Samos autoillen, osa 2

Olimme saaneet isomman vuokra-auton (SunCar, hotelli Alexandra, Votsalakia) käyttöömme seuraaviksi kolmeksi päiväksi. Siispä maanantaina 25.7.22 koko viisihenkinen perheemme starttasi aamu-uintien jälkeen Hyundaihin ja nokka laitettiin kohti saaren itäistä kärkeä. 

Takana Turkin vuoristoa

Ajoimme vaihtelun vuoksi Karlovasin kautta. Niin monta kertaa oli reittimme jo kulkenut Pythagorionin läpi. Kun pääsimme rannikolle, pysähdyimme Lemonakia beach restauranttiin jäätelöille. Itse ranta oli pienehkö, mutta valtavan kaunis. Laguunin tapainen. Suosittukin näytti paikka olevan.

Ajelimme Samoksen kaupungin kupeesta aina Posidonioon asti. Äkkiä saimme laittaa puhelimet lentotilaan, koska ne kuvittelivat meidän olevan jo Turkissa, niin lähellä se oli.

Posidonio olikin sitten todella viehättävä paikka. Pieni kauppa, pari tavernaa ja ranta purjeveneineen. Tuonne olisimme voineet vaikka heti muuttaa!

Tunnelma oli hurmaavan rauhallinen.

Yhden "For sale" kyltin bongasimme ja kyllä oli suuri kiusaus käydä katsomassa mitä asumus tuossa upeassa paikassa olisi maksanut. Tuo kylä jätti jälkeensä sydämeemme, vaikkemme siellä ehkä tuntia kauempaa olleet. 

Jokin täällä kovasti viehätti.

Minä join siellä reissun ensimmäisen mojiton ja muut söivät jäätelöannokset. Oli valtavan seesteinen ja hyvä tunnelma. 

Haikein mielin ajelimme takaisinpäin. Matkalla kävimme hakemassa tutusta kaupasta Lidlistä eväät seuraavalle päivälle. Aamulla näet koitti visiitti Turkkiin.

Tällä kertaa meistä tuntui ihan siltä, kuin kaupan vartija seuraisi vain ja ainoastaan meitä..

Illalla söimme Votsalakiassa Gregory's restaurantissa. Paikka oli ehdottomasti hyvä kokemus!

Tiistaina 26.7.22 kello herätti meidät jo vähän ennen viittä. Oli näet ennätettävä tunnin matkan päähän Pythagorionin satamaan. Laiva lähti puoli kahdeksalta ja paikalla oli oltava ennen seitsemää. 

Lapset nukahtivat vielä autoon ja hädin tuskin jaksoivat olla hetken satamassa hereillä ennenkö oli aika siirtyä laivaan. 

Passintarkastuksen yhteydessä saimme itsellemme boarding passit, joita painotettiin pidettävän tallessa. Samoin Turkin puolen satamassa piti olla tarkalleen oikeaan aikaan, muuten olisi kaiketi jäänyt sinne.

Valitsimme paikat kannelta. Efesos oli aika pieni paatti, mutta kyllä sinne meitä turisteja mahtui monia kymmeniä.

Tuuli merellä oli melko kylmää ja pyyhkeet, jotka uimisajatuksella otin mukaamme toimivat peittoina. Lapset nukkuivatkin melkein koko matkan. Me aikuiset ihailimme maisemia. Erotimme mm. Posidonionin rannan. 

Perillä Kusadashissa olimme ennen kymmentä. Kuljimme peräkanaa kuten norsut ja maksoimme kiltisti turistiveron (12€/hlö). Jono puikkelehti terminaaliin, missä meidän passimme sekä toinen boarding passeista kerättiin talteen. Vähän oli outo tunne jättää passi toisten haltuun, varsinkin kun tiedostin sen, että Turkissa pitää pystyä todistamaan henkilöllisyytensä poliisin sitä pyytäessä. Jäi arvoitukseksi, miten se oltaisiin sitten tehty..

Suuntasimme basaareille. Kreikan ja Turkin ero lävähti kyllä heti silmille. Olemme me ennenkin Turkissa käyneet, mutta näin kun tulimme lempeämmän ostoskulttuurin omaavasta paikasta, tuntui ero huikealta. Joka putiikkiin meitä oltaisiin viety tyyliin "Best price for you my friend"ja kyseltiin mistä maasta oltiin kotoisin.. kuultiin legendaariset suomenkieliset lausahdukset jne. Välillä huomasimme sanovamme kyselyihin "From Sveden". Muutama poikkeus liike sattui toki kohdallemme ja niihin tekikin mieli mennä. Ostimme nuorimmaiselle urheilu bikinit, feikkejä tottakai! Lisäksi ostimme turkkilaista teetä, magneetteja ja kivikoruja. 

Isäntä halusi parranajoon, se oli oikeastaan yksi painavimmista Turkin vierailun syistä. Alanyassa ollessamme, hän oli sen kerran kokenut. 

Turkissa parranajo tehtiin tottakai veitsellä ja loppuun kuului viimeistelynä karvojen polttaminen. Tämä maksoi 5€ ja maksamalla vielä vitosen lisää, sai siihen kasvohoidonkin. Kulmia isäntä ei antanut siistiä, vaikka tyttölapsemme siihen kovasti kannustivatkin. Pöllönä oli kuulemma hyvä olla.

Jäätelöt ja oluet nautimme yhdessä ravintolassa ja kebabruuat toisessa. Ruoka oli varsin hyvää. Kebab ja Turkki kuuluvat yhteen. Mukavaa vitsiä tuli heitettyä tarjoilijan kanssa, joka huomasi poikamme tekevän kiusaa nuorimmalle siskolleen. Tarjoilija oli valmis ottamaan hänestä itselleen tiskariapulaisen. Rohkea poikamme toki ei jäänyt sanattomaksi vaan puolustautui hyvin verbaalisesti takaisin. Onneksi kouluissa opetetaan kieliä. 

Kuuma oli tämäkin päivä ja kun iltapäivällä neljän maissa matkasimme takaisin satamaan, tuntui ajatus viileästä merestä hyvältä. 

Terminaalissa oli kunnon turvatarkastukset läpivalaisimineen ja siellä saimme myös passimme takaisin.

Tuuli oli voimistunut entisestään, mutta valitsimme silti samat kansipaikat. Aluksi aaltojen räisköttämät aallot olivat hauskaa ja varsin virkistävää, mutta kun ne yltyivät niin koviksi, että olimme läpimärkiä, oli hauskuus jo kaukana. Oli kova työ pitää kamera ja puhelimet kuivina, maisemien kuvaus jäi melko vähäiseksi. 

Perillä Pythagorionissa meidän oli kuivateltava itsemme ennen autoon menoa. Silmäripsetkin olivat suolakiteissä. Varovaisesti heitin huumoria vanhimmalle lapsellemme, joka ei meressä tykkää uida, että olisiko sittenkin pitänyt laittaa uikkarit jalkaan jos päättääkin uida! 

Illalla söimme hotellilla itsetehtyjä kanahamppareita ja haimme kaupasta jälkkäriksi merihädästäselvitymis-jäätelöt. Olipa päivä. 

Keskiviikko 27.7.22 oli viimeinen autoilupäivämme. 

Kävimme pikauinneilla ja lähdimme kohti vuoristoa. Seikkailimme siellä ja täällä. Pienen pieniä vuoristoteitä (mm. Konteika, Kastania), välillä pysähdellen ja kuvaten. Välillä piti pakitella, kun näytti ettei tie johda mihinkään, välillä sanoa isännälle, että ei älä aja sinne.

Tällä kameleontilla ei ollut kiire.

Näimme vuoristossa aika monta kameleonttia. Yksi tepasteli verkkaisesti keskellä tietä. Vastaan tullut paikallinen pysäytti autonsa ja kantoi sen sivuun. Ainakin kolme muuta näimme pysähtyessämme jonkun hylätyn talon raunioilla. Aika veikeitä otuksia. 

Talon raunio jossain päin vuoristoa.

Raunioiden kameleontit eivät kuviin joutaneet. Viinirypäleet reunustivat komeasti rakennusta.

Suosikki kylä nro 2 sattui eteemme tuolla vuoristossa. Paikka oli nimeltään Platanos. Tie taisikin päättyä tuonne. Laitoimme auton parkkiin kapealle vuoristotielle, jonka yläpuolelle oli kuitenkin rakennettu taidokkaasti asuntoja. 

Aukion reunoilla olevat ravintolat...

... sekä kaupat. 

Platanoksella oli ikäänkuin pieni keskusaukea, jota varjosti puut ja korkeat ravintoiden sekä putiikkien rakennukset. Paikallisia näytti olevan syömässä ja korttia pelaamassa. Tunnelma oli täälläkin kohdillaan. Tuolla olisi ollut kiva majoittua ja olla pidempäänkin ihmettelemässä ajankulua. 

Miniatyyripuutarha.

Postilaatikkoa etsimme pari päivää ja sitten yhtäkkiä niitä olikin joka paikassa. 

Me piipahdimme Platanoksen kaikissa kaupoissa (olisiko niitä ollut viisi). Taidokasta käsityötä oli useassa myymälässä, niitä kelpasi katsella. Sain mm. niistä erään myyjän kanssa kivat keskustelutkin aikaiseksikin. Ostimme mm. kahdet korvikset, sormuksen sekä hiusdonitsin. Lisäksi paikallisesta marketista haimme minulle Mamoksen ja muille jäätelöt. 

Kaupan tuotteita.

Ajelessamme vuorilta alas, luimme "Meidän Samos" -ryhmästä lentokentän lähettyviltä nousevan savua. Tuo paikka oli reitillämme, olimme nimittäin menossa Ireoniin uimaan. 

Onneksemme oli palo saatu jo sammutettua, kun paikalle saavuimme. Sammutuskalusto oli enää jälkipuuhissa. Ajoimme siis huoletta Ireonin rantaan uimaan ja heittelemään "leipiä" veteen.

Jäimme lopulta vielä rantsun baariin syömään toastit. Maisemat merelle olivat huikeat. Aallot löivät rauhoittaen rantaan. 

Joku ahkera pitkänmatkan uimari ui ohitsemme ainakin pariin kertaan.

Piipahdimme vielä ennen auton luovutusta reitillemme sattuvissa keramiikkamyymälöissä ja lopulta kaupassa täyttämään ruokavarastomme. Ette arvaa mikä kauppa oli kyseessä? Vähän jo hävetti.. vartija ei enää meistä piitannut.

Illalla söimme hotellilla itse tehtyä spagetti bolognesea.

Tähän päättyi reissumme autoiluosuus. Jalkaisin koimme loput, joista mainittakoot ainakin Pythagoran luolan. Eli kertomus jatkuu..

Samos autoillen, osa 1

Vuokrasimme auton Alexandra hotellimme SunCar nimisestä vuokraamosta Votsalakiasta, kokonaiseksi viikoksi. Ensimmäiset neljä päivää käytössämme oli Hyundai i20 ja kolme päivää astetta isompi Hyundai (40€/vrk). Viisihenkiselle perheelle tuo isompi auto kuulosti houkuttavalta!

Nyt jo huomaan, että tuli näettyä ja koettua niin paljon, että pilkon suosiolla tämän viikon pätkän kahtia. Ensimmäisenä siis neljä ensimmäistä päivää tuolla pienemmällä autolla.

Torstai 21.7.22 valkeni kuumana ja tuulisena. Aamu-uinnin jälkeen (tuosta tulikin rutiini, uimaan ja autoilemaan) starttasi ensimmäinen ajelupäivämme ja päätimme lähteä kiertämään saaren länsiosaa. Reittimme kulki Psili Amosin, Limnionasin kautta aina Drakeihin asti. 

Matkalla pysähdyimme rannalla ja mutkittelimme hyvinkin pieneksi kapenevaa hiekkatietä eteenpäin. Lopulta jo vaadin isäntää palaamaan isommalle tielle. Aivan hirvitti millaiseksi tie olisi vielä muuttunut. Maisemat olivat kyllä hiukeita, mutta osin hyvin surullisia. 

Näimme karut palaneet maastot, suuri tulipalo oli saatu sammutettua vain pari päivää ennen matkaamme. Tämä ei ollut toki ensimmäinen kerta, kun palanutta maastoa näimme. Edellisellä Kreetan reissullamme koimme samaa. Vieläkin tunnen sen palaneen hajun nenässäni. Tämä palo oli vaatinut kuolonuhrejakin. Surullista ja kamalaa.

Palanutta maastoa.
Yksi talo näyttää tässä kohdin selvinneen.

Drakei oli viehättävä pieni kylä. Parit tavernat, kirkko, ehkä koulu ja/tai päiväkoti ja paikallista asutusta. Papa, joka oli ilmeisesti oikeasti pappi, houkutteli meidät tavernaansa syömään. Oli jo nälkäkin. Mama teki ruuat. Paikasta oli komeat maisemat alas mereen. Täällä aika oli tuntunut pysähtyvän.

Ravintola Drakeissa.

Maisemat ravintolasta.

Drakein katu

Takaisin päin ajelessa hiukan jännitimme riittäisikö bensa. Ajelimmekin suorinta tietä tankille. Hyvin perille pääsimme. Bensa oli yllättävän kallista (2,329€ litra), mutta ihanaa oli tämä suomenkin menneiden vuosien tapa, työntekijä tankkaa valmiiksi. Myöhemmin huomasimme polttoaineen olevan toisella puolella saarta edullisempaa.

Vielä aioimme Pythagorionin läpi ja lopulta jopa Samoksen kaupunkiin asti Lidlin perässä. Lasten piti näet saada limsaa ja herkkuja. Toki olimme jo kaikenlaista pikku marketeista herkuiksi ja ruuaksi ostaneet, mutta enemmän on parempi, ajattelivat kaikki. Votsalakiassa oli vain pikkuisia ruokakauppoja.

Ilta meni hotellilla zillaillen ja korttia pelaillen. Syömässä piipahdimme Kevinin ravintolassa.

Perjantaina 22.7.22 lähdimme kohti Potamin vesiputouksia. Suosituksen putoksille, olimme saaneet facebookin "Meidän Samos" -ryhmästä.  Nyt reitti kulki mm. Marathokamboksen ja Ag. Theodorin kautta Karlovasiin, jonka läpi Potamiin. Matkalla näimme monia kivoja pikku kyliä. 

Itse Potamin vesiputoukset olivat upeaa nähtävää.  Vaikka tyydyimmekin lopulta vain ensimmäisen putouksen näkemiseen, oli se käymisen arvoinen.

Autot parkkeerattiin tienvarteen, josta jalkapatikka alkoi. Reitti putouksille kulki kallioiden välissä. Vieressä lirisi pieni puro, joka oli kyllä joissain kohti oli melko leveä ja syväkin. Lapset niissä uivatkin. Välillä tuntui kuin olisimme olleet sademetsässä (vaikkakaan kokemusta sellaisesta ei tokikaan ole). Ilman kuumuus, ei tuonne samalla tapaa tuntunut. 

Kallioiden välissä mutkitteleva puro

Puro kasvoi putouksia lähestyttäessä ja lopulta edessämme oli kahlaus/uintiosuus. Jätimme vaatteet kivien päälle ja uimme ensimmäiselle putoukselle asti. Välillä oli niin syvää, ettei jalat pohjaan ottaneet. Isäntä lähti uimareissulle rohkeasti puhelimen kanssa. Onneksi niin, sillä muutoin emme olisi periltä kuvia saaneet. Vanhin lapsistamme turvasi uintiosuudella nuorimmaisemme matkaa, jos toinen ei olisikaan jaksanut uida.

Tästä alkoi uintiosuus. 

Vesi oli varsin viileää, muttei kuitenkaan jääkylmää. Itse meinasin uintiosuuden jälkeen vedessä kahlatessani kaatua kalliota vasten, kun vieressäni napsutteli taskurapu!

Pieni putous.

Portaat tavernaan.

Palattuamme vaatteiden luo, kapusimme hyvinkin heikohkoja ja kapeita portaita ylös kalliolle, jossa oli taverna. Joimme armottomassa helteessä vissyt ja palasimme takaisin. Tästä olisi vielä päässyt joitain matkoja patikoimalla isommalle putoukselle. Sieltä olisi voinut palata putousta laskettelemalla tuolle pienemmälle.

Taverna ja sen terassin vahvat tukipilarit!

Hyvät oli maisemat täältäkin!

Me suuntasimme Karlovasiin uimaan. Ranta oli sataman vieressä. Söimme samalla pienet hedelmäeväät. Banaanit olivat suussa sulavia, niin upean makuisia, että banaanista piittaamattomat lapsemmekin niistä pitivät. Ranta oli pohjoisrannikon tapaan enimmäkseen pikkukiveä. Tuli aivan Kreetan Gerani mieleen. 

Karlovasin rantaa.

Saimme suositukseksi käydä myös Kokkarissa. Karlovasista matkamme jatkuikin sinne. Juustokakkua emme siellä syöneet, vaikka sitäkin oli kehuttu. Söimme pitagyrokset "-kaupungin sykkeessä" hintaan 3,5€ kappale (Grill Lefteris Corner) sekä kiertelimme kauppoja, löytäen viimein myös reissumme uimahärvelit; uimapatjan sekä Angry Birds renkaan. Angry Birds tuntui hauskalta vedolta näin suomalaisittain! 

Kokkarin kaduilla.

Kivalta paikalta Kokkarikin tuntui. Auton sai näppärästi parkkiin pääkadulle, emmekä eksyneet, vaikka kujia sinne tänne poukkoilimme. Selkeästi oli jo isompi paikka.

Kokkarista ajoimme rannikkoa pitkin Samokselle asti. Otimme iltakuvia korkealta alas kaupunkiin ja päätimme tulla tuonne seuraavaksi päiväksi. 

Samos/Vathi ylhäältä käsin. 

Tässä ehti jo aurinko enemmän laskea.

Lidlin ohi ajaessa, oli meidän taas käytävä siellä. Tulimme tutuksi sielläkin lomamme aikana!

Lauantaina 23.7.22 aamupalojen ja uintien jälkeen lähdimme hyvin levänneinä (vaikkakin itikat meinasivat yöunia häiritä) kohti Samoksen kaupunkia.

Matkalla nappasimme leipomosta frapet ja päätimme tsekata kehutun Ormoksen satamakylän sekä Baloksen. 

Baloksen rantaa. 

Ormoksen rantaa.

Molemmat olivat kyllä erittäin viehättäviä kyliä. Balos ehkä vaatimattomampi, mutta ranta oli kyllä kivannäköinen. Ormokseen päätimme tulla joku ilta syömään paikka vaikutti kiinnostavalta.

Tienvarressa myytiin hunajaa. Pysähdyksen lisähoukuttimena oli kuvankaunis hevonen.

Samoksen kaupungissa laitoimme auton kadunvarsiparkkiin hieman kauemmas rannasta. Pian edessämme olikin Jumbo-kauppa, joka veti meidät oitis puoleensa. Löysimme mm. bikinit, joita minä olin jo etsiskellyt useammasta kaupasta. Jumbo oli miniversio Kreetan omasta, mutta kivan  kokoinen silti.

Samoksen Jumbo.

Oli tajuttoman kuumaa, liki +40. Astelimme rantakadulle ja päätimme mennä heti syömään. Zen-taverna tarjosi meille mm. pastitsion, saganakia, salaatteja ja sovlakia. Saganaki oli ehkä reissumme parasta.

Samoksen kaupunkia.

Vatsat täynnä kiersimme kauppoja, joista osa oli kyllä siestan vietossa. Löysimme kuitenkin Pythagoran keksimällä tekniikalla tehnyt kupit. Tarinan kuulimme jo yksi päivä Votsalakiassa eräältä kauppiaalta. Ahneella oli näiden kuppien ansiosta janoisa loppu.

Cup of Pythagoras

Olimme haaveilleet jo ennen reissuamme toisella saarella tai Turkissa asti käymisestä. Nyt kohdallemmee tulikin merimatkoja myyvä toimisto, josta isäntä kävikin yhtäkkiä ostamassa meille päiväreissun maanantaille Turkkiin. Hintaan 39€ (+turistivero 12€) pääsimme Pythagorionista Kusadashiin päiväksi. Ikarialle ja Fourniin matka olisi ollut 40€. 

Jäätelöt maistuivat vielä rantakadulla ennenkö mutkittelimme jonkun puutarhan kautta autolle. 

Puiston koristuksia. 

Maps opasti meitä vanhan Vathyn pikkukatujen kautta ylös. Jossain kohti tiet olivat niin kapeita, että isäntä onneksi suostui palaamaan takaisin isompia teitä etsimään.

Taas meidän oli ohi ajaessa poikettava lidlissä.. nyt alkoi jo vartija näyttää siltä, että ketä nämä joka päivä täällä vierailevat tyypit oikein ovat! Mahdoimme olla epäilyttäviä.

Matkalla kuvasimme maisemia.

Iltauinnit teimme omassa rannassa, kun hotellin allas oli jo kiinni. Edelleen tuuli kovaa. Aallot veivät merelle päin, täytyi olla varovainen. Paikalliset sanoivat, että tällainen tuulen voimakkuus ei ole Samokselle normaalia.

Söimme Votsalakiassa, Kleopatra ravintolassa. Oli jo myöhä ja kaikkea listalla ollut ruokaa ei enää saanut. Tyttöjen bologneset ansaitsivat mielestämme erityismaininnan, muut olivat ihan ok-hyvää.

Su 24.7.22 oli muuttopäivä. Lapset siis muuttivat samaan rakennukseen kanssamme. Yksi huoneisto oli enää huoneidemme välissä. Nyt oli mukavampi ja turvallisempi olla. Aika pian muuton ja uintien jälkeen lähdimme +36 asteen helteestä ilmastoidun auton viileyteen.

Pythagorio oli kohteemme. Auton saimme isolle parkkipaikalle ennen kaupunkia. 

Jo ensimmäinen kauppa veti meidät puoleensa. Siellä myytiin lähinnä keramiikkaa. Myyjä oli todella miellyttävä mies. Kertoi kovista koronavuosista, Samoksen melkein unohdetusta historiasta ja menneiden vuosien merkittävistä ihmistä. Oli mukava kohtaaminen. 

Kiertelimme katuja ja kuvasimme mm. Pythagoraan patsaan ja Blue Streetin. Syömässä kävimme kävelykadulla olevassa pikaruokapaikassa. Satamasta tsekkasimme myös Efesos-laivan lähtöpaikan.

Pythagoran patsas.

Ranta Pythagorionissa.

The Blue Street.

Illansuussa palattuamme Votsalakiaan oli edessä autonkin vaihto. Ravintolaan, Ormoksen kylään, lähdimme siis tuona iltana isommalla autolla.

Ormos viehätti vielä illallakin. Väkeä oli paljon ja sitä myöden tunnelmaakin. Rantaan kyhättiin jonkinmoista esiintymisaluetta ja kun pimeys saapui alkoi musiikki soida. Jotkut juhlat ehkä kyseessä, jos saan myöhemmin selville mikä tuo oli niin täytyy tänne lisätä. 

Mitkä lie festarit.

Auton saimme parkkiin vähän kauemmas "pääkadusta". Meitä jännitti miten sieltä pois pääsisimme, mikäli väkimäärä lisääntyisi entisestään. Parkkipaikka oli ihan rannassa ja sinne ajettiin ikäänkuin "pullonkaulaa". Ajoväylän siis sai helposti tukittua.

Valitsimme ravintolan fiilispohjalta, missä väkeäkin oli paljon. Henkilökunnalta saimme kuulla suomen ylistyssanoja. Suomen metsät ja muut, olivat täällä kuulemma kuuluja. Ravintolan nimeä en harmikseni ylöskirjannut.

Sataman ravintolat iltavalaistuksessa.

Söimme salaattia, giouvetsia (kreikkalainen pastavuoka), gemistaa (täytettyä tomaattia ja paprikaa) sekä zuccihinia (täytettyä kesäkurpitsaa). Hyvää oli. Kissojakin vilisteli paljon, eräs kissa rohkeni jopa hypätä pöytään syöjien lähdettyä. 

Palasimme pilkkopimeässä autolle. Linnunrata loisti kauniina. Totesimme parkkipaikan ajoväylän olevan melkoisen täynnä, mutta jotenkin isäntä tuostakin selvisi ja sai mahdutettua automme sieltä pois. Minulta olisi auto tuonne jäänyt.

Unta ei tarvinnut tuonkaan iltana odotella. Ilma itikoita, yö olisi takulla mennyt ilman yhtäkään herätystä..

... matkakertomus Samos autoillen -jatkuu toisessa osassa.