Kreikka, Samos, Votsalakia

Vuoden odotettu Kreikan reissumme koitti 19.7.-2.8.2022. Laukut oli pakattu ja talovahdit hommattu. Matkaan lähti vielä koko viisihenkinen perhe, kenties viimeistä kertaa näin. Vanhin on kohta täysi-ikäinen ja nuoremmatkin jo kovin isoja.

Matkamme Samokselle, oli ensimmäinen laatuaan. Kreikan aikaisempi kokemuksemme on peräisin Rodokselta ja Kreetalta.

Maanantai illalla (18.7.22.) yhdentoista maissa lähti automme kohti Helsinki-Vantaata, mistä siis Tuin pakettimatkamme lento lähti. 

Saavuimme kentälle neljän hujakoilla. Joka lööppi oli toitottanut kentän ruuhkaisuutta, mutta hyvin joutuisasti saimme lähtöselvitykset ja tarkastukset suoritettua. Käytössä kentällä olivat jo hienot uudet laitteet, jotta takasivat sen ettei nesteitä tarvinnut enää nostaa kassista pois. Itse lento lähti jo 6.40, joten ehdimme tovin kentällä istuskellakin. 

Alkumatkasta kapteeni jo kertoi lentosään olevan meille suotuisa. Myötätuuli vei meidät perille etuajassa. Kapteeni myös "varoitti" Samoksen kentästä. Siellä vallitsi oikeastaan aina tuulinen sää joten loppumatka olisi pomppuinen. Ympärillä oleva vuoristo teki kentältä lisäksi omanlaisensa, eikä Turkin läheisyyskään asiaa ehkä helpottanut.

Itse kärsin kovasta lentopelosta ja tokikin kentän haastavuus oli silmiini jo aika päiviä sitten sattunut. Luotin kuitenkin lukemaani; kuka tahansa kapteeni ei edes tuolle kentälle saa lentää, että kyyditsijä on takulla alansa parhaita ja että lopun pomppuilu on tuolla normaalia.

Niinpä meille sitten kävi, että laskeutuminen onnistui lopulta vasta toisella yrittämällä. Koskaan aiemmin en ole ollut kyydissä kun kone onkin tehnyt uudelleen nousun. Nytpä tuli tämäkin koettua. Elämäni pisimmät hetket, mutta niistä ehjänä selvittiin. Joku lapsista sanoi "kuin huvipuiston vapaapudotus". Joo, sekään laite ei ole mun mieleen.

Meitä lennätti JetTime.

Bussi vei meidät Pythagorion kentältä noin tunnin matkan päähän Votsalakiaan. Matkalla nähtiin jo monenlaisia maisemia sekä hiottiin pitkissä vaatteissamme. Lämpöä näet oli likemmäs 40 astetta, mutta tuuli teki onneksemme kuumuudesta sopivampaa. Itse en toki paahteestakaan valita.

Hotellimme oli Alexandra. Ihan perus huoneistohotelli. Kaksi paikallisenluokituksen tähteä. Tämä taso on meille aina riittänyt. Emme tule lomillamme hotelliin makaamaan, vaan näemme ja koemme mahdollisimman paljon.

Hotelli käsitti kaksi kaksikerroksista rakennusta, joiden väliin jäi pienehkö allasalue aurinkopeteineen. Aikuisten allas oli aika syvä (110-260cm) ja tästä oli erotettu lastenallas, joka sekin oli mielestämme aika syvä (70cm). Piha-alue käsitti lähinnä kulkureitit rakennuksiin ja altaalle ja väylien varrella oli sitruuna- sekä palmupuita ja kukkia. Hotellin vieressä ja takana oli paikallisten asutusta tomaatti- ja munakoisoviljelmineen. Nähtiinpä pihassa aasikin, jonka äänistä kuuli koska oli ruoka-aika. Myös kukko lauloi komeasti aamuvarhaisella.

Päärakennuksen toistesta kertoksesta (altaan puolelta) maisemat vuorille.

Naapurin aasi.

Hotelli sijaitsi pääkadulla. Tien toisella puolella oli heti hiekka/pikkukiviranta ja pieni autovuokraamon parkkipaikka.

Omasta rantsusta.

Hotellin edessä pääkatu, jonka takana vuokraamon/hotellin parkkipaikka ja ranta.

Pientä miinusta hotelli mieleemme kyllä sai. Meillä oli varattuna kaksi huonetta, koska jostain syystä ei isompia huoneistoja enää varatessamme ollut. Varauksen toki olimme tehneet jo vuotta aiemmin. Oliko sitten koronan takia entiset varaukset vieneet nämä huoneet, tiedä sitä, mutta saimme kaksi erillistä huonetta eri rakennuksista. Lapset siis majoittuivat eri talossa kuin me. Vähän tätä yskiskelin ja hotellin omistaja onneksi ehdotti, että kun saman viikon sunnuntaina vapautuisi vieressämme huone, voisivat lapset siihen siirtyä. Ei auttanut, kuin rampata kahden rakennuksen väliä ensimmäiset päivät kuskaten ruokia, rasvoja tai mitä meillä nyt olikaan varattuna yhteiseksi koko porukalle sekä toivoa, että kolmikko hyvin pärjäisi ilman meitä.

Huoneet käsittivät aika pienen parvekkeen, yhden huoneen, jossa oli sängyt, kampauspöytä sekä keittiötaso (jääkaappi, tiskipöytä ja -kaappi) ja yhdistetyn wc&suihkuhuoneen. Nuorin lapsistamme (11v) nukkui varavuoteella, joka oli perus siirrettävä ja kokoon taitettava varasänky. Isommalle lapselle se olisi voinut olla tuskallinen nukkumapaikka. Meidän vanhempien huoneen vessassa ei ollut "ilmastointia" (kanavapuhallinta) ollenkaan, lasten huoneessa oli. Toisesta huoneesta tämä sitten kyllä ilmeisesti hajosi viimeisinä päivinä.

Vanhempien huone.

Vanhempien parveke. 

Lasten eka huone.

Ensimmäisenä päivänä otimme altaalle hotellin pyyhkeet. Näistä meille heti huomautettiin ettei niin saa tehdä. Tästä toki oli respassa lappu seinässä, emme vain olleet sitä huomanneet. Ristiriidan teki se, että myöhemmin lomallamme huomasimme, ettei kaikille tästä säännöstä mainittu. 

Osa hotellin henkilökunnasta oli hyvin jäykkää, ei välttämättä edes tervehtinyt, mutta osa oli kyllä hyvinkin sydämellisiä. Varsinkin siistijät sekä hotellissa toimivan autovuokraamon (Sun Car) työntekijä olivat hyvinkin kohteliaita. 

Respa

Ensimmäiset pari päivää tutustuimme hotelliin sekä itse Votsalakiaan. Uimme, söimme hyvin sekä tepastelimme pääkatua kauppoja kierrellen. Torstaista 21.7.22 eteenpäin meillä oli auto vuokrattuna kokonaiseksi viikoksi. Siitä kirjoitan ihan erikseen postauksen, mitä kaikkea näimme ja koimme pitkin saarta kulkiessamme.

Lisäksi kirjoitan erikseen ainakin ravintolakokemuksistamme sekä loppureissumme päivistä autonvuokrauksen jälkeen. Voi olla, että jostain muustakin. Jää seuraamaan.

Tästä vielä lisäyksenä erityismaininta:

Hotellin WiFi oli huono, mutta toki siitä oli jo ennakkotietomainintanakin, että se toimisi vain respassa. Koimme, että koko saarella oli nettiyhteyksien kanssa välillä ongelmia.