Albania 2024, Chillausta ja sakonmaksua

Perjantaina 28.6.24. oli taas lupa ottaa rennommin. Edellispäivän Blue Eyen ja Sarandan visiitti oli vienyt voimia. Hotellin (Ylli Detit) aamupalojen jälkeen suuntasimme naisvoimin altaalle. Isäntä jäi tekemään töitä, kuten kunnon yrittäjän kuuluu.. vai pitää, kuinka se nyt onkaan.

Aamun silmäys rantsuun.

Aamupäivä sujuikin leppoisasti. Aurinkoa ja uintia ja tuli se isäntäkin jossain kohdin mukaamme.

Iltapäivällä päätimme lähteä isännän kanssa sakonmaksureissulle. Minä kun omaan sellaisen mielen, että minua kalvaa kaikki vähäinenkin vääryys ja nyt mieltäni painoi edellispäivänä tekemämme rike, parkkisakko. Se piti saada pois mielestäni, jotta loma voisi hyvillä mielin jatkua. Olin selvitellyt, että sakon saa maksettua postitoimistoon, poliisiasemalle tai pankkiin. 

Hyppäsimme autoomme ja ajelimme muutaman kilometrin matkan Durresin postitoimistoon. Esimmäinen yritys veti vesiperän. Isännälle tuumattiin heti, ettei heillä sellaista maksua voi suorittaa, vaan täytyi matkata Durresin poliisiasemalle. 

Ajelimme siis toiset muutamat kilometrit ja isäntä lähti uudelle yritykselle. Minä jäin autoon odottamaan noin 500metrin päähän jo pelkästään siksi että ainut löytämämme vapaa parkkipaikka oli sekin hiukan kyseenalainen. Parkkipirkon kohdalle sattuessa olisin yrittänyt selittää meidät pinteestä pois.

Pitkän ajan kuluttua isäntä tuli takaisin, eikä ollut saanut maksua maksettua. Poliisi oli neuvonut johonkin tupakkikauppaan parin kadunkulman päähän maksua maksamaan, mutta jalkaisin ei isäntä ollut sellaista löytänyt.

Löytääkö etsivä oikeaa paikkaa?!

Jatkoimme etsintää autolla. Löysimme pienen lasikoppikioskin, jossa myitiin tupakkaa ja isäntä laittoi auton pienelle kadulle hätävilkut päällä, keskelle tietä parkkiin, kun ei vapaita paikkoja missään ollut ja juoksi kioskille kysyen tietääkö missä sakon voisi maksaa. Itse odotin autossa ja mietin millaisia selityksiä annan, kun autossa istun ilman kuljettajaa.

Jonkin ajan päästä isäntä palasi sakon kanssa takaisin. Kioskin myyjä oli ollut vanha, yksihampainen mies, joka ei ollut puhunut sanaakaan englantia. Vanha mies oli tutkinut lappua, viisannut kädellään kadulle kioskin ikkunasta ja tuumannut "Agencia one". Viisaus suunnassa oli ollut liike jossa oli numero yksi. Isäntä oli ajatellut miehen neuvovan liikeeseen, jossa puhutaan englantia. Kiitellen sitten siirtynyt tuohon liikkeeseen. 

Agencia one.

Liikkessä isäntä oli taas nöyrästi esittänyt asiansa ja ojentanut lapun naisvirkailijalle, joka oli heti tuumannut, että maksun voi maksaa heillä. Onnellinen oli ollut tuo hetki, kunnes virkailija oli sanonut, että sakko ei ole vielä järjestelmässä, joten pitäisi tulla parin päivän päästä uudelleen.. Niin, se jäis sitten maksamatta, eikä auttanut kuin jatkaa kärvistelyä muutamat päivät. Minulle pakollista siedätyshoitoa, kestää kurjaa tunnetilaa.

Iltapäivän ajelun jälkeen palasimme hotellille, missä tytyöt olivat uineet ja syöneet jäätelöä. Liityimme seuraan nauttien reissun ekat gintonicit, koska mojitoja ei hotellilla ollut. Pelailimme korttia ja luimme kirjoja sekä tilasimme parit ranskalaisannokset, jotta jaksoimme iltaan asti.

Illansuussa vaihdoimme parempaa ylle ja lähdimme syömään. Matkalla kiertelimme Durresin basaarikauppoja tuliaisia etsien ja muut söivät 70snt hintaan pallojäätelöt. 

Jäätelövalikoima.

Basaarikojuja.

Illan ravintola oli nimeltään Fatura. Tilasimme pari cocista, pari olutta, kreikkalaisen salaatin, kolme annosta pastaa erimuodoissa ja papumakkarakeittoa. Pastatilaukset menivät hiukkasen sekaisin. Toinen sai spagettia, vaikka pyysi makaroonia ja itse jouduin tilaukseni vaihtaa nimenoman pastaan, kun ei moussakaa tarjolla ollutkaan. Tarjoilija oli ehkä alallaan uusi, tai sitten englanninkieli ei häneltä kunnolla luistanut. Kun yritimme tiedustella mitä jokin annos piti sisällään hän sanoi suoraan, että unohti mikä se sana oli tai että ei tiennyt. No hyvää ruoka kuitenkin oli, eritoteen tuo papumakkarakeitto. Hintaa illalliselle tuli 3600 lekeä eli vajaat 36€. 

Yksi pasta-annoksistamme.

Paikallista papumakkarakeittoa.

Kreikkalainen salaatti.

Illasta jäi mukava olo. Kiertelimme vielä isomman marketin kautta takaisin hotellille. Seuraavana päivänä oli vuorossa taas istumista, koska suuntasimme alas etelään, Ksamiliin.