Albania 2024 ja hidden beach

Keskiviikko 26.6.2024 aukeni pilvisenä, mutta lämpöä oli melkoisesti, ehkä n. +35astetta.

Yleensä reissuillamme pidämme lepopäivän aina pidemmän reissupäivän jälkeen. Niin nytkin aioimme tehdä, edellispäivän Tirana-visiitti tuntui vielä kropassa. Tällä kertaa aioimme viettää lepopäivän meille uudella rannalla.

Isäntä löysi aikansa puhelintaan räplättyään melko läheltä Durresia, paikasta nimeltä Golem, yhden kuvankauniin "hidden beachin". Lähdimme siis sitä kohti vuokra-autollamme.

Kukkuloiden takaa näkyi kohteemme.

Matka taittui leppoisasti yhä pienempiä teitä ajellen. Lopulta tie muuttui hiekkatieksi ja sellaisia ei vuokra-autolla saanut ajaa.

Mapsin mukaan matkaa rannalle oli n. 800metriä.

Nappasimme autosta uimakamppeet ja suuntasimme kävellen, mapsin avulla tietä eteenpäin. Tässä vaiheessa aurinko porotti jo aikamoisesti. Ilmassa oli painostava tunne, jostain kaukaa kuulimme ukkosen jyrähtävän.

Mielemme oli kuumuudesta ja kävelystä huolimatta korkealla. Ohitimme maalaistaloja, mutta yhtään ihmistä emme tavanneet. Edessä siinsi upean sininen, jopa turkoosi meri. Odotimme tuota uutta upeaa rantaa innolla!

Tie mutkitteli talojen lomitse.

Matkasimme kuin neljän kamelin kulkue, kantaen kassikaupalla snorkkeleita ja uimavehkeitä. Hiki valui. Näin jälkikäteen ajatellen, olimme varmasti kuin "Uuno Turhapuro Espanjassa" -elokuvan Uuno oppaan turistijoukko, joka yritti löytää härkätaisteluareenaa...  "Hacienda on tuon kukkulan takana". 

Kaukana siinsi turkoosi meri.

Tie muuttui ensin pienemmäksi ja sitten vielä pienemmäksi, kunnes lopulta tie oli enää traktorin renkaiden painaumat pellon heinikossa ja lopulta enää mullalle möyhennetty pelto, jossa kasvoi oliivipuita. Ympärillä heinikoissa ja ojissa, sirisi ja pörräsi ties mitä ötököitä!

Sandaalimme eivät olleet suunniteltu näin extreme maastoon.

Tie muuttui heinikkopoluksi.

Kun edessä häämötti kolmimetrinen heinikko-oja, josta olisimme päässeet läpi lähinnä raivaussahan tai viidakkoveitsen kanssa, alkoi huumori loppua ja jouduimme toteamaan, että tämä hasienda tai siis hidden beach, oli tarkoitettu pysymään meiltä piilossa!

Mahtoi paikallisilla olla hauskaa, mikäli touhujamme tupiensa ikkunoista seurasivat. Neljä kamelia marssi kantamuksineen takaisin autolle, välillä juosten pakoon ties mitä pörriäistä! Hyvä kun snorkkelit pysyivät vauhdissa mukana..

Emme siis löytäneet rantaa tuolta, mutta Golemin yleisen rannan sitten löysimme. Vieressä olisi ollut vesipuisto ja leirintäaluekin, mutta meille riitti tuossa kohtaa virkistävä uinti.

Tällä rannalla oli vieläkin enemmän simpukoita kuin omassa rannassamme.

Golemin yleisellä rannalla oli bunkkeri, joita Albania on pullollaan, kiitos vainoharhaisen diktaattorin.

Palasimme hotellille nälkäisinä, joten haimme byrekit (liha- ja pinaatti-) mukaamme ja menimme hotellille suunnittelemaan seuraavan päivän Blue Eye -reissua.

Byrek.

Sellainen oli se päivä.

Albania 2024, Tirana

Tiistai 25.6.2024 valkeni pilvisenä, mutta hautovan kuumana. Yöllä oli satanut vettä.

Olimme nähneet Tiranasta vain lentokentän ja ripaus teitä matkalla Durresiin, joten päätimme isånnän kanssa, että lähdemme vuokra-autollamme aamupalan jälkeen päiväksi tutkimaan Tiranan katuja. Tämä sopi täydellisesti myös kahdelle tyttärellemme, jotka nauttivat uusien paikkojen näkemisestä ja tottakai kaupoissa kiertelystä!

Liikenne oli vähintääkin kaaottista. Autojen torvet soivat yhtenään. Oli paikkoja missä neljän kaistan tiet ristesivät toisensa. Yhtäaikaa niistä pääsi kadelta vierekkäiseltä suunnalta, kaksi kaistaa kääntymään vähän sinne ja tänne ja samaan aikaan kaksi muuta kaistaa pääsi pääasiassa suoraan. Siinä sitten mietittiin isomman tai hullun rohkeudella, kuka menee seuraavaksi. Ja lisänä tottakai ne skobat ja ties mitkä kulkuneuvot. Liikennesääntöjä kyllä oli, mutta niistä valvottiin lähinnä nopeuksia, joita eivät paikalliset ainakaan noudattaneet..

Liikenteen vilskettä.

Selvisimme kuitenkin isännän hyvillä ajotaidoilla ehjänä maan alle parkkihalliin. Parkki maksoi n.5€ (500lek), 3-4 tuntia. 

Kävelimme pääaukiolle eli Skanderbegin aukiolle (Sheshi Skënderbej), johon oli tehty EM-jalkapallokisojen ajaksi iso "festarialue" skriineineen. Taakse jäi oopperatalo, joka ei ainakaan ulkoisesti vastannut esimerkiksi Budabestin oopperatalon loistoa. Alueen ympärillä oli perheen pienimmille tivolilaitteita.

Kaikesta päätellen jalkapallo oli Albaniassa kovassa suosiossa. Aitojen sisäpuolella oli isot skriinit sen seuraamista varten.

Museo.

Aukiolla oli tivolilaitteita.

Aukion laidalla oli mm. patsaita, suihkulähteitä ja moskeija. Ihmettelimme tovin ihmiselämää aukiolla, missä ainakin autoilta sai olla turvassa.

Kansallissankarin, Sanderbegin muistomerkki.

Tuntemattoman sotilaan muistomerkki.

Aukion suihkulähde.

Aukion moskeija.

Vierailimme ortodoksi kirkossa (Katedralja Orthodhokse ´Ngjallja e Krishtit´), joka oli kyllä upean näkoinen. Katon sisäkupolin väri häikäisi ylellisellä värityksellään. Tämä oli minulle, kirkkoja rakastavalle ihmiselle upea kokemus. Ehkä parasta Tiranassa, joka muutoin oli melko samanlaista taloa ja rakennusta täynnä. Toki väripilkkuja kaupunkiin toivat uudet hulppeat pilvenpiirtäjät (tai ainakin korkeat kerrostalot, jos ei niitä vielä pilvenpiirtäjiksi voinut sanoa).

Katedralja Orthodhokse ´Ngjallja e Krishtit

Kirkon väritys oli mielestäni upea.

Uusia rakennuksia oli siellä täällä ja lisää näytettiin koko ajan rakentavan.

Tämän katselusta olisi voinut tulla migreeni, vaikka omalla tavallaan kaunis rakennus olikin.

Jäätelö- ja oluthetken pidimme kivassa paikassa nimeltä Syri. Saimme paikan terassilla, mihin viilennykseksi -vaiko miksi- suihkusi vesihöyryä katonrajasta aika-ajoin. Oli nihkeä ilma, aurinkokin alkoi tulla pilvien välistä esiin.

Pysähdyspaikkamme.

Kaksi jäätelöannosta ja kaksi olutta n. 8,60€ (860lek.). Usein tilatessamme kaksi samanlaista olutta, tuotiin minun omani pikarin mallisesssa lasissa ja isännän oma tuopissa.

Syrin terassi.

Piipahtelimme tyttärien toiveesta useassa vaateliikkeessä, kaupunkia edestakaisin kulkiessa. Samalla satuimme tulemaan puistoalueelle, jota halkoi vedenuoma. En tiedä voitiinko puhua joesta, kun sen oli lähinnä betonilla vuorattu iso oja. 

Pieni kanaali.

Woodrow Wilssonin patsas.

Matkalla pujottelimme basaarialueella, missä kapeiden kojujen kujilla saattoi vastaan ajella auto. Kääntelivät sivupeilejä kasaan, jotta mahtuivat siellä liikkumaan ja kävelijät siirtyivät kojujen suojaan pois tieltä. Olisikohan ostoksensa saanut tehdä myös autosta käsin?!

En tullut ottaneeksi kuvaa kapeimmista basaarikujista, millä autoja liikkuvan nähtiin. Tässä mahtui vielä hyvin.

Jonkun viherpeukalon koti.

Isäntä sai paikallisessa Barber shopissa haaveilemansa parranleikkuun. Hän sai myös kulmien siistimisen, kun ei sitä ehtinyt kieltää. Sinne meni rakkaat kulmakarvat, joiden koskemattomuutta on reissusta toiseen asti onnistunut vaalimaan. Meitä nauratti, isäntää ei niinkään, nyt kuulemma hiki valui suoraan silmiin! Isäntä sai myös tukan föönauksen, vaikkei tukkaa juuri nimeksikään asti ollut. Ehkäpä parturi kuivattikin sillä sitä ylimääräistä hikeä pois. Hauskuuttava lysti, mistä oli vielä hyötyäkin maksoi 8€.

Parranajossa (kuva blurrattu kasvoista).

Vielä ennen lähtöä takaisin Durresiin kävimme muutamassa liikkeessä Toptani ostoskeskuksessa ja söimme siellä Souvlaki Stop -nimisessä paikassa. Maisemat ylhäältä kuudennesta kerroksesta kaupunkiin olivat hienot. Ruokamme maksoi n. 30€, eli ei ihan halvinta pikaruokaa ollut. 

Edessä olevan kopin kohdasta sukellettiin parkkihalliin maan alle.
Takana Toptanin ostoskeskus.

Toptanin ostoskeskus sisältä kuvattuna.

Ruoka paussimme oli täällä.

Ja eväät melkoiset!

Näkymä ostoskeskuksen kuudennesta kerroksesta Tiranan ylle.

Paluumatka sujui jo liikennekaaokseen jotenkin tottuen. Päivä Tiranassa oli ollut avartava ja Durresin rennompi tunnelma oli tarpeen tuon noin Helsingin kokoisen, mutta paljon enemmän suurkaupungin tuntuisen paikan jälkeen. 

Albanian University.

Hulppea Amadeus palace hotel, jonka rakennuksen upeuden takia auton ikkunasta kuvasin.

Illan vietimme korttia pelaillen ja hotellimme (Ylli Detit) lähellä olevia katuja kulkien. Saimme seuraamme kulkukoiran, joka ahnaasti kärkkyi mukaamme (haimme sitä edellisillan ravintolasta nimeltä Brumar) nappaamaa take away pitsaa (5,5€). Piipahdimme parissa marketissa, joista löysimme jo vähän tuliaisiakin kotiin tuomiseksi.

Kulkukoiria oli paljon enemmän kuin kissoja. Tämä yksilö ei suinkaan ollut kuollut, vaan kerjäsi ruuan lisäksi rapsutuksia.

  

Albania 2024, Berat

Maanantaina 24.6.24. otimme suunnaksi Beratin. Durresista sinne oli n. 1,5 tunnin matka. Alkumatka oli ruuhkainen, mutta pienillä teillä sai ajella melko rauhassa.

Maps opasti meitä mennessä pikkuteitä, jotka seurailivat paikoin jokea.

Maalla on mukavaa körötellä, vaikka traktorilla.

Sitten mentiin pikkuiselle tielle.

Liikenneympyrän koristus.

Kauniita maalaismaisemaa.

Berat vaikutti jo heti ensi silmäyksellä. Kaupunki Osum -joen varrella, vuorten välissä. Sillat yhdistämässä joenrannat toisiinsa. 

Ensimmäisiä vau-räpsyjä auton ikkunasta.

Saimme auton tienvarsiparkkiin ja nousimme helteiseen ilmaan. Kävelimme pääkatua pitkin valiten kahvilan (Bar Stasa), missä joimme cappuccinot (2kpl) ja Cocikset (2kpl) 500lekin hintaan. Kahvilan pitäjä ei puhunut samaakaan englantia, mutta ymmärsi onneksi jotain. Vessaan hän ohjasi meidät takahuoneeseen, missä oli tavaraa sikin sokin, hätinä kävellä mahtui.

Autot parkkiin tienvarteen.

Bar Stasa. Sieltä seurasimme elämänmenoa. Nuoria opiskelijoita kulki laumoittain ohi.

Juotuamme, kävelimme sillalle ja ylitimme joen. Toisella puolella oli The river bar, missä pysähdyimme jäätelölle. Yksi pallo maksoi 60snt.

Gorica Brigde.

Kaunis jokimaisema.

The Bridge Bar.

60snt jäätelösatsit.

Ihastelimme kaupungin tunnelmaa kävellen joenvartta. Vuorten seinämät olivat täynnä sinne rakennettuja vuoristotaloja. Esiin loistivat ikkunat ja nuo kertovat hyvin miksi Beratia sanotaan "Tuhannen ikkunan kaupungiksi". Berat on päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon enkä yhtään ihmettele miksi.

Ura e Varur ja lukemattomat Beratin ikkunat.

Tuhannen ikkunan kaupunki, Berat.

Kaduilla oli monenlaisia monumentteja.

Osaako joku kertoa mitä nämä monumentit kertovat?

Kaunis kukkaportaikko.

Kadun monumentti.

Kirkon edustalla, Neitsyt Maria ja Jeesus vauva.

Ylhäällä korkealla vuoren päällä seisoi Beratin linna. Siellä meidänkin piti päästä käymään.

Palasimme autolle ja nousimme sillä ylös vuoren rinnettä. Oli selvää, että paikka oli nähtävyys. Turisteja oli paljon. Saimme auton kuitenkin yllättävän hyvin parkkiin linja-autojen sekaan.

Kuljimme portista sisään ja kiersimme linnaa ympäri. Maisemat alas olivat henkeäsalpaavat. Linnalla oli mm. kojuja, kahviloita sekä näköalapaikka ja historiallinen ortodoksinen kirkko.

Beratin linnaa.

Beratin linnaa.

Muureilla "lepäsi" tykkejä.

Jonkun kodin portaat muurien sisäpuolella.

Mihin lie oli hepomiehellä kiire!?

Turisteille matkamuistoja.

 

Beratin linnaa.

Really?!

Vastaan tuli vaeltavien turistien lisäksi kissoja, koiria ja jopa yksi hevonen. Ylhäällä oli asuntoja, taloja. Jossain luki "Shitat", joka merkiksi "Myytävänä". Olisipa upea paikka asua!

Maisemaa ylhäältä alas.

Maisemat näköalapaikalta.

Maisemat näköalapaikalta.

Mekkojen myyntiä.

Aikaa ihmettelyyn olisi saanut menemään enemmänkin. Me kuitenkin palailimme autolle ja ajelimme marketin kautta hotellille lepäämään.

Päivä oli ollut upea. Sen kruunasi uiminen ja loistava ruoka ravintolassa nimeltä Brumar. Otin stroganofia ja se osoittautui loistavaksi valinnaksi. Isäntä söi pihviä, toinen tytär kanafilettä ja toinen tonnikalapitsaa. Tuosta pitsasta tulikin meille parin illan "katuruoka" eli haimme sitä toisinaan "take away" -tyyliin mukaamme. 

Ravintola Brumarin vaahtoinen lähde. Ei siis suihkulähde, koska vettä siinä ei juurikaan ollut.

Isännän annos.

Tonnikalapitsa.

Loistava stroganofini.

Ruuat maksoivat 4120lek. Palvelu, ruoka ja paikka sai meiltä täyden kympin. 

Aloitimme ravintolassa katsomaan Espanja-Albania peliä ja isäntä kävi katsomassa sen loppuun hotellimme (Ylli Detit) aulabaarissa. Espanja voitti yhdellä maalilla. Millaisethan bileet olisivat olleet mikäli voittaja olisi ollut Albania?! 

Seuraavassa osassa Tirana.