Loppupätkä, Liettua-Latvia-Viro-Suomi

Saavuimme majoitukseen nimeltä Armenia illan suussa puoli yhdeksän maissa. Nälkä oli jo kova, joten mieltä rauhoitti tieto siitä että majoituksessa oli ravintola. Liettualais-Armenialaista ruokaa tekevä ravintola.

Hotelli paljastui motelliksi, mutta tarjosi toki haluamamme asiat. Hyvät sängyt, oman suihkun ja vessan. Huoneemme sisustus oli niin ikään hyvin Armenialainen. Haju huoneessa kamala. Kuin joku liima tai ehkä home, olisi haissut. Päätimme heti, että siellä ollaan tasan tarkkaan vain yöt (2yötä 130€)! Motellissa olisi ollut uima-allas, mutta jotenkin sitäkään ei tehnyt mieli kokea. Vesi haisi raudalta.

Ulkona oli leikkipuisto, huvimajoja, suihkulähde sekä lampi ja rakenteilla oleva terassi. Vaikka motelli sijaitsi ison tien varressa, siitä oli saatu viihtyisä.

Motellissa oli rekkaparkki ja majoittujina siis paljon rekkakuskeja. Oli toki muitakin. En tiedä mitä maasta kertoi se, että videovalvonta oli parkkipaikoille. Oliko maassa niin paljon rikollisuutta vai haluttiinko sillä vain viestittää turvallisuudesta.

Söimme alakerran ravintolassa ja painuimme nukkumaan. Ruoka ei mitenkään säväyttänyt. Lapset söivät Armenialaisia täytettyjä ikään kuin pasteijoita. Ne olivat tulisia. Aikuiseen makuun ihan jees, lapset eivät tykänneet.

Torstai 25.8. valkeni tuttuun tapaan helteisenä. Söimme hotellilla pikaisen aamiaisen, joka jäi hinnaltaan 20€ hujakoille. Minä söin täytettyjä Armenialaisia lettuja.

Sitten otimme suunnaksemme Kaunasin.
Matkaa oli noin 20min. Tsekkasin mapsista kaupungin kartan joka olikin äkkiä opittu, paikka tuntui jotenkin pieneltä. Google kyllä nimesi Kaunasin suurkaupungiksi.

Autolle oli vaikea löytää parkkia. Halleja emme löytäneet ollenkaan, ei niitä tainnut olla. Kun viimein löysimme parkkipaikan ei pysäköintimittari toiminut.. siispä jatkoimme vielä etsimistä ja löysimmekin hyvä paikan kerrostalojen välistä. Alueelle oli hyvinkin uudenlainen parkkimaksu systeemi. Kamera kuvasi auton ja kun olisi lähdössä pois, saisi koneelta etsiä rekisterinumeron perusteella autonsa ja maksaa koneen kertoma maksu. Meille tottakai kävi sitten niin ettei kone autoamme löytänyt.. jostain syystä puomit kuitenkin nousivat ja pääsimme päivän päätteeksi ajamaan alueelta pois! Liekkö joku maksanut vahingossa jo maksumme.

Söimme Kaunasissa hyvin. Heti saavuttuamme jäätelöitä ja cappuccinot ja myöhemmin, pitsaa ja glillimix lautasen kahdelle. Ruokapaikkana oli italialainen ravintola nimeltä Bella Italia. Miksi emme jo Roomassa aikanaan oppineet että lihaa ei italialaisessa kannata tilata. Se oli taasen hyvin mautonta. Pitsa taasen taivaallista, vaikka itse en pitsasta juuri perustakaan. Ruuista juomineen maksoimme 47,55€. Mainittakoot erikseen, että Svyturys olut oli 2,10€.

Kaupunkia kunnostettiin melkein joka paikassa. Katuja uusittiin, taloja entisöintiin. Kaupungin pormestarilla oli tähtäimenä tehdä kaupungista vetovoimaisempi. Olihan paikka Via Baltican varrella, joten varmasti turisteja kaupunki kiinnostaisi entistä enemmän kunhan siihen olisi panostettukin enemmän.

Kivoja kauppoja kaupungista löytyi. Löysin reissulta itselleni jo toiset korvikset. Tällä kertaa nappikorvikset (vaikka normaalisti en sellaisia edes osaa katsella). Sellaiset jossa on lasin sisässä meripihkaa.
Täytyy napata kaikista reissun korviksista kuva jossain vaiheessa. Tytöt löysivät itselleen pikkusälää ja lasten serkuille ostimme käsityönä tehdyt puiset lelut.

Päätimme ajella vielä 9-linnoitus -nimiseen paikkaan, jossa niin ikään on teloitettu juutalaisia ja sen ovat tehneet Liettualaiset itse. Paikka veti hiljaiseksi.

Koska oli tavattoman kuuma lähdimme mapsin opastuksella etsimään uimarantaa. Löysimme useita vaihtoehtoja joista kahta kävimme katsomassa. Kyllä, jäi vain katseluksi koska vesisade yllätti meidät. Saatiin sitten sillä lailla helpotusta helteeseen.

Haimme iltapalaa ja aamupalaa kotoisasti Lidlistä. Ja palaisimme motellille. Kaksi nuorinta leikki vielä tovin ulkona. P.s. eivät yksin!

Perjantaina 26.7 aamulla meillä oli jo kova kiire pois. Niin kova kiire, että respan "setä" melkein jo juoksi peräämme. Taisi pelätä, että lähdemme avaimen kanssa 😂

Isäntää kahvitutti, mutta lanttiakaan emme jääneet enää tuhlaamaan Liettuaan. Huristelimme suorinta tietä kohti Latviaa. Matkalla näkyi lukuisat määrät haikaroita ja niiden niin kauniita pesiä tolppien päässä!

Heti kun ylitimme Latvian rajan pysähdymme huoltoasemalle sitä kahvia ja toki jäätelöäkin ostamaan. Valituksi tulikin melko mielenkiintoisia jäätelöitä. Ja ne oli valmistettu Liettuassa 😂 Ehkä tuolle Liettuallekin voisi Vilnan muodossa antaa vielä mahdollisuuden.

Saavuimme Riikaan klo 12:30. Huoneen saisimme majoituspaikassa vasta klo 14, joten päätimme tutkia kaupunkia heti.

Aluksi löysimme parkkipaikan heti. Kuitenkin kun parkin ympärillä olevia kylttejä tutkailimme, meille selvisi että paikat oli tarkoitettu vain parkkiluvan saaneille. Siinä samalla ehdin lasten kanssa kuitenkin jo piipahtaa Mustapäiden talon vieressä olevassa kaupassa ja löysin taas korvikset. Riikaan hyvin liittyvät eli kissa -sellaiset. Ja taas roikkuvat.

Siirsimme auton, ei niin helposti ajettavassa vanhassakaupungissa parkkialueelle, minkä mapsi meille ystävällisesti neuvoi. Sinne mentiin kapeita mukkulakivikatuja. Usko meinasi loppua, että siellä mitään parkkia onkaan, mutta eihän maps valehtele. Parkkimiehelle piti arvioida takaisin saapumisaika, se riitti. Arviomme oli kolme tuntia ja maksoi 9€.

Kaikilla alkoi olla vessa hätä ja nälkä ja näin ollen valitsimme melkein ensimmäisen vastaan tulevan ravintolan. Sattui olemaan aavistuksen liian hieno meille, mutta hätä ei lue lakia, eli vessaan oli päästävä eikä nälkäkiukkua kukaan halunnut nähdä. Miehet istuivat kauluspaidoissa. Meidän miehillä, vain nuoremmalla oli joukkoon sopiva paita.

Annokset olivat pienet ja suht hintavat. Toinen tytöistä söi tiikerikatkarapuja ja toinen jo liiankin tutuksi tulleita grutonkimaisia valkosipuli leipiä. Poikamme söi ribsit, isältä kissakalaa ja minä kinkku-parmesaanipastaa. Hintaa tälle ruualle tuli reilu 65€.

Mahat täynnä oli kuitenkin kiva jatkaa patikointia.

Shoppailimme tällä kertaa vaatetta ja pilkka hintaan. Löysimme jokaiselle vähintään yhden paidan. Tarpeeseen tulivat. Helteessä on vaihtovaatetta tarvittu, vaikka pari kertaa pyykkiäkin on jo pesty. Lähdemme aina reissuun minimi kamppein. Turhaa tavaraa tai vaatetta emme raahaa.

Riian kadut olivat kauniit. Sillat upeita ja näimmepä vielä tuon kuuluisan kissatalonkin. Tuon minkä katolla kissat "pyllistävät". Kuinka moni tietää niiden tarinan? Ja kuinka moni etsi juuri googlen avukseen?

Tarinoihin (niitä on ainakin kaksikin) ei ilmeisesti liity tositapahtumia, mutta hauskuutta se on kaikille tainnut tuoda.

Toisen mukaan yksi kaupungin rikas kauppiasmies olisi halunnut liittyä mukaan suurkillan veljeskuntaan. Siihen häntä ei mukaan huolittu. Tästä suivaantuneena hän pystytti talonsa katolle kaksi kissaa, joiden häntäpuolet osoittivat tuohon veljeskuntaan päin. Ennen veljeskunnan talo on ollut tuolla suunnalla, mutta tulipalon jäljiltä se on siirtynyt muualle.

Toisen tarinan mukaan kauppias olisi suutahtanut kaupunginpäättäjille ja siksi laittanut kissat katolle.

Majoituksemme oli tällä kertaa motoristien suosima ja siihen tyyliinkin sisustettu Two Wheels (yö 75,05€). Tästä paikasta olin jo etukäteen innoissani. Se ei ollut halvin, muttei toki kalleinkaan valinta.

Jokainen huone oli kuvien perusteella erilainen ja koko rakennus kunnostettu hyvällä tavalla vanhaa motoristihenkeä kunnioittaen. Pihassa pönötti sivuvaunullinen motskari ja koirille oli laitettu juomakipot. Itse hotelli oli muutaman kilometrin päässä vanhastakaupungista ja ympärillä olevat talot olivat rähjäisessä kunnossa. Vastapäätä taas oli ilmeisesti päiväkoti ja rakennus oli hyvässä kunnossa.

Huoneet oli nimetty hauskasti Chinatown, Tehran.. meidän huoneessamme oli kaksi vankkaa isoa puusta tehtyä kerrossänkyä (ne kyllä kestävät takulla vankemmankin nukkujan), lasiseinäinen wc-pesuhuone (näkösuojana verhot, ehkä en kavereiden kanssa tällaiseen majoittuisi, omalla perheellä jees), pöytä ja pari tuolia. Huoneesta löytyi ilmaiset vedet ja vissyt. Ilmaa viilentämään oli laitettu jalallinen lattiatuuletin sekä kattotuuletin.

Edessä oli iso terassi jossa sai istuskella omenapuun alla. Lisäksi löytyi kaksi kattoterassia, joista toiseen mentiin isosta ikkunasta, ensin pari porrasta ylös nousten. Minpä kopsautin pääni tuohon ikkuna-oveen. En ole tottunut kumartelemaan!

Isäntä halusi maistaa aulabaarissa (joka toimi myös respana) paikallista likööriä Riga black palsamia. Sai valittavakseen originalin tai Currantin.. respan ystävällinen nuori nainen kertoi turistien haluavan yleensä maistaa tuota originaalia, mutta toteavan sitten että "aivan kamalaa". Hän suositteli tuota currantia, jota paikalliset ottavat flunssalääkkeeksi. Senhän isäntä sitten valitsi, mutta sai vertailun vuoksi maistaa myös originaalia. Selkeä ero, currant voitti. Tuo toinen maistui lähinnä syövyttävältä aineelta. Minäkin maistoin. Tätä hankimme muutaman pullon tuliaisiksikin, samoin kuin samaa ainetta, makuna kirsikka.

Kävimme illalla syömässä läheisessä ravintolassa. Otimme isännän kanssa kolesteroli -annokset eli hamppariateriat mm. pekonilla. Nuorin söi hymynaama-ranskikset, keskimmäinen pastan tomaattikaatikeella (kyllä siinä oli kirsikkatomaatteja, mutta valkoisessa - ehkä kermaisessa kastikkeessa) ja vanhin lapsilta niin ikään hampurilaisaterian, mutta varmaan ilman kolesterolia! Ravintolan nimi ja laskun summa pitää kyllä kaivaa esiin..
Ruoka oli varsin maittavaa, varsinkin kun viimein kaikki ruuan saimme. Huomasimme että aina kun tilasimme jotain kertaa kaksi, saattoi toinen annos jäädä aluksi saamatta..

Hotellille käpsytellessämme oli oikein levollinen kiva fiilis, vaikka yhden poliisiauton vilkut päällä (läheisen talon pihassa) näimmekin. Ei ollut turvaton olo.
Yöllä toki heräsin kerran ilmeisesti viereisen huoneen asukkaan auton murtohälyttimen huutoon. Hetken sieltä kuului kopinaa ja ramppausta, mutta muuten nukuimme kaikki kuin tukit. Lämmin yö oli tämäkin.

Lauantaina aamulla 27.7 oli odotetun aamiaisen vuoro. Se kuului huoneen hintaan. Luvattu ei buffettia, mutta enemmän se sitä muistutti kuin Prahassa luvattu buffet -aamiainen. Oli leipiä, leikkelettä ja juustoa, salaattia, tuoremehua, nakkia ja kananmunia. Sekä kahvia ja makeita leivospatukoita.

Söimme vatsamme täyteen ennenkö haikein mielin tästä paikasta lähdimme. Tarkoitus oli lähteä Jurmalaan Akvaparks nimiseen vesipuistoon.

Lapsille sanoimme vain menevämme rannalle, mutta kaupan kautta. Aika äkkiä heille selvisi että kohteemme olikin tuo vesipuisto.

Tiskillä oli hieman maksuvaikeuksia. Paikassa ei meidän vaki luottokortti käynytkään, mutta lopulta saimme ostettua neljän tunnin liput alueelle. Vaihtoehtoina oli kahden tunnin tai koko päivän liput. Riemu maksoi 84,90€. Jokaisesta yli menevästä 15min ajasta olisi tullut lisämaksu.

Akvaparksin lipputiskin jälkeen tuli riisua ulkokengät pois. Lipsut/rantakengät sai vaihtaa jalkaan. Pukuhuoneet olivat kaikille yhteiset. Lukittavat pukukopit ja rannekkeella lukittavat lokerot. Tavaroita emme ottaneet mitään mukaamme.

Alueella oli altaita moneen makuun. Pienille ja isommille. Pieniä mäkiä ja isompia liukuja, niin ulkona kuin sisälläkin. Hyvin saimme noissa touhuissa ajan kulumaan ja ihon lähes palamaan. Kohdattiin yllättävän paljon suomalaisiakin.

Uimisen jälkeen nälkä vaivasi meitä kaikkia. Haimme evääksi pitsanpalaset (0,89€/kpl) sekä herneitä viereisestä Rimi -kaupasta.

Ajelimme vielä katsomaan itse hiekkarantaa, mutta parkit olivat niin täynnä autoja, että totesimme lähtevämme eteen päin. Hei, hei Riika. Tänne pitäisi palata!

Yö oli jo tarjoitus viettää laivalla Virossa, Viking expressillä.
Matkalla näimme jonkinmoiset käynnissä olevat festarit. Autoja ja telttoja oli tien varret täynnä. Tuli provinssi mieleen, vaikka melu ei ollut samanlainen.

Pysähdyimme suomalaiseen tapaan Super Alkossa Latvian ja Viron rajalla. Kotiin lähti yli 60 litraa limsaa ja nämä osti vain yksi lapsistamme.. Lisäksi tuliaisiksi tuoreelle avioparille Pepsi Maxia lavallinen, itselle viinejä ja isäntä säästi sievoisen summan ostamalla viski-ja konjakkipullonsa sieltä. Toki Suomesta hän ei olisi niitä ostanut..

Saavuttuamme Viroon, kävimme syömässä Hesburgerissa. Siellä aterian annoksiin kuului vain pieni juoma. Mä en limsoja juo, joten minulle se ei ollut pettymys!

Illan pimetessä saavuimme Tallinnaan. Siellä näimme vielä jonkinlaisen robotin, laatikon pyörillä, joka pysähtyi liikennevaloihin odottamaan vihreää. Hetken piti miettiä näkeekö silmät jo näkyjä. Liekkö kuljettanut pitsaa jollekin, vai mitä lie tuo laite teki.

Satamassa odottelimme reilun tunnin laivaan pääsyä ja kun sinne pääsimme rojahdimme välittömästi nukkumaan.

Sunnuntai valkeni merellä. Laiva oli aamulla kahdeksan hujakoilla lähtenyt liikkeelle.

Söimme aamupalan, mutta hyvin pienen ravintolassa, koska Suomessa menisimme melkein sinne mistä matkamme alkoikin, eli tuoreen avioparin luo kylään.

Helsinki häämöttää klo 10:30

Siellä meille valmistettiin loistavat hampurilaiset. Samalla pääsimme suurin osa vasta ensimmäistä kertaa, näkemään heidän yhteisen ensimmäisen kodin. Kaunista oli!

Helteisenä päivänä, Suomen ehkä lämpiminpänä, jatkui meidän matkamme kotia kohti. Minä hyppäsin rattiin. Oli viimein aika isännänkin levätä jopa jo autossa. En mä olisi tuolla kaupungeissa ratissa millään selvinnyt!

Kerran pysähdyimme jäätelöille ja tankkaamaan (33,53l hintaan 48,58€). Vessassa käydessä nuorin kysyi "Saako paperin heittää pönttöön". Taisi ressukka olla vähän päästään pyörällään, kuten minäkin kun ihnettelin, että täällä lukee suomeksi KAHVILA 😝 Ikaalisissa pysähdyimme uimaan. Tulipa loppu porukankin heitettyä talviturkki pois.

Kiitos taas rakkaille seurasta ja muille seuraamisesta. Kilometrejä kotipihasta kotipihaan tuli 4860km. Uuden reissun suunnittelu alkakoot!

P.s. Jossain vaiheessa seuraa yhteenveto ja tekstien joukkoon tupsahtaa kilometrejä, summia yms. lisäyksiä. Nyt jääkööt aivot tuumailemaan kokemaansa!