Tällä viikolla olen miettinyt sinua. Mitä tarvitset, mitä haluat. Miten voisin sinua ilahduttaa, miten sinua auttaa.
Olen miettinyt elämääsi. Mitä kaikkea olet kokenut. Paljon olet kertonut, mutta varmasti paljon jättänyt kertomattakin.
Oman äitisi menetit nuorena. Minulla ei ollut mahdollisuutta koskaan häntä tavata. Olet sanonut miten sydämellinen äitisi oli. Kaikille kiltti ja reilu. Ahkera ja tunnollinen. Sotavuosien koettelema. Aikansa teräs äiti. Niin kuin sinäkin. Olisinpa saanut hänet tavata.
Mitä itse tilanteessasi haluaisin. Sinulla on kaikki lapset maailmalla, heillä omat kuvioit ja omat perheet.
Minullekin tulee hetki, jolloin omat lapseni eivät ole enää tällä, luonani. Toivoisinko heidän muistavan minua puhelulla, vaiko lahjalla. Toivoisinko heitä käymään luonani tai viemään minua syömään. Pyytäisinkö itse heitä luokseni.
Tällä hetkellä puhelu tai kortti postissa, tuntuu kaukaiselta tavalta muistaa niinkin tärkeää ihmistä kuin äitiä. Lahjaa en meinaa sinulle keksiä, onko sinulla jo kuitenkin kaikkea?
Sinulle äiti vielä aikuisenakin itken itkuni, kerron suruni, iloitsen riemuni ja kysyn neuvoa. Sinä jaksat kuunnella ja tarjoat apua. Onneksi olet lähellä.
Kenelle sinä olet itkusi itkenyt, kun äitisi on ollut poissa? Uskon että äitisi on kuitenkin ollut elämässäsi läsnä, vaikkei samalla tavalla kuin sinä minulle.
En aina muista sinua kiittää, sinulle puhua kauniisti. Sinulle tinttailen edelleen. Kiitollinen ole kuitenkin kaikesta. Siitäkin että kestät kiukkuni.
Tänään, äitienpäivänä kutsun sinut luokseni. Ollaan yhdessä. Minun lapsieni ympäröimänä. Kukaan ei tiedä millainen on seuraava äitienpäivä. Eletään nyt tässä hetkessä.
Äiti
Lupaan soittaa sinulle, kun iloitsen ja halata sinua kun sitä tarvitsen. Tulla käymään useammin. Äiti, sanothan sinäkin aina kun tarvitset minua?
Äiti
Rakastan sinua.
Hyvää äitienpäivää ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti