No niin. Se olisi sitten lapsilla melkein kaikki harrastukset tauolla, omat työkuviot muuttuu ja tulevaisuudesta ei varmuudella tiedä.
Ristiriitaiset ovat tunteet. Itse kävin ihan normi viikko-ostoksilla. Hamstraamaan en ala, mutta vessapaperia ostin ja koko matkan kassoille asti mua nauratti, kun kuvittelin kaikkien ajattelevan miksi minäkin panikoin ja sitä ostan.. no ostin sitä siksi kun paperi oli kotona vähissä ja isäntä on jo kauan hokenut, että sitten mun maailman pelastus on liian pitkällä, kun meillä ei olekaan enää paperia vaan rätit vessassa 🤣 No nyt on paperia!
Näytämme nyt pelastavan maailmaa samalla parin ihmisen, parin lennon verran. Vaikka varovainen toivo (tosin enää vain hento sellainen) vielä rinnassa elää..
Älköön kukaan pliis mulle enää sanoko, että voihan sen reissun tehdä myöhemmin ja että terveys ensin. Kyllä mä järjelliset selitykset tiedän. Silti sattuu. Noin parin kymmenen vuoden haave, joka toteutumiseen olen laskenut päiviä, on tuhoutumassa.
Samalla se on isännän valmistumislahjan romukoppaan heittämistä sekä siitä kaivatusta lomasta luopumista näin yrittäjänä- tai oikeastaan sen puolisona kun asioita tarkastelee.
Uusi reissu toki mielessä kuplii, mutta se tarkoittaa uutta säästämistä. Rahat kun tässä todennäköisesti menettää. Ja ne lomat.. niitä kun ei niin vaan voi pitää eikä lastenhoitajia niin vain saa. Mutta unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi.
Sydän itkee, samalla silmätkin. Ne ketkä mut tuntee, tietävät miten kovasti tämä koskettaa. Onneksi mukavia lohdutuksen sanojakin olen saanut ♥️
Jospa aamulla herään ja tämä onkin vain unta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti