Soudanlahden kautta Kournasjärvelle ja Rethymnoniin

Vuorossa oli seuraava valtaosaa perheestämme kiinnostava kohde eli Soudanlahden liittoutuneiden haudat.

Pienen etsimisen jälkeen löysimme hieman piilossa olevaan lahden poukamaan. Paikka löytyy lentokentälle menevän tien varresta.

Soudaan on haudattu yli 1500 liittoutuneiden sotilasta. Jokaiselle haudalle oli muistokivi, johon oli merkattu arvo, kuolinikä sekä kansallisuus. Kaikilta ne ei tosin ole ollut tiedossa.

Veti ihmisen taas hiljaiseksi.. eikä ollut tämän päivän viimeinen kerta.

Olimme lukeneet, että Kreetalla on yksi luonnonjärvi. Nimeltään Kournasjärvi. Sen me halusimme ehdottomasti kokea, ehkä jopa kiertää ympäri.

Matkan aikana koimme toisen hiljaisen hetken, kun automme tunkeutui savun haju. Ajoimme läpi alueen joka oli alkuviikosta palanut. Ei siis palanut enää, mutta tuo savun haju oli edelleen voimakas ja luonto pysähdyttävän näköinen. On niin kuivaa ja kuumaa, että metsäpaloja on ollut paljon. Kreetalla on säilytty ilman kuollonuhreja. Muita vahinkoja kyllä oli tullut. Joku korjaamo tai vastaava oli ihan hiiltynyt, puut paikkapaikoin kokonaan palaneet tai pystyssä pelkkiä runkoja.

Kournasjärvelle tai sen läheisyyteen eivät tuhot olleet yltäneet. Jätimme auton exit 1 reitin alkupäähän. Piipahdimme muutamissa kauppakojuissa ja talsimme armottomassa helteessä kohti järveä. Oli varmasti kuumin päivä!

Lapset kahlasivat rantaa melko pitkälle. Vesi oli lämmintä ja järvi melko pitkälle matala. Harmittelimme kun uimavarustus ei ollut mukana. Olisi ehdottomasti pitänyt olla!

Söimme pientä rannan tavernassa. Mm. saganakia, joka oli meille uusi tuttavuus ja hyvä sellainen. Kuori kuin mozzarellatikuissa ja sisällä juustoa. Osa lapsistakin tykkäsi.

Kävelimme rantaa pitkin ja näimme isoja ja pienempiäkin lintuja.  Kournasjärvellä voi kuulemma nähdä kilpikonnia, liskoja sekä kultakalojakin. Meillä ei käynyt niin hyvä tuuri. Emme tokikaan lopulta kiertäneet järveä ympäri asti, ehkä rauhallisemmalla puolella olisi niitä näkynyt tai vedessä polkuautoilla lipuen.

Jatkoimme siis Rethymoniin joka on upea kaupunki. Aikanaan, kun täällä piipahdimme tuumimme haluavamme majoittua juuri tänne seuraavalla kerralla. Niin paljon jäi katseltavaa ja niin vaikuttava koko kaupunki oli. Siitä huolimatta vain illan visiitti tuli sinne tehtyä. Ehkä vielä joskus jotain muuta!

Kiertelimme ja katselimme paikkoja. Satamaan lipui upeita jahteja ja risteilyaluksia. Löysimme nuorimmaiselle penaalin, jonka hän kohta kouluun tulisi tarvitsemaan.

Söimme rantaravintolassa jäätelöt, tai oikeastaan lapset söivät.. Nuorimmaisen maha tuli niin kipeäksi, että mietimme oliko tämä jäätelö jotenkin erilaista. Hän kun ei Suomessa laktoosia juurikaan kestä, mutta muualla matkustaessamme hän ei ole kärsinyt tästä vaivasta.

Nappasimme "take away" ruuat Mojo -ravintolasta, joka sinällään vaikutti erikoiselta paikalta. Hieman rähjäinen paikka kuitenkaan olematta sitä. Söimme matkalla hodari- ja hamppariateriat ja laskimme kilometrejä hotellille... nuorimmaisen maha oli tuskallisen kipeä.

Kolymbari ja Falasarna

Otimme heti aamusta suunnaksi Kolymbarin markkinat. Kolymbarissa olemme vain kerran piipahtaneet, joten tovin pujottelimme katuja ennenkö löysimme itse markkinapaikan. Jotenkin sitä oletti etsivänsä isoa aukeaa toria, mutta itse markkinat olivat jalkapallokentän päädyssä kadulla.

Markkinat olivat elämys! Tarjontaa vaatteista ruokaan asti. Itse elämyksen teki stifado -vartaat, joita katukokki paistoi kunnon hiiligrillillä hintaan euro. Kylkiäisiksi sai vaaleanleivän. Oli hyvää.

Vähemmän mukava elämys seurasi kala- ja juustopisteiden kohdalla, missä ei oltu suomalaisten vouhottamista kylmäketjuista kuultukaan. Kalat makasivat styroksilaatikoissa ja juustot pöydillä. Katos sen sentäs oli niiden yllä.. kaipa tuo sitä +32 hellettä viilensi edes vähän. Rakastamani etanat eivät täällä liioin houkuttaneet. Tuoksu näiden kojujen kohdalla oli mielenkiintoinen.

Ihanaa tuoksua sitä vastoin leijaili hedelmien kohdalla. Kypsät nektariinit ja aprikoosit. Nam! Oliivitkin houkuttelivat. Niitä sai maistellakin. Ja niinhän siinä kävi, että ostettua niitä tuli.

Markkinat näyhtyämme suuntasimme päivän toiseen kohteeseen Falassarnaan.
Pikkuteitä sai lasketella melkoisesti ennenkö laskeuduimme lähes rantaan asti. Tämä oli meille ensimmäin kokemus täältä.

Falasarnan ranta oli kaunis. Kirkas vesi, upeat aallot sekä mahtavat maisemat. Virtauksia tosin meinasi vedessä olla. Hengenpelastaja oli hyvin valppaana rannalla ja infosi meitä turisteja tilanteesta. Kaksikin kertaa näimme kuinka joku piti aalloista pelastaa.

Piipahdimme myös muinaisen Falasarnan raunioilla. Aikanaan oli maanjäristys sen tuhonnut. Maa noussut paikoin jopa 6 metriä jolloin silloinen laguunikin oli kuivunut.

Haaveilimme pysähtyvämme paluumatkalla kehutussa Argentina -ravintolassa Kolymbarissa, syöden lomamme ensimmäiset kalaruuat. Kalastajia tuntuu tässä kylässä olevan ja siksipä tuoreet merenelävät ovat täällä kehuttuja. Tämä unelmamme kuitenkin vesittyi kuullessamme koko Kolymbari kärsivän sähköttömyydestä. Ei auttanut kuin jatkaa eteen päin.

Söimme Malemessa pääkadulla Grillhouse-pizza -paikassa loistavat pikaruuat. Pitacyrosta, pitakebabia, toastia ja fattburgeria. Kaikkien annokset yhteensä juomineen reilu 20€. Näistä juomat olivat ne kalleimmat. Suosittelen käymään!

Vuokra-autolla Elafonisiin

Koitti ensimmäinen vuokra-auto päivä. Lähdimme kohti Elafonissia. Reitti oli tuttu, mutta silti toteutimme sen lopulta toisin päin kuin olimme ajatelleet. Menimme sisämaan kautta ja palasimme vuoristotietä. Hyvä niin sillä paikalliseen ajotapaan pitää vähän totutella.

Huomioimme matkalla että reitille oli ilmestynyt kylttejä Eloksen bansa-asemasta, joka on viimeinen ennen Elafonissia. Tämä bensa-asemien vähäisyys, on aiheuttanut harmia varmasti muillekin kuin vain meidän porukalle.

Elafonissi oli niin upea kuin muistimmekin. Mahtava laguuni, vaaleanpunaiseine hiekkoineen. Selkeitä parannuksiakin oli tapahtunut. Suihkupiste oli muuttunut maan pinnalla kulkevista letkuista, joista tuli tulikuumaa vettä, kunnon suihkupisteiksi. Lisäksi roskiksia oli tullut lisää. Toki turisteja on ainakin tuplaten se määrä kuin kuusi vuotta sitten. Täällä vietettiin aikanaan nuorimmaisen yksi vuotissynttärit!

Kahlasimme laguunin poikki saarelle johon pistettiin "tukikohta". Saimme lähtiessämme hotellilta lainalle aurinkovarjon 🙂 jonka saamme pitää niin kauan kuin autokin käytössämme on. Täyden palvelun apartments Ma-tzi ❤.

Keskimäinen heitteli kärrynpyöriä ja teki käsilläseisontoja. Välillä keräilimme simpukoita, joita löytyikin aikalailla. Vaaleanpunaista hiekkaakin piti kerätä mukaan. Piti tehdä myös maailman pelastusoperaatio ja kerätä lentelevä muovipussi roskiin ettei joutuisi mereen. Tämä sai kyllä illemmalla miettimään kirjaimellisesti meitä ihmisiä, kuinka itse sotkemme luontomme. Siitä lisää myöhemmin..

Iltapäivällä suunnistimme pois ihaillen maisemia vuoristossa sekä varoen vuohia, lampaita sekä yhtä uteliasta vuoristoravintolan aasia! Autosta kun yritimme nousta ylös kuvaamaan maisemia, oli vastassa karvainen karkea turpa! Siitä tulikin monta hyvää kuvaa. Autoon se olisi tullut jos olisi mahtunut.

Poikkesimme vielä Malemessa. Tarkalleen ottaen siellä saksalaisten sotilaiden haudoilla. He olivat kaatuneet täällä 2.maailmansodan aikana. Vaikuttava paikka. Soudassakin olisi vielä käytävä liittoutuneiden sotilaiden muistomerkillä.
Nämä tällaiset käyntikohteet ovat erityisesti meille aikuisille sekä vanhimmalle lapsellemme tärkeitä kohteita.

Piipahdimme vielä myös minolaisaikaisella tholos-haudalla. Ennenkö suuntasimme hotellille.

Päivä Haniassa

Lepopäivät lomallamme olivat todella tarpeen, mutta nyt oli upeaa ajatella tekevänsä viimeinkin jotain muuta.

Päätimme lähteä päiväksi Haniaan ja siitä päivästä ei vauhti ja säikäyttävät tilanteet loppuneet!

Bussi lähti ennen puolta päivää Geranista ja oli kyllä niin täynnä Haniaan päästyämme, ettei kyytiin olisi enää ketään mahtunut.

Hiukan säälitti jo bussin rahastajaa, joka epätoivoisesti yritti pysyä kärryllä siitä kuka on maksanut matkan ja ylipäätään raivata tiensä uusien matkustajien luo.

Lapsista seisominen bussissa oli aluksi jännää. Ahtaassa tilassa ja kovassa kuumuudessa, hauskuus karisi äkkiä pois.

Itse Hania yllätti lapset. He eivät selkeästi muistaneet kuuden vuoden takaa kuinka iso paikka tuo oli. Olemme siis ennenkin täällä olleet.

Kiersimme kauppoja ja löysimmekin jotain superia. Tai itseasiassa minä olisin kävellyt ohi, mutta tyttäreni huomasi jotain kauan odottamaani. Kuusi vuotta olin harmitellut etten ostanut silloiselta reissulta  löytämääni radio -laukkua. Nyt se laukku odotti siinä minua ja yhtään empimättä minusta tuli sen omistaja! Haaveeni toteutui 😍

Söimme rannan ravintolassa cyrokset ja lapset pitzaa. Juomineen tämä maksoi 43€. Tunnelma rannassa oli mahtava vaikkakin olo vieläkin melkolailla kuuma. Mittari näytti +34.

Jatkoimme kiertelyä ja jossain vaiheessa keskimmäisemme huomasi ettei löytänyt repustaan puhelintaan. Viimeinen muistikuva oli ravintolasta..

Hartaasti toivoimme että sieltä ravintolastahan se puhelin löytyy. Jospa unohtui pöydälle. Toisin kuitenkin kävi. Ei ollut siellä ei.

Se tunne kun isossa maailmassa huomaat että jotakin tuollaista on hukassa, on äärimmäisen kamala. Varsinkin lapselle.

Puhelinta etsittiin ja itkettiin, itkettiin ja etsittiin. Yritettiin paikannus sovelluksella löytääkin, mutta koska mobiilidata oli poissa päältä, ei paikannuskaan onnistunut.

Viimein päätimme kiertää käymiämme liikkeitä läpi, koska puhelimeen sai kuitenkin yhteyden. Sitä ei oltu siis ainakaan sammutettu. Toivon kipinä eli, vaikkakin puhelimen löytyminen vaikutti hyvin epätodennäköiseltä.

Ensimmäisessä ravintolan jälkeisessä kaupassa kelasin tarkkaan kuinka selitän millaista pandakuvioista puhelinta etsimme, kun myyjä jo ensimmäiseen huokaukseen tuumasi että "Yes". Puhelin siis löytyi! Oli jäänyt sinne jo keskimmäisen tehdessä ensimmäisiä ostoksiaan. Itkimme, nauroimme sekä kiittelimme myyjää. Tästä ansaitsimme juhlan kunniaksi tuoremehut lähi kahvilassa.

Paluu matka oli rauhallisempi. Bussiin mahtui suhteellisen hyvin. Jäimme toki jo Plataniaksessa kyydistä ja kiersimme vielä muutaman kaupan lisää.

Tuo bussimatka aiheuttikin sitten seuraavat sydämentykytykset. Vanhin nimittäin unohti sinne lippiksensä ja aurinkolasinsa. Mutta puhelimeen verrattuna se oli vain pientä materiaa se.

Päivä oli siis tapahtumarikas, mutta päättyi valtaosin onnellisesti!

Lomalla viimeinkin...

...voin ottaa iisimmin!

Meidän perheen ainut keino olla yhdessä lomalla, on lähteä kauas kotoa. Tällä kertaa kilometrejä satojen sijasta, onkin tuhansia.

Taas tuo lento toi matkaansa oman jännityksensä, mutta siitä selvinneenä ollaan kohteessa!

Kolme päivää on mennyt siihen että ollaan vain oltu ja nautittu. Räpylät taitaa jo kasvaa tällä uinti määrällä. Se taitaa olla ymmärrettävää täällä +33 asteen Välimeren lämmössä Kreetan Geranissa. Hotellina jo kerran aiemminkin koettu Matzi, jossa on hyvä ja rauhallista olla. Tätä hotellia suosittelen muillekin!

Hyvä ruoka, hyvät juomat, jäätelöä (osalle meistä), meri ja altaat sekä sopivasti shoppailua ja tuntemattomassa seikkailua. Siitä on meidän loma tehty.

Tuleville päiville on siis jo suunnitelmissa jotain. Lisää seuraa...

7-vuotiaan juhlintaa

Mun sokerittoman ajan ehkä paras herkku on ollut lakritsitaatelit. Ai että miten hyvää! Toiset ovat mussuttaneet viikonloppuna karkkia ja minä taateleita.

On perhekin päässyt kokemaan miten monen herkun pystyy valmistamaan ilman tai jopa lähes ilman sokeria. Loistavana makeuttajana toimivat mm. mansikat ja banaani! Parhaimpina itsetehtyinä herkkuina toimivat koko sakille rahkalätyt ja smoothiet.

Tällä viikolla on tullut leivottua ja juurikin minimisokerilla. Ja apulaisina toimivat kaksi nuorinta lasta. Välillä kyllä tuntui, että minä olin se apulainen. Ehkä jo vuoden päästä vältyn tältä hommalta kokonaan. Keskimmäisestä tulee kuulemma leipova kokki. Sen uskon ja sitä odotellessa!

Niin meillä siis juhlittiin nuorimmaisen 7-vuotissynttäreitä ja loistavassa säässä. Aurinko helli niin paljon, että illalla vieraiden lähdettyä, oli pakko pistäytyä montulla uimassa. Ja kohta sitä uidaankin jo toisinlaisissa vesissä.. siitä sitten lisää toiste.

Lahjoja tuli monen moista. Tarpeellista ja toivottua. Koulureppu oli ehdittomasti saatava, nyt se tuli ja on erittäin mieluinen. Kiitos kummeille.

Tässä vaiheessa leikityin lahjoista on ehkä voimistelurenkaat. Itsekin täytyi kokeilla vieläkö saa kiepit tehtyä molempiin suuntiin.. joo sain minä, mutta ikävästi tuntui rusahdus ja polte toisessa olkapäässä juuri kun kieppi takaperin oli haastavimmassa kohdassa. Ei taida olla paikat enää nuoria vaikka mieli onkin ☺

Jostain syystä meidän perheeseen taitaa tulla yksi heppahullu. Ja sitä hulluutta (toivottavasti hillitsemään) hän saikin leikkihevosen, jota on nyt urakalla hoidettu kun sen viimein saatiin pakkauksesta ulos! Ihmettelen vain miksi lelut pyöritellään pakkauksen muovin sisään kuminauhaan, teippiin ja rautalanka virityksiin!

Akut latautuvat

Virallinen lomani alkoi maanantaina vaikka todellisuudessa olen ollut jo toista viikkoa vapaalla. Tunnen akkujen alkavan täyttyä. Vielä ei tokikaan olla lähellekään voiton puolella mutta edes niin, että jaksan jotakin ilman itsensä pakottamista puuhailla.

Eilen ja tänäänkin tuli reippailtua luonnossa ja sai aivan yllättyä, millaista kauneutta kotokulmillekin piiloutuu!

Ja nyt tänään nautin siitä että ensimmäisiin kertoihin vuosiin (en valehtele) ehdin/jaksoin kirjoittaa pakastamieni mansikoiden pusseihin edes tekstin. Kyllä. Näinkin pienestä asiasta olen iloinen. Eräs ystävä aamulla puhelimessa sanoinkin, "Niinhän se on, pitäisi osata nauttia pienistäkin asioista.". Kiitos sanoistasi ❤

Ehkä parasta tässä päivässä tulee olemaan kahdenkin huippu ystävän näkeminen. Ruokaa, shoppailua ja leffaa. Siksi lounaaksi teinkin kevyttä kukkakaalipiirasta tai pizzaa. Kuinka sen haluaa ilmaista.
Joku ehkä miettii että mitäs lapset tästä ruuasta tuumasivat. No tätä en kotona paikalla olleelle edes tarjonnut. Hän sai syödäkseen ohessa syntynyttä "makaroonomössöä".

Yritys helpottaa ruuan tekoa!

Jotenkin kuvittelin eilen helpottavan meidän tämän päivän lounaan tekoa.

Keitin eilen kattilallisen perunaa, jotta saamme äkkiä näppärästi tehtyä lounaalle lisukkeeksi paistinperunat. Nooh, homma riistäytyi käsistä miettiessäni mitäs perunoiden lisäksi. "Lihapullia" tuumaili vanhin lapsista ja siispä aloin pyöritellä niitä. Samalla tuumailin notta miksen kokeilisi tehdä (jossain näkemääni takaraivoon mieleen jäänyttä) kesäkurpitsa-halloum grillinyyttejä! Ja näistä saikin kivasti ainesideaa mitä terveellistä voisi tällä kertaa piilottaa lihapullataikinan joukkoon. Taikina sai sekaansa hyvin hienonnettua kesäkurpitsaa ja raastettua porkkanaa. Nam! Ei niin lasten mieleen, mutta he ovat jo tottuneet että tekemäni ruuat sisältävät aina joitain hyvin piiloitettuja 'minun mielestäni' herkkuja.

No niin jossain vaiheessa huomasin että paistoin perunaa pannulla, uunissa olivat lihapullat ja grillissä tirisi nyytit. Vanhin lapsista teki onneksi salaatin. Tällainen helppo lounas meillä tänään!