Pojalleni

Kirjoitettu 30.5.2020.

Luomeni tuntuvat raskailta. Minua väsyttää. Kello on jo paljon.

Katselen sinua. Olet osa minua. Niin rakas. Niin särkyvää, mutta silti niin lujaa. Elämä edessä, mutta silti jo aika paljon takana.

Muistan ensimmäiset hymysi. Haparoivat askeleesi. Kuinka sanoit ensimmäisen kerran "Äiti".

Rakastit junia ja pelkäsit Isoa pahaa sutta. Eräätkin kerrat solmutit meidät turvaan makuuhuoneeseen. Minut, siskosi ja sinut. Olit sankarimme silloin.

Heräsit keskellä yötä. Tai et herännyt vaan kävelit unissasi. Kävelit ja touhusit.

Sait ystäviä. Urheilu valtasi maailmasi. Opin sinulta paljon ja opin edelleen. Opetat minulle elämää ja opin samalla paljon minusta itsestäni. Aloin pitämään jalkapallosta. Minä jääkiekkoihminen. En vieläkään kaikkia sääntöjä osaa, mutta tärkeimmän osaan. Olla kanssasi siellä missä sinä viihdyt. Tai, no rehellisyyden nimissä, en kaikkialla. En ymmärrä tietokonepeleistä ja toki tarvitset omaa aikaa ja tilaa. 

Olet tarvinnut apuani. Joka päivä tarvitset sitä vähemmän. Teet ruokaa, siivoat ja autat. Olet aina osannut huolehtia toisista. Oli sitten kyse ystävästä tai pikkusiskosta.

Tuli aika jolloin sinä opetit minulle puhelimen käyttöä. Minä, kalkkis, en osannut edes vastata ensimmäiseen älykännykkääni. Sinä et nauranut, vaan opetit. Tai kun en saanut läppäristä ääniä kuulumaan, pieni käden liike ja se oli siinä. Silmissä toki tietty pieni pilke.

Olen onnellinen. Onnellinen että me olemme saaneet sinut. Olet meidän, vaikka et olekaan. 

Teit meistä vanhempia. Minusta äidin, puolisostani isän. Ilman sinua emme olisi me. Olet kohta aikuinen. Tarvitset meitä vähemmän. Me tarvitsemme silti sinua, mutta maailma on sinun. 

On mahtavaa ajatella, mitä sinusta tulee. Minkä alan ammattilainen. Missä asut. Kenen kanssa. Mitä harrastat vai harrastatko. Miten elämä kuljettaa. 

Tuli sinusta mitä tahansa. Teit mitä tahansa. Rakastan ja arvostan aina sinua. Ei ole asiaa mitä et voisi minulle vaikka keskellä yötä soittaa, mutta hyväksyn sen ettet kaikkea tule minulle kertomaan. Ei sinun kuulukaan niin tehdä, tulee ihmisiä toisella roolilla. Äidin tulee se kestää ja hyväksyä. Taustalla olen ja sen haluan sinun tietävän. 

Tämä on sinun tulevaisuutesi, sinun elämäsi. Kaikki on vielä edessä. Saavutat mitä haluat, mutta kuuhun ei tarvitse kurkottaa, ellet itse halua sitä kokeilla.

Toivon elämääsi vain parasta. Mutta parasta ei voi saavuttaa ilman vastoinkäymisiä. Se on elämää. "Life isn't about waiting for the storm to pass. It's about learning to dance in the rain." -lukee olohuoneemme seinällä. Näin ajattelen. Myrskyä tulee, mutta niistä kyllä selviää. 

Selviää ja menee eteenpäin. Me tukenasi aina ja ikuisesti.

Yläkoulu on taputeltu. Uudet haasteet odottavat. Muutama vuosi ennen maagista 18 vuoden ikää. Aika menee äkkiä. Seuraan haikeana, mutta ylpeänä kasvuasi. Sinusta tulee juuri sellainen kuin pitääkin. 

Halkean ylpeydestä. Olet poikani ♥️

Nyt pelaat tuolla. Et ole tässä. Katselen sinua kaukaa. Näytät onnelliselta. Uskon sitä sinun olevankin. 

Viimein annan itselleni luvan mennä nukkumaan. Sinä pystyt. Sinä pärjäät. Olet sankari edelleen.