Patalahden luonnonsuojelualueen reippailulle starttasimme matkaan yhdessä koko perheen ja appivanhempieni kanssa.
Päivä vaikutti sateiselta ja tuuliseltakin, joten jätimme eväät tällä kertaa ottamatta. Kävimme pelkästään ulkoilemassa.
Reitti kulki melko helppokulkuista polkua pitkin, umpeen kasvavan Patalahden ympäri. Osan reitistä olisi voinut kiertää hyvin jopa rattaiden kanssa. Kaiken kaikkiaan polulla oli pituutta 5,1km.
Reitin varrella oli pieniä siltoja, parikin laavua (kivasti reitin alku- ja loppupuolella) sekä lintutorneja, joissa näytti lintubongarit viihtyvän. Onneksi joukostamme lähtevä ääni ei kaikkia lintuja pelottanut pois.
Mekin näimme lukuisia lintuja, mutta niistä ainut tunnistamani taisi olla joutsen tai pikemminkin parvi joutsenia. Harmi kun kunnon kamera ei sattunut mukaan. Puhelimella en niitä saanut tallennettua kuvaan.
Lintujen äänistä isäntä tunnisti Taivaanvuohen. Se oli kyllä kivan kuuloinen, mutta ääni ei kuulemma tule linnun ääntelystä, vaan pyrstösulista, joista ilmavirta äänen synnyttää. Aina oppii uutta.
Illalla piipahdimme vielä Korkeakoskella. Korkeakoskihan on Suomen korkein vapaana virtaava koski. Pituutta sillä on 36m. Vesi vyöryy alas kuin "portaittain". Vesimäärä on isoimmillaan luonnollisesti keväällä, lumien sulaessa. Kyllä tuo paikka on vaikuttava ja kaunis! Kesäisin paikassa toimii pieni kahvila. Paikan historiasta lukee monella sivustolla lisää.
Tällä kertaa emme kanjonin kierrosta kiertäneet, mutta ehkä taas jo seuraavalla kerralla. Tuo ympäristö on niin ikään luonnonsuojelualuetta. Kanjonin kierros on yhteensä 3,5km pitkä. Se kiertää varsin mielenkiintoisen ja raskaankin reitin nousten ja laskien kanjonin reunustaa.
Reitille on hiljattain uusittu portaikkoa, joten se mahtaa olla hyvässä kunnossa. Nyt kanjonissa alhaalla näytti olevan vielä lunta. Reitille saa lisäpituutta ja jaloille lisätreeniä, kulkemalla samaa reittiä takaisin. Jos haluaa päästä helpommalla, voi takaisin talsia asfalttitietäkin pitkin. Tällöin reitti takaisin on reilut 2km.
Meidän "eväs- ja majoituspaikka" tarjosi upean iltapalan tunnelmallisessa kodassa, jossa on tullut jopa talvipakasilla useampikin yö nukuttua.
Ai niin pitää kyllä lisätä vielä kuva pelityynestä Tuovilanlahdesta. Maaningalta eivät käynti- ja kuvauskohteet lopu kesken.
Päivä oli upea, niin seuran kuin maisemienkin puolesta. Otetaanpa joku kerta uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti