Albania 2024, Berat

Maanantaina 24.6.24. otimme suunnaksi Beratin. Durresista sinne oli n. 1,5 tunnin matka. Alkumatka oli ruuhkainen, mutta pienillä teillä sai ajella melko rauhassa.

Maps opasti meitä mennessä pikkuteitä, jotka seurailivat paikoin jokea.

Maalla on mukavaa körötellä, vaikka traktorilla.

Sitten mentiin pikkuiselle tielle.

Liikenneympyrän koristus.

Kauniita maalaismaisemaa.

Berat vaikutti jo heti ensi silmäyksellä. Kaupunki Osum -joen varrella, vuorten välissä. Sillat yhdistämässä joenrannat toisiinsa. 

Ensimmäisiä vau-räpsyjä auton ikkunasta.

Saimme auton tienvarsiparkkiin ja nousimme helteiseen ilmaan. Kävelimme pääkatua pitkin valiten kahvilan (Bar Stasa), missä joimme cappuccinot (2kpl) ja Cocikset (2kpl) 500lekin hintaan. Kahvilan pitäjä ei puhunut samaakaan englantia, mutta ymmärsi onneksi jotain. Vessaan hän ohjasi meidät takahuoneeseen, missä oli tavaraa sikin sokin, hätinä kävellä mahtui.

Autot parkkiin tienvarteen.

Bar Stasa. Sieltä seurasimme elämänmenoa. Nuoria opiskelijoita kulki laumoittain ohi.

Juotuamme, kävelimme sillalle ja ylitimme joen. Toisella puolella oli The river bar, missä pysähdyimme jäätelölle. Yksi pallo maksoi 60snt.

Gorica Brigde.

Kaunis jokimaisema.

The Bridge Bar.

60snt jäätelösatsit.

Ihastelimme kaupungin tunnelmaa kävellen joenvartta. Vuorten seinämät olivat täynnä sinne rakennettuja vuoristotaloja. Esiin loistivat ikkunat ja nuo kertovat hyvin miksi Beratia sanotaan "Tuhannen ikkunan kaupungiksi". Berat on päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon enkä yhtään ihmettele miksi.

Ura e Varur ja lukemattomat Beratin ikkunat.

Tuhannen ikkunan kaupunki, Berat.

Kaduilla oli monenlaisia monumentteja.

Osaako joku kertoa mitä nämä monumentit kertovat?

Kaunis kukkaportaikko.

Kadun monumentti.

Kirkon edustalla, Neitsyt Maria ja Jeesus vauva.

Ylhäällä korkealla vuoren päällä seisoi Beratin linna. Siellä meidänkin piti päästä käymään.

Palasimme autolle ja nousimme sillä ylös vuoren rinnettä. Oli selvää, että paikka oli nähtävyys. Turisteja oli paljon. Saimme auton kuitenkin yllättävän hyvin parkkiin linja-autojen sekaan.

Kuljimme portista sisään ja kiersimme linnaa ympäri. Maisemat alas olivat henkeäsalpaavat. Linnalla oli mm. kojuja, kahviloita sekä näköalapaikka ja historiallinen ortodoksinen kirkko.

Beratin linnaa.

Beratin linnaa.

Muureilla "lepäsi" tykkejä.

Jonkun kodin portaat muurien sisäpuolella.

Mihin lie oli hepomiehellä kiire!?

Turisteille matkamuistoja.

 

Beratin linnaa.

Really?!

Vastaan tuli vaeltavien turistien lisäksi kissoja, koiria ja jopa yksi hevonen. Ylhäällä oli asuntoja, taloja. Jossain luki "Shitat", joka merkiksi "Myytävänä". Olisipa upea paikka asua!

Maisemaa ylhäältä alas.

Maisemat näköalapaikalta.

Maisemat näköalapaikalta.

Mekkojen myyntiä.

Aikaa ihmettelyyn olisi saanut menemään enemmänkin. Me kuitenkin palailimme autolle ja ajelimme marketin kautta hotellille lepäämään.

Päivä oli ollut upea. Sen kruunasi uiminen ja loistava ruoka ravintolassa nimeltä Brumar. Otin stroganofia ja se osoittautui loistavaksi valinnaksi. Isäntä söi pihviä, toinen tytär kanafilettä ja toinen tonnikalapitsaa. Tuosta pitsasta tulikin meille parin illan "katuruoka" eli haimme sitä toisinaan "take away" -tyyliin mukaamme. 

Ravintola Brumarin vaahtoinen lähde. Ei siis suihkulähde, koska vettä siinä ei juurikaan ollut.

Isännän annos.

Tonnikalapitsa.

Loistava stroganofini.

Ruuat maksoivat 4120lek. Palvelu, ruoka ja paikka sai meiltä täyden kympin. 

Aloitimme ravintolassa katsomaan Espanja-Albania peliä ja isäntä kävi katsomassa sen loppuun hotellimme (Ylli Detit) aulabaarissa. Espanja voitti yhdellä maalilla. Millaisethan bileet olisivat olleet mikäli voittaja olisi ollut Albania?! 

Seuraavassa osassa Tirana.