Tsekki kutsui meitä
Kun Dresden oli nähty (tuonne voisi joku päivä palata), oli aika suunnata autoomme kohti Tsekkiä.
Maps näytti jonkun verran tietöitä, mutta eipä meillä kiire ollut, eikä kyllä pitkäkään matka siirtyä. Tsekissä olisi määrän päähämme aikaa saapua klo 22 asti.
Tankkasimme aika pian maahan saavuutuamme. Tällä kertaa tankki veti 44,40litraa ja maksoi 1638,36 Kc (yksi koruna on noin 4senttiä).
Enää ei näkynyt tuulimyllyjä tai hevosia, niin kuin tähän asti on näkynyt. Maasto muuttui paljon mäkisemmäksi, en tiedä olisiko oikein vielä vuorista puhua.
Majoituksemme sijaitsi noin 25km Prahasta eteenpäin. Lähestyessämme Prahaa, sen kaupungin suuruuden oikein tajusi. Rakennuksia rakennuksien perään. Vähän hirvitti ajatus siitä, kuinka vaikeaa voi olla ajaa Prahan keskustassa, vaikka hyvin isäntä on tähänkin asti selvinnyt.
Tiesimme majoituksestamme nimen tottakai Pazion V Rochlic Ricany (2yötä 159,41€) Kolmen tähden hotelli aamiasbuffetilla liikuntakeskuksessa. Näillä tiedoilla lähestyimme kohdetta, vaikka nyt uskoa perille oikein saapumisesta koeteltiinkin. Tiet muuttuivat pienemmiksi, kylät vaihtuivat.. Lopulta edessämme oli samanniminen hotelli. Pieni talo, pienen pienen parkkipaikan ja viheralueen kanssa muodosti liikuntakeskuksen! Aueella oli tramppa ja keinut, voihan niissä liikkua..
Isäntä lähti kirjaamaan meitä sisään ja jäin hoputtamaan muuta porukkaa ulos autosta, kun viereeni tupsahti nainen ja mies, ilmeisesti respan työntekijät. Kädessään heillä oli kuori, josta nimemme erotin. Juurikaan mitään he eivät puhuneet, mutta sisään siis tuli tuolla tyylillä kirjauduttua. Paljoa sen enempää heitä ei näkynytkään.
Jäi kysymättä siitä aamiaisesta buffetista nimittäin... no se selvisi meille ekana aamuna.
Huoneemme oli toisessa kerroksessa. Käsitti ison huoneen, jossa oli keittiö. Kaikki upeaa ja uutta. Sisustuskin oli kiva!
Kylpyhuone niin ikään täytti odotukset. Jopa kaksi lavuaaria.
Google auttoi taas. Parin kilometrin päässä oli ravintola, jonka päätimme valmistavan meille illallisen. Marssimme sinne kävellen. Kuin Viljonkan lapset, kuljimme tien vartta eteenpäin viljapeltojen meitä ympäröiden. Eipä ollut kävelyteitä. Tämä jos joku oli siellä paikallisten kesken asumista! Autot ajoivat hurjaa vauhtia molempiin suuntiin.
Pääsimme perille "Tami pizzeriaan". Kylän ainut puutalo, muttei sentäs hirttä. Söimme sisällä, kun terassi oli täynnä. Ilmeisen hyvä paikka kun paikallisia oli niin paljon, vaikka tuskin tänne usein turisti eksyy.
Tilasimme lapsille pitzaa ja meille aikuisille ribsejä. Aikamme jouduimme odottamaan ja ehdimme juoda parikin paikallista olutta. Valmistimme vielä, että kortti kelpaa. Käteistä emme olleet vielä nostaneet.
Ruoka oli hyvää ja maksoi 1159Kr. Kun tuli maksamisen aika törmäsimme tollikkoon. Heidän maksulaitteensa eivät toimineet. He soittelivat pankkiinsa ja kysyin jo voisimmeko tulla maksamaan huomenna. Lopulta saimme laskumme kuitatuksi euroilla. Kyllä henkilökuntaa harmitti, sen näki. Eipä meillä taaskaan ollut kiire.
Käpsyttelimme hotelliin päin nopeammin. Maha täynnä oli ilmeisen hyvä olla. Muitakin kävelijöitä näkyi. Ja kuntopyöräilijöitä. Ehkä tämä on jotain liikunta seutua.
Illalla uni tuli äkkiä.
Perjantai 19.7 alkoi lämpimänä. Nyt oli tullut kaikille hyvät yöunet. Aamutouhut alkoivat ja isäntä kävi kahteenkin otteesen selvittämässä aamupala asiaa. Ensin ei respassa ollut ketään. Toisella kertaa jo onnisti.
Kyllä, aamupala oli mutta kaukana buffetista. Hän sai laatikollisen monenlaista evästä. Teetä, kahvia, pillimehuja, croissantteja, puurohiutaleita. Tästä lähtisi hiukan korjauspalautetta ebookersille. Kyllä tätä aamupalaksi voi kutsua, muttei buffetiksi kyllä millään!
Starttasimme nokan kohti Prahaa. Sinne päiväksi. Matka taittui noin 20 minuutissa. Parkkikin löytyi heti, vaikka ekaan halliin ei korkea automme olisi mahtunut. Onneksi isäntä sen hoksasi. Löysimme toisen vaihtoehdon maantasalta, vaikka taisikin olla vähän kalliimpi (210Kr).
Aloitimme Prahaan tutustumisen kahvilla ja toiset ottivat jäätelöannokset.
Kuljimme katuja ihaillen rakennuksia ja kauppoja kierrellen. Prahassa oli useita erikoisia kaupoissa, joista parhaiten mieleen jäi "7 kääpiötä" karkkikauppa.
Katutaiteiljoita oli tottakai täälläkin. Yksi patsas sai meidät niin nauramaan, kun hän osasi elävästi matkia tytärtämme! Ansaitsi lanttinsa hyvinkin.
Söimme Cafe Plaz nimisessä paikassa pienellä aukiolla hintaa 1057 Kr hyvät ruuat. Pihviannoksen, hitaasti kypsytettyä porsaan niskaa, tortillaa, lohta sekä valkosipulileipiä. Juomina kuplavettä ja pari olutta (Svijany).
Ruuan aikana alkoi sataa. Lähtiessämme saimme "niskaamme" kesäisen, mutta kylmän kuuron. Pakenimme sadetta sisätiloihin hakien aamupalatarpeet hotellin erikoisen aamupalan rinnalle. Sillä aikaa olikin sade loppunut ja jatkoimme kiertelyä.
Nähtyä tuli mm. astronominen kello (vaikka väkeä oli todella paljon), Kaarlen silta sekä lukuisia kirkkoja. Kaikista niistä ei saanut ottaa kuvia.
Illalla söimme vielä hotellilla Tamin pizzerian pitzaa. Oiva iltapala. Minullekin maistui, vaikka tosi harvoin pitzaa syön.
Nuorimmainen testasi "ulkoliikunta-alueen" ja naapurissa lehmä ammui. Olimme todella keskellä Prahaa ympäröivää maaseutua..
Tälle majoitukselle miinus palvelusta ja harhaan johtavasta mainonnasta.
Netin käyttöä miettiville tiedoksi, että Pokemon -peli ei näytä vievän kovinkaan paljoa eu-datapaketista.
Seuraavaksi suuntasimme Brnoon. Matkaa ei sinnekään älyttömästi ollut. Brnossa majoituksemme oli Penzion Locanda nimisessä paikassa (68€). Saimme huoneemme jo ennen sisäänkirjaitumisaikaa, mikä oli paikalle iso plussa. Siihen plussat sitten melkein jäivätkin.
Meillä oli siis kaksi huonetta. Kahden- ja kolmenhengen huoneet ylimmässä kerroksessa, jossa oli kattoikkunat ja todella kuuma. Huoneissa oli kokolattiamatot joiden alla lattia ei ollut tasainen. Sängyt olivat juuri ja juuri nukuttavat. Toisessa huoneessa oli kylpyamme, toisessa pelkkä suihku. Kylpyammeessa toki ei ollut tulppaa. No yksi yö, ajattelimme..
Kävimme heti syömässä helteisessä Brnossa. Salaattia, pihviä, lihaa gulassikastikkeella sekä valkosipulileipää. Paikka oli mukava. Iso terassi olut tehtaan kupeessa. Tarjoilija säikäytti meidät kuohuttamalla avaamansa vissyvesipullon osittain tyttäremme, se vain virkisti ☺
Suurin osa kaupoista oli kiinni. Ne olivat auki viikonloppuisin vain lauantaina aamupäivästä. Onneksi jokunen oli kuitenkin auki, niin saimme mm. aamupalatarpeet haettua. Viikonloppuisin, ei ehkä Tsekkiin kannattaisi matkustaa, jos kauppoihin mielii.
Kiertelimme kaduilla, istuimme torilla ja kävimme parissa kirkossa sisällä. Jälleen kerran upeita paikkoja. Osassa ei saanut nytkään kuvata. Hyvin saimme päivän kulumaan.
Illalla söimme kellariravintolassa. Sinne mentiin tunnelia pitkin. Paikka oli hyvin tunnelmallinen. Lapsille ei maistunut kuin ranskalaiset. Itse söin friteerattuja juustoja ja isäntä hampurilaisaterian. Alle 25€ juominen kaikki.
Sunnuntai 21.7 kirjauduimme ulos hotellista heti aamupalan jälkeen. Yö oli ollut tuskastuttavan kuuma. Viilennystä ei juurikaan huoneiden lattiatuulettimet tuoneet. Päätimme piipahtaa Ostravassa matkalla Puolaan, jossa reissumme pääkohde sijaitsi.
Ostrava oli melko hiljainen viikonloppuna, mutta onneksi sielläkin joitain paikkoja oli auki. Kävimme vielä ostoskeskuksessa syömässä pikaruokaa KFC:ssä. Se riitti tällä kertaa. Ostimme tuliaisia, lähinnä karkkia.
Sillä aikaa kun selvitimme seuraavan paikan majoitusta, josta ei ollut kuulunut sisäänkirjautumisohjeita (asunto Puolassa), lapset touhusivat puistossa. Saimme jännitystä seuraavalle etapille!
Lähdimme Ostavasta ukkkoskuuron saattelemana. Autossa se ei toki haitannut, mutta lisäjännitystä toi saamamme tekstiviesti. Puolassa varoitettiin kovasta tuulesta ja sateesta. Olisi pysyttävä sisätiloissa mahdollisuuksien mukaan.
Maps näytti jonkun verran tietöitä, mutta eipä meillä kiire ollut, eikä kyllä pitkäkään matka siirtyä. Tsekissä olisi määrän päähämme aikaa saapua klo 22 asti.
 |
| Kuva otettu ikkunasta päin, pahoittelut kärpästen kakoista! |
Enää ei näkynyt tuulimyllyjä tai hevosia, niin kuin tähän asti on näkynyt. Maasto muuttui paljon mäkisemmäksi, en tiedä olisiko oikein vielä vuorista puhua.
Majoituksemme sijaitsi noin 25km Prahasta eteenpäin. Lähestyessämme Prahaa, sen kaupungin suuruuden oikein tajusi. Rakennuksia rakennuksien perään. Vähän hirvitti ajatus siitä, kuinka vaikeaa voi olla ajaa Prahan keskustassa, vaikka hyvin isäntä on tähänkin asti selvinnyt.
Tiesimme majoituksestamme nimen tottakai Pazion V Rochlic Ricany (2yötä 159,41€) Kolmen tähden hotelli aamiasbuffetilla liikuntakeskuksessa. Näillä tiedoilla lähestyimme kohdetta, vaikka nyt uskoa perille oikein saapumisesta koeteltiinkin. Tiet muuttuivat pienemmiksi, kylät vaihtuivat.. Lopulta edessämme oli samanniminen hotelli. Pieni talo, pienen pienen parkkipaikan ja viheralueen kanssa muodosti liikuntakeskuksen! Aueella oli tramppa ja keinut, voihan niissä liikkua..
Isäntä lähti kirjaamaan meitä sisään ja jäin hoputtamaan muuta porukkaa ulos autosta, kun viereeni tupsahti nainen ja mies, ilmeisesti respan työntekijät. Kädessään heillä oli kuori, josta nimemme erotin. Juurikaan mitään he eivät puhuneet, mutta sisään siis tuli tuolla tyylillä kirjauduttua. Paljoa sen enempää heitä ei näkynytkään.
Jäi kysymättä siitä aamiaisesta buffetista nimittäin... no se selvisi meille ekana aamuna.
Huoneemme oli toisessa kerroksessa. Käsitti ison huoneen, jossa oli keittiö. Kaikki upeaa ja uutta. Sisustuskin oli kiva!
Kylpyhuone niin ikään täytti odotukset. Jopa kaksi lavuaaria.
Google auttoi taas. Parin kilometrin päässä oli ravintola, jonka päätimme valmistavan meille illallisen. Marssimme sinne kävellen. Kuin Viljonkan lapset, kuljimme tien vartta eteenpäin viljapeltojen meitä ympäröiden. Eipä ollut kävelyteitä. Tämä jos joku oli siellä paikallisten kesken asumista! Autot ajoivat hurjaa vauhtia molempiin suuntiin.
Pääsimme perille "Tami pizzeriaan". Kylän ainut puutalo, muttei sentäs hirttä. Söimme sisällä, kun terassi oli täynnä. Ilmeisen hyvä paikka kun paikallisia oli niin paljon, vaikka tuskin tänne usein turisti eksyy.
 |
| Kuva napattu myöhemmin auton ikkunasta. Siellä se pitzeria häämötti. |
Tilasimme lapsille pitzaa ja meille aikuisille ribsejä. Aikamme jouduimme odottamaan ja ehdimme juoda parikin paikallista olutta. Valmistimme vielä, että kortti kelpaa. Käteistä emme olleet vielä nostaneet.
Ruoka oli hyvää ja maksoi 1159Kr. Kun tuli maksamisen aika törmäsimme tollikkoon. Heidän maksulaitteensa eivät toimineet. He soittelivat pankkiinsa ja kysyin jo voisimmeko tulla maksamaan huomenna. Lopulta saimme laskumme kuitatuksi euroilla. Kyllä henkilökuntaa harmitti, sen näki. Eipä meillä taaskaan ollut kiire.
Käpsyttelimme hotelliin päin nopeammin. Maha täynnä oli ilmeisen hyvä olla. Muitakin kävelijöitä näkyi. Ja kuntopyöräilijöitä. Ehkä tämä on jotain liikunta seutua.
Illalla uni tuli äkkiä.
Perjantai 19.7 alkoi lämpimänä. Nyt oli tullut kaikille hyvät yöunet. Aamutouhut alkoivat ja isäntä kävi kahteenkin otteesen selvittämässä aamupala asiaa. Ensin ei respassa ollut ketään. Toisella kertaa jo onnisti.
Kyllä, aamupala oli mutta kaukana buffetista. Hän sai laatikollisen monenlaista evästä. Teetä, kahvia, pillimehuja, croissantteja, puurohiutaleita. Tästä lähtisi hiukan korjauspalautetta ebookersille. Kyllä tätä aamupalaksi voi kutsua, muttei buffetiksi kyllä millään!
Starttasimme nokan kohti Prahaa. Sinne päiväksi. Matka taittui noin 20 minuutissa. Parkkikin löytyi heti, vaikka ekaan halliin ei korkea automme olisi mahtunut. Onneksi isäntä sen hoksasi. Löysimme toisen vaihtoehdon maantasalta, vaikka taisikin olla vähän kalliimpi (210Kr).
Aloitimme Prahaan tutustumisen kahvilla ja toiset ottivat jäätelöannokset.
 |
| Aukion penkkien ajatuksia |
 |
| Aukion kahvila |
Kuljimme katuja ihaillen rakennuksia ja kauppoja kierrellen. Prahassa oli useita erikoisia kaupoissa, joista parhaiten mieleen jäi "7 kääpiötä" karkkikauppa.
Katutaiteiljoita oli tottakai täälläkin. Yksi patsas sai meidät niin nauramaan, kun hän osasi elävästi matkia tytärtämme! Ansaitsi lanttinsa hyvinkin.
Ruuan aikana alkoi sataa. Lähtiessämme saimme "niskaamme" kesäisen, mutta kylmän kuuron. Pakenimme sadetta sisätiloihin hakien aamupalatarpeet hotellin erikoisen aamupalan rinnalle. Sillä aikaa olikin sade loppunut ja jatkoimme kiertelyä.
Nähtyä tuli mm. astronominen kello (vaikka väkeä oli todella paljon), Kaarlen silta sekä lukuisia kirkkoja. Kaikista niistä ei saanut ottaa kuvia.
 |
| Astronominen kello, josta tasatunnein "marssi" esiin 12 apostolia. |
 |
| Kaarlen silta |
Illalla söimme vielä hotellilla Tamin pizzerian pitzaa. Oiva iltapala. Minullekin maistui, vaikka tosi harvoin pitzaa syön.
Nuorimmainen testasi "ulkoliikunta-alueen" ja naapurissa lehmä ammui. Olimme todella keskellä Prahaa ympäröivää maaseutua..
Tälle majoitukselle miinus palvelusta ja harhaan johtavasta mainonnasta.
Netin käyttöä miettiville tiedoksi, että Pokemon -peli ei näytä vievän kovinkaan paljoa eu-datapaketista.
Seuraavaksi suuntasimme Brnoon. Matkaa ei sinnekään älyttömästi ollut. Brnossa majoituksemme oli Penzion Locanda nimisessä paikassa (68€). Saimme huoneemme jo ennen sisäänkirjaitumisaikaa, mikä oli paikalle iso plussa. Siihen plussat sitten melkein jäivätkin.
Meillä oli siis kaksi huonetta. Kahden- ja kolmenhengen huoneet ylimmässä kerroksessa, jossa oli kattoikkunat ja todella kuuma. Huoneissa oli kokolattiamatot joiden alla lattia ei ollut tasainen. Sängyt olivat juuri ja juuri nukuttavat. Toisessa huoneessa oli kylpyamme, toisessa pelkkä suihku. Kylpyammeessa toki ei ollut tulppaa. No yksi yö, ajattelimme..
Kävimme heti syömässä helteisessä Brnossa. Salaattia, pihviä, lihaa gulassikastikkeella sekä valkosipulileipää. Paikka oli mukava. Iso terassi olut tehtaan kupeessa. Tarjoilija säikäytti meidät kuohuttamalla avaamansa vissyvesipullon osittain tyttäremme, se vain virkisti ☺
Suurin osa kaupoista oli kiinni. Ne olivat auki viikonloppuisin vain lauantaina aamupäivästä. Onneksi jokunen oli kuitenkin auki, niin saimme mm. aamupalatarpeet haettua. Viikonloppuisin, ei ehkä Tsekkiin kannattaisi matkustaa, jos kauppoihin mielii.
Kiertelimme kaduilla, istuimme torilla ja kävimme parissa kirkossa sisällä. Jälleen kerran upeita paikkoja. Osassa ei saanut nytkään kuvata. Hyvin saimme päivän kulumaan.
Illalla söimme kellariravintolassa. Sinne mentiin tunnelia pitkin. Paikka oli hyvin tunnelmallinen. Lapsille ei maistunut kuin ranskalaiset. Itse söin friteerattuja juustoja ja isäntä hampurilaisaterian. Alle 25€ juominen kaikki.
Sunnuntai 21.7 kirjauduimme ulos hotellista heti aamupalan jälkeen. Yö oli ollut tuskastuttavan kuuma. Viilennystä ei juurikaan huoneiden lattiatuulettimet tuoneet. Päätimme piipahtaa Ostravassa matkalla Puolaan, jossa reissumme pääkohde sijaitsi.
Ostrava oli melko hiljainen viikonloppuna, mutta onneksi sielläkin joitain paikkoja oli auki. Kävimme vielä ostoskeskuksessa syömässä pikaruokaa KFC:ssä. Se riitti tällä kertaa. Ostimme tuliaisia, lähinnä karkkia.
Lähdimme Ostavasta ukkkoskuuron saattelemana. Autossa se ei toki haitannut, mutta lisäjännitystä toi saamamme tekstiviesti. Puolassa varoitettiin kovasta tuulesta ja sateesta. Olisi pysyttävä sisätiloissa mahdollisuuksien mukaan.
Kommentit
Lähetä kommentti