Albania 2024, Ksamil

Lauantaina 29.6.24. mittari näytti jo heti aamusta +29astetta. Söimme aikaisen aamiaisen ja lähdimme autolla kohti Ksamilia eli noin kolmen ja puolen tunnin päästä Durresista.

Tarkoituksena oli nähdä tuo kovasti kehuttu ja kuvattu Ksamil sekä mahdollisesti päästä snorklaamaan Joonianmeressä lisää.

Maisemia matkalta.

Matkalla autonmittari näytti jo +33astetta, kun pysähdyimme tankkaamaan autoamme. Albaniassa bensa oli samoissa hinnoissa, kun Suomessakin, vaikka muutoin kaikki oli edullisempaa. Kauempana turistipaikoista bensa oli toki hitusen halvempaa. Tankkaaminen kävi kätevästi, kun itse sai vain istua autossa, jopa maksun sai suorittaa ikkunasta käsin. Kaikkialla ei pankkikortti käynyt, joten se piti aina ensimmäisenä asemalla tarkistaa. 

Jäätelön syöjät nappasivat matkalla pikkumarketista herkut itselleen, minä sain paahdettua maissia, mitä melkein jokanurkalla myitiin, kuin hodareita konsanaan. Ostospysähdyksen teimme tien varrella Tepelenessä, mistä paikalliset täyttivät isoja vesikanistereitaan vedellä. Vähän jäi epäselväksi tuliko vesi suonesta vuorilta vaiko pumpattuna lähteestä. Vesijohtovesi ei ole Albaniassa juomakelpoista.

Paahdettu maissini.

Lähestyessämme Ksamilia pysähdyimme kuvaamaan rannikkoa. Meri loisti turkoosin sinisenä.

Joonianmeren hohtoa.


Teimme ympäriajelun Ksamilissa, ennenkö vedimme auton rannan parkkiin. Parkki ei onneksi maksanut, mutta rannan aurinkopedit sitten sitäkin enemmän. Olimme ehkä kuvatuimmalla rannalla, mistä löytyi tuo Hand von Ksamil. Otimme kaksi petiä, joista pulitimme yhteensä 30€.

Keltainen auto!

Teiden varret täynnä autoja.

Turistikrääsää.

Hiekka oli valkoista, kuin pientä betonimurskaa. Aaltoja oli sen verran ettei snorklaukseen ollut parhaat olosuhteet, mutta kyllä sitäkin isäntä ja nuorin tyttäremme tekivät. Itse torkahdin aurinkopedillä ja toinen tyttäristämme luki kirjaa.

Ksamilin vakoinen ranta.

Kaukana merellä kulki isojakin laivoja.

Aallot löivät rantakiviin.

Ksamilin ehkä kuvatuin maamerkki.

Ostimme kaupustelijalta 300leken hintaan kirsikkarasian, joka hupeni tyhjäksi hetkessä. Kirsikat eivät olleet yhtä maukkaita tai isoja kuten Bluen Eyella oli ollut. Lisäksi haimme sapuskaksi isot sämpylät lähellä olevasta kojusta ja kyytipojaksi cocista ja olutta.

Autokojusta ostimme sämpylät.

Siinä se päivä kuluikin rennosti nautiskellen.

Paluumatkalla pysähdyimme Tepelenen kohdalla joen yläpuolella olevassa ravintolassa syömässä. Ruoka oli aivan huippua ja otimme yhteiseksi jaettavaksi useaa eri lajia. Paikka oli muutoinkin viehättävä ja siellä oli niin koiria kuin kissojakin. Yhden kissan omistaja sanoi joutavan meidänkin mukaan. Ruuat maksoivat 3250 lekeä. Vatsat täysinä oli hyvä jatkaa matkaa kohti Durresia.

Komeat maisemat.

Vuorten välissä laaksossa ajelimme kohti Durresia.

Paimenet ohjasivat lammaslaumojaan yöksi suojaan.

Illallisemme.

Nämä olivat herkkuja!

Kisun olisimme saaneet mukaamme.

Ravintolan terassi.

Parkkipaikalla oli istutuksia.

Tie mutkitteli joenvartta.

Aasilla ratsastaja.

Toki hotellille päästyämme piti muiden vielä saada jäätelöä ja pitzaa.. minä jäin jo suihkuun ja nukkumapuuhiin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Samoksen ravintolakokemuksemme

Albania 2024

Pääsiäinen 2024, Unkari Budapest

Albania 2024, Lepoa ja päivä Korfulla