löytyi, oli siellä mihin jätimmekin. Neljä väsynyttä matkustajaa nousi kyytiin matka kotiin alkoi.
Hyvä päivä. Päivä ilman riitelyitä ja tappeluita. Päivä raittiissa ilmassa. Tykkäsin, rentouduin ja nautin. Näitä lisää. Kotimaan matkailua parhaimmillaan ♥️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti