Albania 2024, Lepoa ja päivä Korfulla

Sunnuntaina 28.6.24. pidimme taas lepopäivän Dürresissa. Chillailimme rannalla ja altailla sekä nukuimme päiväunet, keräsimme voimia seuraavan päivän Korfun reissuun.

Upea Bougainvillea.

Lisko.

Leipomo, josta haimme matkaeväät Korfulle ja tottakai muu porukka söi siellä pallojäätelötkin.

Sunnuntai oli ilmeisesti Albanialaisilla yleisesti lepopäivä ja sen huomasimme hotellin väkimäärästä, joka hetkellisesti ehkä jopa tuplaantui. Paikalliset tulivat rantahotelleihin viettämään lepopäiväänsä hyvän ruuan ja rannalla loikoilun merkeissä. Hotellin parkkipaikka oli ihan täynnä autoja ja mekin luovutimme oman auton avaimemme respaan, jotta he saivat siirrellä autoja parkkipaikalla sitä mukaa kun jonkun piti päästä lähtemään sieltä. Itsekin yritimme autoamme paikalta, mutta henkilökunta sanoi sen olevan melko mahdotonta. Kävimme siis illansuussa ostoksilla vain lähikaduilla ja syömässä rantakadulla.

Paikaksi valikoitui Hotel Kamomilan ravintola ja samalla saimme seurata EM -jalkapalloa. Tarjoilijat vaihtoivat meille kolme kertaa puhtaan pöytäliinan ennenkö he olivat sen puhtauteen tyytyväisiä. Söimme lohta, hamppariaa, ahventa ja jotain lihamuhennosta. Ruoka oli ihan hyvää ja maksoi juomineen 4840 lekeä. Paikassa oli ilmainen wifi, mikä syvästi nuorisoa ilahdutti.

Lohta couscousilla.

Jonkin sortin lihamuhennos.

Ahventa vihanneksilla.

Kun pääsimme hotellille oli omistajalla meille lahja. Hotellimme Ylli Detit -nimellä varustettua viiniä, pahoitteluna siitä ettemme autoamme käyttöön saaneet. Lupasimme juoda sen hänen terveydelleen kotona Suomessa.

Hotellin omistajan lahja meille.

Iltanäkymä altaalle, jossa toisinaan järjestettiin juhlia.

Maanantaina 1.7.24. kello herätti meidät jo kello viiden jälkeen. Lähdimme ajamaan Sarandaan, josta laivamme lähti klo 11 kohti Korfua. Olimme hakeneet eväitä kaupasta ja leipomosta ja niillä selvisimme meno- ja paluumatkat.

Leipomo, jonka jäätelöpallot maksoivat 60snt.

Bunkkeri, joita Albaaniassa on siis paljon. Kiitos menneiden vuosien pelokkaan diktaattorin.

Saavuimme satamaan hyvissä ajoin ja saimme automme sataman parkkiin 5€:n hintaan koko päiväksi. Eipä tarvinnut sakkoja jännitellä, kun edellinenkin parkkisakko oli vielä maksamatta!

Odotellessamme terminaaliin pääsyä, joimme kahvit viereisessä hotellin ravintolassa. Maisema oli upea!

Finikas Linesin Marina Marilime S.A, kuljetti meidät neljä turvallisesti Korfulle ja takaisin n. 100€:n hintaan. Saimme hyvät istumapaikat kannelta, josta oli mukava katsella maisemia. Toisella puolella Albania, toisella Kreikka. Matka keski n. 1,5tuntia suuntaansa. Nopeampikin pursi olisi väliä kulkenut, mutta me halusimme nähdä myös maisemia mereltä käsin, joten hitaampi ja halvempi lautta ei haitannut yhtään. Tuohon laivaan mahtui myös jonkin verran autoja.

Hei, hei Saranda.

Meren kauneus.

Korfun satama.

Heti ensi töiksemme vaikutuimme Korfun kaupungin kauneudesta sekä kuumuudesta. 

Tuntui kuin olisi kotiin tullut, Kreikka on meille jo melko tuttu maa, vaikka Korfun visiitti olikin ensimmäinen.

Bougainvillea Korfulla.

Meillä oli nälkä, joten kävelimme oitis valiten ruokapaikan matkalla vanhaan kaupunkiin. Söimme hamppareita, nugetteja, mozzarellatikkuja ja tortillaa. Hinnasta tiesimme tulleemme Kreikkaan, kun pikaruoat cocisten ja oluiden kanssa maksoivat 44,10€. 

Korfulaista olutta. Maistui.

Mozzarellatikut salaattipedillä.

Nuggetit ranuilla.

Kiersimme kauppoja, löytäen magneetteja, korvikset (ihanat käsityönä tehdyt ja omistajavaari soitti mandoliinoa shoppaillessamme) sekä kauniin nilkkakorun. Tuo nilkkakoru oli liikkeestä nimeltä Tonal ja omistaja kertoi tekevänsä koruja itse. Hänellä oli niitä jopa Suomessa myynnissä, jossain liikeessä Helsingissä. 

Kauniita käsitöitä.

Ohitimme Venetsialaisen linnoituksen ja kävelimme myös vanhan linnoituksen ohi. Siellä rannassa kävivät tyttäret myös uimassa. Jokin kilpameloja oli lähdössä juuri rannasta. Paikassa olikin joitain pystejä esillä. Mahtoiko harjoitella olympialaisia varten!? Me seurasimme elämänmenoa rantsubaarista käsin, jossa joimme mojitot sekä pullon vettä yli 30€:n hintaan. Hintojen puolesta tuli kyllä heti Albaniaa ikävä.

Venetsialaista linnoitusta.

Kaupungin katuja.

Kaupungin katuja.

Tykki.

Kiertelimme vielä loppuiltapäivän vanhankaupungin pikkukujia ja kauppoja. Tunnelma oli kohdallaan, kadut olivat upeita ja nähtävää olisi ollut useammaksikin päiväksi. Teineille parasta oli ehkä se, että puhelinliittymät toimivat kuten kotisuomessakin.

Linnoituksen rantaa.

Uinti tauko.

Vanha lunnoitus.

Count Von Der Schulenburgin patsas.

Sir Frederick Adamsin patsas, palatsin edustalla.

Isäntä löysi itselleen kauan etsityn hellehatun, tytär poikaystävälleen tuliaisia ja söipä seurueeni vielä pallojäätelöt 6€/pallo, ennenkö kävelimme takaisin satamaan.  

Vanhan kaupungin kujia.

Ja turisteille kierreltävää.

6€:n satsit jäätelöä. Olihan ne isot.

Kirkko.

Saimme pienen maistiaisen Korfusta, joka oli meille aivan uusi tuttavuus. Voisimme lähteä sinne uudelleen, mutta reissulompakon olisi oltava isompi. 

Finikas Lines.

Sarandassa paikalliset sähkömiehet työssään.

Laivamme lähti klo 19 takaisin kohti Sarandaa ja kaikesta väsyneenä osa meistä torkkui laivamatkan ajan. Itse olin niin hikinen, etten pystynyt kuin istumaan mahdollisimman leveästi, ettei kukaan ihan viereen tunkenut. Iltalaivalla oli onneksemme vähemmän porukkaa.

Saavuimme hotellillemme Dürresiin n. klo 23 ja oli ihanaa päästä suihkuun!

Loppu lomamme Albaania -kuulumiset seuraavassa kirjoituksessa..

Albania 2024, Chillausta ja sakonmaksua

Perjantaina 28.6.24. oli taas lupa ottaa rennommin. Edellispäivän Blue Eyen ja Sarandan visiitti oli vienyt voimia. Hotellin (Ylli Detit) aamupalojen jälkeen suuntasimme naisvoimin altaalle. Isäntä jäi tekemään töitä, kuten kunnon yrittäjän kuuluu.. vai pitää, kuinka se nyt onkaan.

Aamun silmäys rantsuun.

Aamupäivä sujuikin leppoisasti. Aurinkoa ja uintia ja tuli se isäntäkin jossain kohdin mukaamme.

Iltapäivällä päätimme lähteä isännän kanssa sakonmaksureissulle. Minä kun omaan sellaisen mielen, että minua kalvaa kaikki vähäinenkin vääryys ja nyt mieltäni painoi edellispäivänä tekemämme rike, parkkisakko. Se piti saada pois mielestäni, jotta loma voisi hyvillä mielin jatkua. Olin selvitellyt, että sakon saa maksettua postitoimistoon, poliisiasemalle tai pankkiin. 

Hyppäsimme autoomme ja ajelimme muutaman kilometrin matkan Durresin postitoimistoon. Esimmäinen yritys veti vesiperän. Isännälle tuumattiin heti, ettei heillä sellaista maksua voi suorittaa, vaan täytyi matkata Durresin poliisiasemalle. 

Ajelimme siis toiset muutamat kilometrit ja isäntä lähti uudelle yritykselle. Minä jäin autoon odottamaan noin 500metrin päähän jo pelkästään siksi että ainut löytämämme vapaa parkkipaikka oli sekin hiukan kyseenalainen. Parkkipirkon kohdalle sattuessa olisin yrittänyt selittää meidät pinteestä pois.

Pitkän ajan kuluttua isäntä tuli takaisin, eikä ollut saanut maksua maksettua. Poliisi oli neuvonut johonkin tupakkikauppaan parin kadunkulman päähän maksua maksamaan, mutta jalkaisin ei isäntä ollut sellaista löytänyt.

Löytääkö etsivä oikeaa paikkaa?!

Jatkoimme etsintää autolla. Löysimme pienen lasikoppikioskin, jossa myitiin tupakkaa ja isäntä laittoi auton pienelle kadulle hätävilkut päällä, keskelle tietä parkkiin, kun ei vapaita paikkoja missään ollut ja juoksi kioskille kysyen tietääkö missä sakon voisi maksaa. Itse odotin autossa ja mietin millaisia selityksiä annan, kun autossa istun ilman kuljettajaa.

Jonkin ajan päästä isäntä palasi sakon kanssa takaisin. Kioskin myyjä oli ollut vanha, yksihampainen mies, joka ei ollut puhunut sanaakaan englantia. Vanha mies oli tutkinut lappua, viisannut kädellään kadulle kioskin ikkunasta ja tuumannut "Agencia one". Viisaus suunnassa oli ollut liike jossa oli numero yksi. Isäntä oli ajatellut miehen neuvovan liikeeseen, jossa puhutaan englantia. Kiitellen sitten siirtynyt tuohon liikkeeseen. 

Agencia one.

Liikkessä isäntä oli taas nöyrästi esittänyt asiansa ja ojentanut lapun naisvirkailijalle, joka oli heti tuumannut, että maksun voi maksaa heillä. Onnellinen oli ollut tuo hetki, kunnes virkailija oli sanonut, että sakko ei ole vielä järjestelmässä, joten pitäisi tulla parin päivän päästä uudelleen.. Niin, se jäis sitten maksamatta, eikä auttanut kuin jatkaa kärvistelyä muutamat päivät. Minulle pakollista siedätyshoitoa, kestää kurjaa tunnetilaa.

Iltapäivän ajelun jälkeen palasimme hotellille, missä tytyöt olivat uineet ja syöneet jäätelöä. Liityimme seuraan nauttien reissun ekat gintonicit, koska mojitoja ei hotellilla ollut. Pelailimme korttia ja luimme kirjoja sekä tilasimme parit ranskalaisannokset, jotta jaksoimme iltaan asti.

Illansuussa vaihdoimme parempaa ylle ja lähdimme syömään. Matkalla kiertelimme Durresin basaarikauppoja tuliaisia etsien ja muut söivät 70snt hintaan pallojäätelöt. 

Jäätelövalikoima.

Basaarikojuja.

Illan ravintola oli nimeltään Fatura. Tilasimme pari cocista, pari olutta, kreikkalaisen salaatin, kolme annosta pastaa erimuodoissa ja papumakkarakeittoa. Pastatilaukset menivät hiukkasen sekaisin. Toinen sai spagettia, vaikka pyysi makaroonia ja itse jouduin tilaukseni vaihtaa nimenoman pastaan, kun ei moussakaa tarjolla ollutkaan. Tarjoilija oli ehkä alallaan uusi, tai sitten englanninkieli ei häneltä kunnolla luistanut. Kun yritimme tiedustella mitä jokin annos piti sisällään hän sanoi suoraan, että unohti mikä se sana oli tai että ei tiennyt. No hyvää ruoka kuitenkin oli, eritoteen tuo papumakkarakeitto. Hintaa illalliselle tuli 3600 lekeä eli vajaat 36€. 

Yksi pasta-annoksistamme.

Paikallista papumakkarakeittoa.

Kreikkalainen salaatti.

Illasta jäi mukava olo. Kiertelimme vielä isomman marketin kautta takaisin hotellille. Seuraavana päivänä oli vuorossa taas istumista, koska suuntasimme alas etelään, Ksamiliin.

Albania 2024, Blue Eye ja Saranda

Blue Eyen virtaa.

Torstaina 27.6.24. kello herätti meidät jo klo 7.30. Olimme lähdössä koko neljän hengen poppoollamme aamupalojen jälkeen kohti etelää ja Blue Eye -nimistä paikkaa. Matkaa Durresista kohteeseen oli n. kolme ja puolituntia, joten istua tovin saimme.

Matkalla oli paikoin synkää, mutta teiden varsilla siitä huolimatta päivystivät sitkeät hedelmien, marjojen ja hunajan myyjät.

Blue Eye koukutti meidät jo Albanian reissua suunnitellessamme. Halusimme nähdä tuon luonnonsuojelualueella olevan kristallinkirkkaan n. 50metriä syvän lähteen. 

Matkan edetessä maisemat paranivat entisestään. Tasaisemmat maastot alkoivat saada vuoristoja ympärilleen ja mutkittelimme hyvän matkaa joen vartta. Välillä satoi kaatamalla vettä, autossa se ei haitannut laisinkaan. 

Matkamaisemaa.

Vuoret lähestyivät.

Seurasimme Vjosa jokea.

Pysähdyimme kaksi kertaa tuon matkan aikana. Esimmäinen pysähdys oli Tepelene ja ravintolan nimi oli Bar Restaurant Lumani. Tarkoitus oli ostaa tyttärillemme jäätelöt ja meille vanhemmille cappuccinot. Jäätelöitä ei lopulta paikassa ollut, joten tyttäret saivat cocikset ja me erittäin huonot cappuccinomme. Jäivät juomatta. Ne olivat kuin vanhentuneeseen maitoon tehdyt. Ei jatkoon!

Lumani, emme suosittele.

Ohitimme Gjirokastran, pysähtyen vain pikkumarkettiin vesi- ja jäätelöostoksille. Itse Gjirokastran linnaa tyydyimme katsomaan vain ohi ajaen. Olispa sekin ollut nähtävyys, mutta meillä jäi toiseen kertaan. 

Saavuimme Blue Eyen parkkipaikalle aikaisin iltapäivällä. Parkki maksoi 300lekeä eli vähän alle 3€. Aurinko porotti helteisesti, kun lähdimme tarpomaan parin kilometrin matkaa itse lähteelle. Turistireittiä pitkin lähteelle pääsi siististi kävellen, päällystettyä tietä pitkin. Lippu sisään maksoi n. 50snt. Lähteelle olisi päässyt tietä pitkin kaupunkijunan kyydilläkin pientä maksua vastaan, mutta mehän kävelimme. Samoin lähteelle olisi johtanut myös ns. vaellusreitti, mutta me valitsimme nyt helpoimman tien.

Kirkko parkkipaikan vieressä. Ympärillä käyskenteli vapaana lehmiä.

Huikeat olivat maisemat jo heti sisäänpääsyn jälkeen.

Väkeä oli ihan kiitettävästi liikkeellä, joten kuvaaminen ilman ihmismassaa oli vaikeaa. Tien varrella oli pikkuputiikkeja, pieni ravintola sekä kadunvarsimyyjiä. Ostimme matkaamme pienen rasian jättikokoisia kirsikoita. Rasia maksoi 300lek. Kirsikat olivat taivaallisen hyviä.

Jättikirsikat.

Loppumatka silmälle käveltiin pieniä polkuja pitkin ja ylitimme myös joen. Joen varressa oli pari ravintolaa ja jonkilaista majoitusta. Julkiset vessat olisivat kaivanneet siistijää. 

Isojalka (vuori) vartioi aluetta.

Melkein lähteellä.

Itse lähde oli kyllä upea näky. Kirkas vesi pulppusi syvyyksistä ja lähde loisti sinisen erisävyjä. Perhosia lenteli valtavasti lähteen ympärillä. 

Blue Eye.

Perhosia oli kaikkialla.

Viereen oli pystytetty matkamuistomyymälä, sen musiikki vähän rikkoi tunnelmaa.

Matkamuistomyymälä.

Lähde oli aidattu ja kyltit kielsivät siellä uimisen. Vähän matkaa alajuoksulle päin oli kuitenkin paikka missä yksi toisensa jälkeen kävivät kastautumassa ja niin myös meidän väki. Itse tyydyin vain ikuistamaan tuon rikkeen.

Blue Eyen ympärille oli pystytetty aita.

Tyttäret ostivat itselleen käsikorut matkamuistoksi paikasta ja hetken rapsuttelimme siellä kulkenutta koiraa. Tuon jälkeen palasimme polkujen päähän ravintolaan syömään parit satsit ranskalaisia. Ravintola oli kaunis. Siihen oli panostettu ulkonäöllisesti, vaikkei se juuri muuta viereisen joen lisäksi olisi tarvinnut. Ravintolassa oli kissoja sekä omassa aitauksessaan kilpikonnia, joiden "menoa" saatiin seurata.

Ravintolan koristuksia.

Joen yli kuljettiin siltoja pitkin.

Ravintolan kilppari -aitaus.

Blue Eyen oli käymisen arvoinen paikka. Me kaikki pidimme siitä.

Kello oli vasta iltapäivässä, joten päätimme ajaa vielä Sarandaan tarkoituksenamme ostaa laivaliput Korfun reissua varten.

Matkaa Sarandaan oli noin 30minuuttia ja se taittui pieniä teitä pitkin mutkitellen. Maisemat olivat edelleen hyvin kauniit.

Saimme auton parkkiin aika lähelle rantaa, jonkin basilican raunioiden eteen. 

Basilican rauniot.

Kävelimme rantakatua ja bongasimmme Finikas linesin lippunmyynnin. Hankimme meno-paluu liput (100€ neljä henkeä) seuraavalle maanantaille Korfulle.

Sarandan rantaa.

Ja satamaa.

Tyytyväisenä ostoksiimme kävimme syömässä rannassa ravintolassa, jonka nimen lisään tähän kun sen saan esiin kaivettua. Söimme pitsaa, kebablihapullarullaa, hamppariaterian ja salaatin. Joimme olutta ja cocista. Laskulle tuli hintaa 3740lekeä eli noin 37 euroa. Tiesimme että näin hyvällä paikalla, joutuu ruuasta pulittamaan enemmän, mutta hyvää oli. 

Ceasarsalaatti.

Pitihän sitä rantakojuja kierrellä.

Uimaranta.

Kävimme autolla hakemassa uimakammpeet ja palasimme rantaan snorklaamaan sekä uimaan päivän hiet pois. Ilta aurinko alkoi laskea ja fiilis oli hyvä.

Iltauinneilla Joonianmeressä.

Muu porukka maisteli jäätelöitä ja ostivat lopulta kiwijäätelöä hintaan 100 lekeä/pallo.

Autolle saavuttuamme koki fiiliksemme hieman takapakkia. Ikkunalle oli ripustettuna sakkolappu. Ilmeisesti auto oli parkkeerattu jollain tavalla väärin.. liekkö ollut väärässä asennossa vaiko nokka ehkä hiukan liikaa jalkakäytävällä. Muilla emme lappuja ikkunalla nähneet. No niin tai näin, 2000leken sakon saimme ja sen kiltisti mukaan otimme. Laskun maksamisesta olisikin kokonaan oma tarina kerrottavaksi, mutta siitä enemmän muiden päivien teksteissä.

Aurinko laskee vuorten taa.

Ja matkamme takaisin Durresiin käynnistyi.

Ajelimme auringon laskiessa vuorten taa, takaisin Durresiin. Näimme kun paimenet saattelivat lampaita, vuohia ja aaseja teiden varsia pitkin koteihinsa. Tuli vähän "aikahyppy menneisyyteen" -olo. 

Päivä oli ollut antoisa, mutta myös hyvin uuvuttava. Hotellilla olimme klo 23 ja korkkasimme vielä viinipullon hotellimme Ylli Detitin parvekkeella.

Kertomus jatkuu...