Albania 2024, Tirana

Tiistai 25.6.2024 valkeni pilvisenä, mutta hautovan kuumana. Yöllä oli satanut vettä.

Olimme nähneet Tiranasta vain lentokentän ja ripaus teitä matkalla Durresiin, joten päätimme isånnän kanssa, että lähdemme vuokra-autollamme aamupalan jälkeen päiväksi tutkimaan Tiranan katuja. Tämä sopi täydellisesti myös kahdelle tyttärellemme, jotka nauttivat uusien paikkojen näkemisestä ja tottakai kaupoissa kiertelystä!

Liikenne oli vähintääkin kaaottista. Autojen torvet soivat yhtenään. Oli paikkoja missä neljän kaistan tiet ristesivät toisensa. Yhtäaikaa niistä pääsi kadelta vierekkäiseltä suunnalta, kaksi kaistaa kääntymään vähän sinne ja tänne ja samaan aikaan kaksi muuta kaistaa pääsi pääasiassa suoraan. Siinä sitten mietittiin isomman tai hullun rohkeudella, kuka menee seuraavaksi. Ja lisänä tottakai ne skobat ja ties mitkä kulkuneuvot. Liikennesääntöjä kyllä oli, mutta niistä valvottiin lähinnä nopeuksia, joita eivät paikalliset ainakaan noudattaneet..

Liikenteen vilskettä.

Selvisimme kuitenkin isännän hyvillä ajotaidoilla ehjänä maan alle parkkihalliin. Parkki maksoi n.5€ (500lek), 3-4 tuntia. 

Kävelimme pääaukiolle eli Skanderbegin aukiolle (Sheshi Skënderbej), johon oli tehty EM-jalkapallokisojen ajaksi iso "festarialue" skriineineen. Taakse jäi oopperatalo, joka ei ainakaan ulkoisesti vastannut esimerkiksi Budabestin oopperatalon loistoa. Alueen ympärillä oli perheen pienimmille tivolilaitteita.

Kaikesta päätellen jalkapallo oli Albaniassa kovassa suosiossa. Aitojen sisäpuolella oli isot skriinit sen seuraamista varten.

Museo.

Aukiolla oli tivolilaitteita.

Aukion laidalla oli mm. patsaita, suihkulähteitä ja moskeija. Ihmettelimme tovin ihmiselämää aukiolla, missä ainakin autoilta sai olla turvassa.

Kansallissankarin, Sanderbegin muistomerkki.

Tuntemattoman sotilaan muistomerkki.

Aukion suihkulähde.

Aukion moskeija.

Vierailimme ortodoksi kirkossa (Katedralja Orthodhokse ´Ngjallja e Krishtit´), joka oli kyllä upean näkoinen. Katon sisäkupolin väri häikäisi ylellisellä värityksellään. Tämä oli minulle, kirkkoja rakastavalle ihmiselle upea kokemus. Ehkä parasta Tiranassa, joka muutoin oli melko samanlaista taloa ja rakennusta täynnä. Toki väripilkkuja kaupunkiin toivat uudet hulppeat pilvenpiirtäjät (tai ainakin korkeat kerrostalot, jos ei niitä vielä pilvenpiirtäjiksi voinut sanoa).

Katedralja Orthodhokse ´Ngjallja e Krishtit

Kirkon väritys oli mielestäni upea.

Uusia rakennuksia oli siellä täällä ja lisää näytettiin koko ajan rakentavan.

Tämän katselusta olisi voinut tulla migreeni, vaikka omalla tavallaan kaunis rakennus olikin.

Jäätelö- ja oluthetken pidimme kivassa paikassa nimeltä Syri. Saimme paikan terassilla, mihin viilennykseksi -vaiko miksi- suihkusi vesihöyryä katonrajasta aika-ajoin. Oli nihkeä ilma, aurinkokin alkoi tulla pilvien välistä esiin.

Pysähdyspaikkamme.

Kaksi jäätelöannosta ja kaksi olutta n. 8,60€ (860lek.). Usein tilatessamme kaksi samanlaista olutta, tuotiin minun omani pikarin mallisesssa lasissa ja isännän oma tuopissa.

Syrin terassi.

Piipahtelimme tyttärien toiveesta useassa vaateliikkeessä, kaupunkia edestakaisin kulkiessa. Samalla satuimme tulemaan puistoalueelle, jota halkoi vedenuoma. En tiedä voitiinko puhua joesta, kun sen oli lähinnä betonilla vuorattu iso oja. 

Pieni kanaali.

Woodrow Wilssonin patsas.

Matkalla pujottelimme basaarialueella, missä kapeiden kojujen kujilla saattoi vastaan ajella auto. Kääntelivät sivupeilejä kasaan, jotta mahtuivat siellä liikkumaan ja kävelijät siirtyivät kojujen suojaan pois tieltä. Olisikohan ostoksensa saanut tehdä myös autosta käsin?!

En tullut ottaneeksi kuvaa kapeimmista basaarikujista, millä autoja liikkuvan nähtiin. Tässä mahtui vielä hyvin.

Jonkun viherpeukalon koti.

Isäntä sai paikallisessa Barber shopissa haaveilemansa parranleikkuun. Hän sai myös kulmien siistimisen, kun ei sitä ehtinyt kieltää. Sinne meni rakkaat kulmakarvat, joiden koskemattomuutta on reissusta toiseen asti onnistunut vaalimaan. Meitä nauratti, isäntää ei niinkään, nyt kuulemma hiki valui suoraan silmiin! Isäntä sai myös tukan föönauksen, vaikkei tukkaa juuri nimeksikään asti ollut. Ehkäpä parturi kuivattikin sillä sitä ylimääräistä hikeä pois. Hauskuuttava lysti, mistä oli vielä hyötyäkin maksoi 8€.

Parranajossa (kuva blurrattu kasvoista).

Vielä ennen lähtöä takaisin Durresiin kävimme muutamassa liikkeessä Toptani ostoskeskuksessa ja söimme siellä Souvlaki Stop -nimisessä paikassa. Maisemat ylhäältä kuudennesta kerroksesta kaupunkiin olivat hienot. Ruokamme maksoi n. 30€, eli ei ihan halvinta pikaruokaa ollut. 

Edessä olevan kopin kohdasta sukellettiin parkkihalliin maan alle.
Takana Toptanin ostoskeskus.

Toptanin ostoskeskus sisältä kuvattuna.

Ruoka paussimme oli täällä.

Ja eväät melkoiset!

Näkymä ostoskeskuksen kuudennesta kerroksesta Tiranan ylle.

Paluumatka sujui jo liikennekaaokseen jotenkin tottuen. Päivä Tiranassa oli ollut avartava ja Durresin rennompi tunnelma oli tarpeen tuon noin Helsingin kokoisen, mutta paljon enemmän suurkaupungin tuntuisen paikan jälkeen. 

Albanian University.

Hulppea Amadeus palace hotel, jonka rakennuksen upeuden takia auton ikkunasta kuvasin.

Illan vietimme korttia pelaillen ja hotellimme (Ylli Detit) lähellä olevia katuja kulkien. Saimme seuraamme kulkukoiran, joka ahnaasti kärkkyi mukaamme (haimme sitä edellisillan ravintolasta nimeltä Brumar) nappaamaa take away pitsaa (5,5€). Piipahdimme parissa marketissa, joista löysimme jo vähän tuliaisiakin kotiin tuomiseksi.

Kulkukoiria oli paljon enemmän kuin kissoja. Tämä yksilö ei suinkaan ollut kuollut, vaan kerjäsi ruuan lisäksi rapsutuksia.