Sunnuntaina 28.6.24. pidimme taas lepopäivän Dürresissa . Chillailimme rannalla ja altailla sekä nukuimme päiväunet, keräsimme voimia seuraavan päivän Korfun reissuun. Upea Bougainvillea. Lisko. Leipomo, josta haimme matkaeväät Korfulle ja tottakai muu porukka söi siellä pallojäätelötkin. Sunnuntai oli ilmeisesti Albanialaisilla yleisesti lepopäivä ja sen huomasimme hotellin väkimäärästä, joka hetkellisesti ehkä jopa tuplaantui. Paikalliset tulivat rantahotelleihin viettämään lepopäiväänsä hyvän ruuan ja rannalla loikoilun merkeissä. Hotellin parkkipaikka oli ihan täynnä autoja ja mekin luovutimme oman auton avaimemme respaan, jotta he saivat siirrellä autoja parkkipaikalla sitä mukaa kun jonkun piti päästä lähtemään sieltä. Itsekin yritimme autoamme paikalta, mutta henkilökunta sanoi sen olevan melko mahdotonta. Kävimme siis illansuussa ostoksilla vain lähikaduilla ja syömässä rantakadulla. Paikaksi valikoitui Hotel Kamomilan ravintola ja samalla saimme seurata EM -jalkapalloa. Tar

Perjantaina 28.6.24. oli taas lupa ottaa rennommin. Edellispäivän Blue Eyen ja Sarandan visiitti oli vienyt voimia. Hotellin (Ylli Detit) aamupalojen jälkeen suuntasimme naisvoimin altaalle. Isäntä jäi tekemään töitä, kuten kunnon yrittäjän kuuluu.. vai pitää, kuinka se nyt onkaan. Aamun silmäys rantsuun. Aamupäivä sujuikin leppoisasti. Aurinkoa ja uintia ja tuli se isäntäkin jossain kohdin mukaamme. Iltapäivällä päätimme lähteä isännän kanssa sakonmaksureissulle. Minä kun omaan sellaisen mielen, että minua kalvaa kaikki vähäinenkin vääryys ja nyt mieltäni painoi edellispäivänä tekemämme rike, parkkisakko. Se piti saada pois mielestäni, jotta loma voisi hyvillä mielin jatkua. Olin selvitellyt, että sakon saa maksettua postitoimistoon, poliisiasemalle tai pankkiin.  Hyppäsimme autoomme ja ajelimme muutaman kilometrin matkan Durresin postitoimistoon. Esimmäinen yritys veti vesiperän. Isännälle tuumattiin heti, ettei heillä sellaista maksua voi suorittaa, vaan täytyi matkata Durresin

Blue Eyen virtaa. Torstaina 27.6.24. kello herätti meidät jo klo 7.30. Olimme lähdössä koko neljän hengen poppoollamme aamupalojen jälkeen kohti etelää ja Blue Eye -nimistä paikkaa. Matkaa Durresista kohteeseen oli n. kolme ja puolituntia, joten istua tovin saimme. Matkalla oli paikoin synkää, mutta teiden varsilla siitä huolimatta päivystivät sitkeät hedelmien, marjojen ja hunajan myyjät. Blue Eye koukutti meidät jo Albanian reissua suunnitellessamme. Halusimme nähdä tuon luonnonsuojelualueella olevan kristallinkirkkaan n. 50metriä syvän lähteen.  Matkan edetessä maisemat paranivat entisestään. Tasaisemmat maastot alkoivat saada vuoristoja ympärilleen ja mutkittelimme hyvän matkaa joen vartta. Välillä satoi kaatamalla vettä, autossa se ei haitannut laisinkaan.  Matkamaisemaa. Vuoret lähestyivät. Seurasimme Vjosa jokea. Pysähdyimme kaksi kertaa tuon matkan aikana. Esimmäinen pysähdys oli Tepelene ja ravintolan nimi oli Bar Restaurant Lumani . Tarkoitus oli ostaa tyttärillemme jääte