Albania 2024 ja hidden beach

Keskiviikko 26.6.2024 aukeni pilvisenä, mutta lämpöä oli melkoisesti, ehkä n. +35astetta.

Yleensä reissuillamme pidämme lepopäivän aina pidemmän reissupäivän jälkeen. Niin nytkin aioimme tehdä, edellispäivän Tirana-visiitti tuntui vielä kropassa. Tällä kertaa aioimme viettää lepopäivän meille uudella rannalla.

Isäntä löysi aikansa puhelintaan räplättyään melko läheltä Durresia, paikasta nimeltä Golem, yhden kuvankauniin "hidden beachin". Lähdimme siis sitä kohti vuokra-autollamme.

Kukkuloiden takaa näkyi kohteemme.

Matka taittui leppoisasti yhä pienempiä teitä ajellen. Lopulta tie muuttui hiekkatieksi ja sellaisia ei vuokra-autolla saanut ajaa.

Mapsin mukaan matkaa rannalle oli n. 800metriä.

Nappasimme autosta uimakamppeet ja suuntasimme kävellen, mapsin avulla tietä eteenpäin. Tässä vaiheessa aurinko porotti jo aikamoisesti. Ilmassa oli painostava tunne, jostain kaukaa kuulimme ukkosen jyrähtävän.

Mielemme oli kuumuudesta ja kävelystä huolimatta korkealla. Ohitimme maalaistaloja, mutta yhtään ihmistä emme tavanneet. Edessä siinsi upean sininen, jopa turkoosi meri. Odotimme tuota uutta upeaa rantaa innolla!

Tie mutkitteli talojen lomitse.

Matkasimme kuin neljän kamelin kulkue, kantaen kassikaupalla snorkkeleita ja uimavehkeitä. Hiki valui. Näin jälkikäteen ajatellen, olimme varmasti kuin "Uuno Turhapuro Espanjassa" -elokuvan Uuno oppaan turistijoukko, joka yritti löytää härkätaisteluareenaa...  "Hacienda on tuon kukkulan takana". 

Kaukana siinsi turkoosi meri.

Tie muuttui ensin pienemmäksi ja sitten vielä pienemmäksi, kunnes lopulta tie oli enää traktorin renkaiden painaumat pellon heinikossa ja lopulta enää mullalle möyhennetty pelto, jossa kasvoi oliivipuita. Ympärillä heinikoissa ja ojissa, sirisi ja pörräsi ties mitä ötököitä!

Sandaalimme eivät olleet suunniteltu näin extreme maastoon.

Tie muuttui heinikkopoluksi.

Kun edessä häämötti kolmimetrinen heinikko-oja, josta olisimme päässeet läpi lähinnä raivaussahan tai viidakkoveitsen kanssa, alkoi huumori loppua ja jouduimme toteamaan, että tämä hasienda tai siis hidden beach, oli tarkoitettu pysymään meiltä piilossa!

Mahtoi paikallisilla olla hauskaa, mikäli touhujamme tupiensa ikkunoista seurasivat. Neljä kamelia marssi kantamuksineen takaisin autolle, välillä juosten pakoon ties mitä pörriäistä! Hyvä kun snorkkelit pysyivät vauhdissa mukana..

Emme siis löytäneet rantaa tuolta, mutta Golemin yleisen rannan sitten löysimme. Vieressä olisi ollut vesipuisto ja leirintäaluekin, mutta meille riitti tuossa kohtaa virkistävä uinti.

Tällä rannalla oli vieläkin enemmän simpukoita kuin omassa rannassamme.

Golemin yleisellä rannalla oli bunkkeri, joita Albania on pullollaan, kiitos vainoharhaisen diktaattorin.

Palasimme hotellille nälkäisinä, joten haimme byrekit (liha- ja pinaatti-) mukaamme ja menimme hotellille suunnittelemaan seuraavan päivän Blue Eye -reissua.

Byrek.

Sellainen oli se päivä.