Loppuloma ja sakon sinetöinti!

Kirjoitin aiemmin saamastamme parkkisakosta Sarandassa. Sen maksu osoittautui melko vaikeaksi. Lukuisien yritysten jälkeen olimme löytäneet paikan, missä sakon sai maksettua, mutta aiemmin yrittäessämme, sitä ei oltu vielä siirretty järjestelmään. Meitä pyydettiin palaamaan asiaan uudelleen muutaman päivän kuluttua.

Tiistaina 2.7.24. yritimme maksamista uudelleen. Hotellin (Ylli Detit) aamupalojen jälkeen suuntasimme kolmistaan (isäntä, minä ja vanhin tyttäremme) Durresin keskustaan liikeeseen, jossa maksun saisi suoritettua. Ainut mutka matkassa, vain oli vain se ettemme olleet laittaneet liikkeen sijaintia ylös ja näitä "1One"-liikkeitä olikin sitten monia..

Isäntä yritti onneaan ensimmäisessä löytämässämme 1One-liikkeessä. Me "tytöt" jäimme autoon valmiina selittämään itsemme vapaaksi mahdollisista uusista parkkisakoista. Parkkipaikkoja oli näet huonosti ja isäntä jätti auton hätävilkut päällä keskelle kaistaa, niin kuin moni paikallinen näytti tekevän.. Onneksemme selvisimme ilman selityksiä, kun isäntä jo puikkelehti takaisin pyöritellen päätään, siellä ei ollut sakkoa voinut maksaa.

Päätimme, että seikkailut saivat riittää ja etsimme mapsia tutkimalla sen saman liikkeen missä aiemmin olimme vierailleet. Paikka löytyikin ja teimme saman tempun eli auto hätävilkut päällä ja tien tukkeeksi. Me tytöt jäimme ymmyrkäisinä autoon ja isäntä paineli sakkoa maksamaan.  

Viimein oli onni mukanamme ja isäntä talsi hymy huulilla autolle. Hän oli saanut maksettua sakon. Eikä haitannnut yhtään että 2000leken sakon maksaminen oli melkein tuplannut hintansa komissiomaksujen kanssa. Pääasia, että sakko oli maksettu ja loppuloma pystyttiin viettämään (minä pystyin, koska olen perheen stressaaja) tästä murheesta vapaana.

Asiasta rentoutuneena hyppäsimme tyttäremme kanssa ruuhkassa auton kyydistä pois ja kävimme pikashoppailulla LC-Waikikissa sekä Jumbossa. Aamun aurinko oli vaihtunut pilviseen säähän ja odotimmeekin kasseinemme shoppailun jälkeen kyytiämme tuulessa ja pikkusateessa.

Olimme päättäneet, että loppuloma, olisi rentoa olemista, emmekä lähtisi enää kauas ajelemaan.

Iltapäivä kului siis päiväunien ja kävelyretken parissa. Illalla jaksoimme hätinä syömään ja pelaamaan korttia.

Kävelyllä rannalla.

Maisemoitu bunkkeri.

Erikoinen kerrostalo.

Aurinko alkoi laskea.

Auringonlasku hotellimme parvekkeelta.

Söimme hotellilla aivan loistavaa uunissa paistettua fetaa vihanneksilla.

Keskiviikko 3.7.24. vietimme rannalla ja altaalla rennosti lötkötellen. Iltapäivällä ajelimme muutaman kilometrin päähän Durresin keskustaan syömään 17€:n hintaan. Samalla pistäydyimme kaupassa hakemassa eväät paluulennolle sekä muutamassa basaarikojussa tuliaisia etsien.

Ravintola pikkunälkään.

Minun annokseni.

Isännän annos.

Illansuussa ennenkö hotellin allas meni kiinni, ehdimme vielä uimaan sinnekin. Loppuilta olikin sitten pelailua ja pakkaamista. Isännän kanssa joimme parit oluet. Olimme löytäneet jokin päivä sitten kaupasta tummaa paikallista olutta. Se oli hyvää, suosittelen.

Perus olutta. Tästä tumma versio oli eniten makuuni!

Hyvää oli tämäkin.

Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä syömässä ja paikka valikoitui tuolla kertaa sen mukaan missä tyttäret saivat toivomansa jäätelöannokset. Paikka oli nimeltään Bacha (ihan varma en ole kirjoitinko oikein) Kebab. Olutta ei tuolta saanut, joska paikka oli muslimipaikka. Vesi ja limsa maistui yhtälailla.

Itse nautin salaatin.

Muut isommat ateriat ja jäätelöt päälle.

Torstaina 4.7.24. menimme aamupalalle heti klo 8 ja sanoimme heipat hotellille, sen henkilökunnalle ja hotellin Kiki-koiralle. Vähän oli jopa haikeutta ilmassa. 

Haimme viereisestä kaupasta lähtökarkit ja suuntasimme autolla kohti Tiranaa. Matkalla piti ehtiä pesettää auto sekä tankata se, molemmat kuuluivat autonvuokrauksen palautusehtoihin. Noin 17km ennen lentokenttää, saimme automme vanhemmalle miehelle kadunvarsipesulaan. Pesulassa oli ruuhkaa, mutta hän teki tilaa, jotta pystyi automme huolehtia kuntoon. Mies pesi ja imuroi auton huolella hintaan 600lek, mutta me maksoimme ylimääräistä niin huolellisesta työstä. Meille oli muutoinkin jäämässä yli lekejä, joita Albaniasta ei saanut pois viedä. 

Viimeisiä maisemia.

Autopesula.

Ja vasta pesty kiiltävä automme.

Oli kuuma päivä ja vähän kauhun sekaisin tuntein jäin laukkujen ja nuorimman tyttäremme kanssa kentän kohtaan kadunvarteen, kun isäntä lähti toisen tyttäremme kanssa palauttamaan autoa. Tulo Albaniaan oli näet ollut sään puolesta vähintäänkin yhtä kuuma ja ensi fiilis kaaottinen. Väkeä kuin pipoa ja tunnelma kuin saunassa. Auton saaminenkaan ei ollut sujunut kuin unelma. 

Lähtöterminaalissa ei tunnelma sitten ollutkaan niin ahdas ja auton palautuskin oli sujunut hyvin, joten emme joutuneet kauan odotella terminaalissa loppuporukkaa. 

Lähtöterminaalin edestä.

Terminaalista sisältä.

Tax free.

Check in sujui joutuisasti, mitä nyt yksi Latvialainen turistiryhmä meitä etuili. Lähtöterminaali oli varsin selkeä ja kaunis. 

Suomea kuulimme vasta kentällä useammasta suusta. Sekin on meille mieleen, ettei suomalaisia ole matkoillamme ihan joka nurkalla.

Turvatarkastuksessa oli hiukan työhönsä tai turisteihin kyllästynyttä porukkaa. Minäkin sain kuulla kunniani, kun en ymmärtänyt, että olisi pitänyt vähän odottaa läpivalaisuun mennessä.. no emme kuitenkaan joutuneet erikosempii syyneihin siellä.

Äiti Teresan -kuvalla varustetut laatikot näyttivät saavan loput turistien lekeistä, meillä ei lahjoitettavaa jäänyt. 

Lentomme Air Balticilla lähti 25min myöhässä ja vähän jännitimme ehtisimmekö syömään välilaskun aikana Latvian Riiassa.

Vaikka aika oli niukka, ehdimme juuri ruokatauon pitää jo tutuksikin tulleessa sporttiraflassa (erikoinen nimi Caces and Bakes) Riian kentällä. Isäntä kävi ruuan tilaamisen jälkeen hakemassa vieriesestä tax freestä Riika Balsamit mukaan. Siihen aineeseeen olimme ensimmäisellä Latvian reissullamme aikanaan tykästyneet. Paikallisten mukaan sopii hyvin flunssan hoitoon tai ennaltaehkäisyyn. Mielestämme se sopii milloin vain pikku naukuksi nautittavaksi. 

Menu tabletilta.

Minun annokseni.

Suomessa olimme yhdeksän jälkeen illalla ja kotona sitten vasta pitkälle perjantain puolella. Hyvin vain isäntä jaksoi aamulla töihin! 

Visiittimme Albaniaan oli ensimmäinen ja jotenkin tuntuu ettei ehkä viimeinen, mikäli elinaikaa vain riittävästi on. On vielä niin paljon paikkoja näkemättä. Muutamien vuosien päästä Albania voi kyllä olla jo ihan eri paikka, kun turistimäärät vain lisääntyvät.

Osa tuliaisista.

Mihin seuraavaksi?