We were in Stockholm!

Eräs kaunis perjantaipäivä kuljetti Matkapoikien liitäntäkuljetus meidät kohti Helsinkiä.  Minä ja pari työkaveriani olimme lähdössä liittomme järjestämälle hyvinvointi- ja virkistysjäsenristeilylle Tukholmaan. Näiden naisten kanssa kun liikkuu on hauskuus ja virkistys taattua. Sitäpä odotin tältäkin reissulta.

Oli luvassa puuskittaista, aika kovaakin tuulta, mikä toi lisämaustetta reissuumme. Olin etukäteen katsonut "kristallipallollani" (eli vitsillä hartaasti vannottanut ja luvannut) ettei juuri tuolle viikonlopulle myrsky satu, mutta pientä merenkäyntiä en sitten osannut ennustaa. Ehkä ennustajan palloni oli epäkunnossa.. ystäväni eivät aallokosta piitanneet. 

Laivan lähdettyä kävimme heti taxfreessä. Ystäväni halusi puutarhaan koristeeksi siniset lasipullon ja löysi kuin löysikin kuohuviini tms. pullon mikä piti oitis tyhjentää, jotta se olisi kevyempi kuljettaa kotiin. Vähän me luulimme että olisimme juoneet sen sisällön pois, kun ystävämme vielä etsi kolme kuppia eteensä ja ryhtyi pulloa avaamaan. Kuului vain poks ja ystävämme suihkuti kiljuen ainetta pitkin lattioita. Ehkä lattiat vaikuttivat likaisilta ja hän päätti pestä ne tyylikkäästi kunnon aineella. Olihan meillä hauskaa! Selkeä yllättävä kuohuminenhan tuo oli ja säästyi juomaa kuppeihinkin edes osa. Taitaa pullot olla hyvin kuohuavaisia laivoilla. Monessa myrskyssä ravistettuja. Sotkut siivottuamme ja pullon loppuun tyhjennettyämme lähdimme tervetulotilaisuuteen.

Pomppuisa menomatka konkretisoitui iltaesityksiä Silja Serenaden keulabaarissa seuratessa, tuntui selkeästi kuinka nokka kohosi ja laski. Vähän tuo tuleva yö kanssamatkustajiani jännitti.

Minun osaltani yö meni hyvin. Nukahdin kuin tukki. Ystäväni puolestaan valvoivat. Kuulemma aallokosta johtuen, mutta ehkä kuorsaukseni olikin siihen syy! Kauniisti toki toisin sanoivat.

Aamulla tuuli oli jo tyyntynyt kun saavuimme Tukholmaan. Aamupalojen jälkeen teimme omatoimiretkemme suunnitelman ja marssimme siis sataman paikallisbussipysäkille, linjuria nro 76 odottamaan.

Matka sujui hyvin ja kiertelimme kaupunkia lähinnä kauppoja etsien. Loppupäivästä kävimme kahvilassa, jossa ei pettymykseksemme ollut asiakkaille vessaa. Vähän olisi jo ollut kiva käydä 'hotelli helpotuksessa'.

Omaan matkailuuni, olin sitten suomessa tai ulkomailla, kuuluu kirkkoihin tutustuminen ja niinpä nytkin kun sellainen edessämme kohosi halusin sinne ehdottomasti. Vähän piti työtovereita sinne houkutella, mutta ilokseni he tulivat mukaani. Ilo oli vieläkin isompi, kun huomasimme kirkon eteisessä vessan.

Ilo vessasta muuttui äkisti, kun toinen ystävistämme jäi sinne jumiin. Vanhat puiset, korkeat pariovet pitivät tiukasti kiinni toisistaan ja vaikka ovea kuinka riuhdottiin ja paukutettiin, ei se hievahtanutkaan. Tai hievahti alapuolelta. Sieltä pystyi näkemään kengät, mutta yläosa oli selkeästi lukossa. 

Seuraamme oli odotellessa liittynyt ruotsalainen vanhempi nainen, joka osasi hyvin suomenkieltä. Hän oli ollut naimisissa 40vuotta suomalaisen miehen kanssa. Tuo ystävällinen nainen kävi hakemassa apua ja niin vessan ovi viimein aukesi. Onneksi isompaa paniikkia ei syntynyt. Päästimme naisen vessajonossa edellemme ja lupasimme vahtia ettei sinne kukaan yritä. Hän voisi jättää oven huoletta lukitsematta, jottei jumitusta uudelleen sattuisi. Toisin kuitenkin kävi. Myös vanhempi rouva jäi ovien taakse jumiin ja oli haettava apua. Vika täytyi olla vessan sähkölukossa. Ylhäällä oli joku magneetin tapainen joka imaisi oven tiukasti sieltä kiinni. Meidän muiden vessahätä katosi äkisti, emme halunneet mekin jumittua sinne.

Laivaan palattuamme kiersimme Jytyn järjestämiä pisteitä pyöritellen muunmuassa onnenpyörää. Ihan kivat olivat palkinnot, ainakin jos minulta kysyttiin. 

Kävimme syömässä buffetissa ja päätimme tsekata loputkin paikat laivasta. Yläkannen baarissa meitä oli vastassa nainen, joka varmisteli olemmeko tulossa oikeaan paikkaan. Kerroksessa oli alkamassa jotain ja hedelmät ja skumpat odottivat osallistujia. Mukaan menimme mekin, mutta vaivaamaan jäi naisen kommentti "Pirkanmaan jyty".. tajusimme olevamme kuokkimassa toisen yhdistyksen tilaisuudessa, joten äkkiä meille tulikin taas vessahätä. Kehuimme käväisevämme siellä vielä pikaisesti..  emmekä todellakaan menneet takaisin!

Illalla kauppoja kierrellessämme kuulimme kuulutuksen, että edellisillalta peruuntunut ilma-akropatiaesitys alkaisi pian. Jotenkin me kaikki odotimme nuorta kaunista naista ilmestyväksi esiintymisalueella, mutta järkytykseksemme katselimmekin kaikki leuat auki kuinka kaksi ylävartalo paljaana olevaa komeaa nuorta miestä astui estradille. Reaktiomme oli hyvin spontaani. Pieni voihkaus ja puna nousi kasvoillemme. Vieressä seisovalla järkkärillä oli hauskaa.. olihan aikasta tavalla taitava esitys!

Ilta meni taas esityksiä seuratessa. Samoin komea kuutamo ja tähtitaivas vetivät meitä keulaan pimeyttä katsomaan.

Yö meni muillakin paremmin, ehken kuorsannut enää niin..

Paluumatkalla olimme kaikki hyvin virkistyneitä, vaikka tottakai tiesimme ettei omaa sänkyä ja sen tuomaa lepoa voittanut mikään!

Kiitos naisille kivasta reissusta. Ensi kertaan!