Tämä talviloma on tullut vietettyä kotona, hyvin pitkälti kotona. Vähän puuduttavan paljonkin kotona..
On leivottu, siivottu, nähty leffoja, käyty uimassa.. mitään näistä asioista ei ole tehty yhdessä koko perheellä vaan yksi on tehnyt toista toinen kolmatta ja kolmas (vaiko viides?) töitä. Kaipa se loma muodostuu siitä, että kukin saa levätä omalla tavallaan.
Tälle talvelle lapset hiihtivät kerran ja senkin koulussa. Luistelu on jäänyt myös koulun varaan. Onneksi on koulu!
Laskettelemaan ei ole koko talvena kukaan halunnut lähteä. Säätkään eivät ole olleet siihen oikein suosiolliset, mutta lähirinteet ovat ihme kyllä olleet kunnossa. Kiitos yöpakkasten ja ahkeran lumetuksen. Pulkkamäessä sentäs ehdittiin kerran käydä. Vaikka se oli kyllä jo jouluna.
Välillä sitä miettii mitä kaikkea esimerkiksi juuri talvilomalla kuuluisi tehdä. Tai jos ei juuri mitään tee niin olla edes perheellä yhdessä. Sitä miettii jääkö lapset jostain paitsi. Tai kun lapset olivat pienenpiä muistan miettineeni, että nyt on opeteltava vaikka juuri sitä hiihtoa tai luistelua tai edes luistinten sitomista, kun kerran on aikaa. Äkkiä tästäkin saisi huonon omantunnon. Nyt en aio sitä tehdä.
Aion vain olla ja matkustaa sohvaperunana. Olen ollut jo Sloveniassa, Kanarialla, Thaimaassa, Saksassa, Rukalla, Levillä.. missä ystäviä ja tuttavia nyt onkaan ollut lomaansa viettämässä. Tämä on matkustustapani nro 2 ja ehdottomasti toiseksi paras tapa matkustaa ylipäätään. Eli nauttia kuvista ja videoista. Haaveilla, googlata ja suunnitella myös.
Nyt olen siis pysynyt lähellä ja näen jo aika kauas. Kalenteri näyttää, että enää 40 päivää (mitä, onko kohta karkauspäivä?) ja sitten ollaan menossa. Jos ei nyt joku korona ehdi suunnitelmia pilata. Kohteena unelmani eli Pariisi.
Mutta vielä siis oma koti, oma sänky ja olla vaikka tekemättä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti