Albania 2024, Blue Eye ja Saranda

Blue Eyen virtaa.

Torstaina 27.6.24. kello herätti meidät jo klo 7.30. Olimme lähdössä koko neljän hengen poppoollamme aamupalojen jälkeen kohti etelää ja Blue Eye -nimistä paikkaa. Matkaa Durresista kohteeseen oli n. kolme ja puolituntia, joten istua tovin saimme.

Matkalla oli paikoin synkää, mutta teiden varsilla siitä huolimatta päivystivät sitkeät hedelmien, marjojen ja hunajan myyjät.

Blue Eye koukutti meidät jo Albanian reissua suunnitellessamme. Halusimme nähdä tuon luonnonsuojelualueella olevan kristallinkirkkaan n. 50metriä syvän lähteen. 

Matkan edetessä maisemat paranivat entisestään. Tasaisemmat maastot alkoivat saada vuoristoja ympärilleen ja mutkittelimme hyvän matkaa joen vartta. Välillä satoi kaatamalla vettä, autossa se ei haitannut laisinkaan. 

Matkamaisemaa.

Vuoret lähestyivät.

Seurasimme Vjosa jokea.

Pysähdyimme kaksi kertaa tuon matkan aikana. Esimmäinen pysähdys oli Tepelene ja ravintolan nimi oli Bar Restaurant Lumani. Tarkoitus oli ostaa tyttärillemme jäätelöt ja meille vanhemmille cappuccinot. Jäätelöitä ei lopulta paikassa ollut, joten tyttäret saivat cocikset ja me erittäin huonot cappuccinomme. Jäivät juomatta. Ne olivat kuin vanhentuneeseen maitoon tehdyt. Ei jatkoon!

Lumani, emme suosittele.

Ohitimme Gjirokastran, pysähtyen vain pikkumarkettiin vesi- ja jäätelöostoksille. Itse Gjirokastran linnaa tyydyimme katsomaan vain ohi ajaen. Olispa sekin ollut nähtävyys, mutta meillä jäi toiseen kertaan. 

Saavuimme Blue Eyen parkkipaikalle aikaisin iltapäivällä. Parkki maksoi 300lekeä eli vähän alle 3€. Aurinko porotti helteisesti, kun lähdimme tarpomaan parin kilometrin matkaa itse lähteelle. Turistireittiä pitkin lähteelle pääsi siististi kävellen, päällystettyä tietä pitkin. Lippu sisään maksoi n. 50snt. Lähteelle olisi päässyt tietä pitkin kaupunkijunan kyydilläkin pientä maksua vastaan, mutta mehän kävelimme. Samoin lähteelle olisi johtanut myös ns. vaellusreitti, mutta me valitsimme nyt helpoimman tien.

Kirkko parkkipaikan vieressä. Ympärillä käyskenteli vapaana lehmiä.

Huikeat olivat maisemat jo heti sisäänpääsyn jälkeen.

Väkeä oli ihan kiitettävästi liikkeellä, joten kuvaaminen ilman ihmismassaa oli vaikeaa. Tien varrella oli pikkuputiikkeja, pieni ravintola sekä kadunvarsimyyjiä. Ostimme matkaamme pienen rasian jättikokoisia kirsikoita. Rasia maksoi 300lek. Kirsikat olivat taivaallisen hyviä.

Jättikirsikat.

Loppumatka silmälle käveltiin pieniä polkuja pitkin ja ylitimme myös joen. Joen varressa oli pari ravintolaa ja jonkilaista majoitusta. Julkiset vessat olisivat kaivanneet siistijää. 

Isojalka (vuori) vartioi aluetta.

Melkein lähteellä.

Itse lähde oli kyllä upea näky. Kirkas vesi pulppusi syvyyksistä ja lähde loisti sinisen erisävyjä. Perhosia lenteli valtavasti lähteen ympärillä. 

Blue Eye.

Perhosia oli kaikkialla.

Viereen oli pystytetty matkamuistomyymälä, sen musiikki vähän rikkoi tunnelmaa.

Matkamuistomyymälä.

Lähde oli aidattu ja kyltit kielsivät siellä uimisen. Vähän matkaa alajuoksulle päin oli kuitenkin paikka missä yksi toisensa jälkeen kävivät kastautumassa ja niin myös meidän väki. Itse tyydyin vain ikuistamaan tuon rikkeen.

Blue Eyen ympärille oli pystytetty aita.

Tyttäret ostivat itselleen käsikorut matkamuistoksi paikasta ja hetken rapsuttelimme siellä kulkenutta koiraa. Tuon jälkeen palasimme polkujen päähän ravintolaan syömään parit satsit ranskalaisia. Ravintola oli kaunis. Siihen oli panostettu ulkonäöllisesti, vaikkei se juuri muuta viereisen joen lisäksi olisi tarvinnut. Ravintolassa oli kissoja sekä omassa aitauksessaan kilpikonnia, joiden "menoa" saatiin seurata.

Ravintolan koristuksia.

Joen yli kuljettiin siltoja pitkin.

Ravintolan kilppari -aitaus.

Blue Eyen oli käymisen arvoinen paikka. Me kaikki pidimme siitä.

Kello oli vasta iltapäivässä, joten päätimme ajaa vielä Sarandaan tarkoituksenamme ostaa laivaliput Korfun reissua varten.

Matkaa Sarandaan oli noin 30minuuttia ja se taittui pieniä teitä pitkin mutkitellen. Maisemat olivat edelleen hyvin kauniit.

Saimme auton parkkiin aika lähelle rantaa, jonkin basilican raunioiden eteen. 

Basilican rauniot.

Kävelimme rantakatua ja bongasimmme Finikas linesin lippunmyynnin. Hankimme meno-paluu liput (100€ neljä henkeä) seuraavalle maanantaille Korfulle.

Sarandan rantaa.

Ja satamaa.

Tyytyväisenä ostoksiimme kävimme syömässä rannassa ravintolassa, jonka nimen lisään tähän kun sen saan esiin kaivettua. Söimme pitsaa, kebablihapullarullaa, hamppariaterian ja salaatin. Joimme olutta ja cocista. Laskulle tuli hintaa 3740lekeä eli noin 37 euroa. Tiesimme että näin hyvällä paikalla, joutuu ruuasta pulittamaan enemmän, mutta hyvää oli. 

Ceasarsalaatti.

Pitihän sitä rantakojuja kierrellä.

Uimaranta.

Kävimme autolla hakemassa uimakammpeet ja palasimme rantaan snorklaamaan sekä uimaan päivän hiet pois. Ilta aurinko alkoi laskea ja fiilis oli hyvä.

Iltauinneilla Joonianmeressä.

Muu porukka maisteli jäätelöitä ja ostivat lopulta kiwijäätelöä hintaan 100 lekeä/pallo.

Autolle saavuttuamme koki fiiliksemme hieman takapakkia. Ikkunalle oli ripustettuna sakkolappu. Ilmeisesti auto oli parkkeerattu jollain tavalla väärin.. liekkö ollut väärässä asennossa vaiko nokka ehkä hiukan liikaa jalkakäytävällä. Muilla emme lappuja ikkunalla nähneet. No niin tai näin, 2000leken sakon saimme ja sen kiltisti mukaan otimme. Laskun maksamisesta olisikin kokonaan oma tarina kerrottavaksi, mutta siitä enemmän muiden päivien teksteissä.

Aurinko laskee vuorten taa.

Ja matkamme takaisin Durresiin käynnistyi.

Ajelimme auringon laskiessa vuorten taa, takaisin Durresiin. Näimme kun paimenet saattelivat lampaita, vuohia ja aaseja teiden varsia pitkin koteihinsa. Tuli vähän "aikahyppy menneisyyteen" -olo. 

Päivä oli ollut antoisa, mutta myös hyvin uuvuttava. Hotellilla olimme klo 23 ja korkkasimme vielä viinipullon hotellimme Ylli Detitin parvekkeella.

Kertomus jatkuu...