Loppuloma ja sakon sinetöinti!

Kirjoitin aiemmin saamastamme parkkisakosta Sarandassa. Sen maksu osoittautui melko vaikeaksi. Lukuisien yritysten jälkeen olimme löytäneet paikan, missä sakon sai maksettua, mutta aiemmin yrittäessämme, sitä ei oltu vielä siirretty järjestelmään. Meitä pyydettiin palaamaan asiaan uudelleen muutaman päivän kuluttua.

Tiistaina 2.7.24. yritimme maksamista uudelleen. Hotellin (Ylli Detit) aamupalojen jälkeen suuntasimme kolmistaan (isäntä, minä ja vanhin tyttäremme) Durresin keskustaan liikeeseen, jossa maksun saisi suoritettua. Ainut mutka matkassa, vain oli vain se ettemme olleet laittaneet liikkeen sijaintia ylös ja näitä "1One"-liikkeitä olikin sitten monia..

Isäntä yritti onneaan ensimmäisessä löytämässämme 1One-liikkeessä. Me "tytöt" jäimme autoon valmiina selittämään itsemme vapaaksi mahdollisista uusista parkkisakoista. Parkkipaikkoja oli näet huonosti ja isäntä jätti auton hätävilkut päällä keskelle kaistaa, niin kuin moni paikallinen näytti tekevän.. Onneksemme selvisimme ilman selityksiä, kun isäntä jo puikkelehti takaisin pyöritellen päätään, siellä ei ollut sakkoa voinut maksaa.

Päätimme, että seikkailut saivat riittää ja etsimme mapsia tutkimalla sen saman liikkeen missä aiemmin olimme vierailleet. Paikka löytyikin ja teimme saman tempun eli auto hätävilkut päällä ja tien tukkeeksi. Me tytöt jäimme ymmyrkäisinä autoon ja isäntä paineli sakkoa maksamaan.  

Viimein oli onni mukanamme ja isäntä talsi hymy huulilla autolle. Hän oli saanut maksettua sakon. Eikä haitannnut yhtään että 2000leken sakon maksaminen oli melkein tuplannut hintansa komissiomaksujen kanssa. Pääasia, että sakko oli maksettu ja loppuloma pystyttiin viettämään (minä pystyin, koska olen perheen stressaaja) tästä murheesta vapaana.

Asiasta rentoutuneena hyppäsimme tyttäremme kanssa ruuhkassa auton kyydistä pois ja kävimme pikashoppailulla LC-Waikikissa sekä Jumbossa. Aamun aurinko oli vaihtunut pilviseen säähän ja odotimmeekin kasseinemme shoppailun jälkeen kyytiämme tuulessa ja pikkusateessa.

Olimme päättäneet, että loppuloma, olisi rentoa olemista, emmekä lähtisi enää kauas ajelemaan.

Iltapäivä kului siis päiväunien ja kävelyretken parissa. Illalla jaksoimme hätinä syömään ja pelaamaan korttia.

Kävelyllä rannalla.

Maisemoitu bunkkeri.

Erikoinen kerrostalo.

Aurinko alkoi laskea.

Auringonlasku hotellimme parvekkeelta.

Söimme hotellilla aivan loistavaa uunissa paistettua fetaa vihanneksilla.

Keskiviikko 3.7.24. vietimme rannalla ja altaalla rennosti lötkötellen. Iltapäivällä ajelimme muutaman kilometrin päähän Durresin keskustaan syömään 17€:n hintaan. Samalla pistäydyimme kaupassa hakemassa eväät paluulennolle sekä muutamassa basaarikojussa tuliaisia etsien.

Ravintola pikkunälkään.

Minun annokseni.

Isännän annos.

Illansuussa ennenkö hotellin allas meni kiinni, ehdimme vielä uimaan sinnekin. Loppuilta olikin sitten pelailua ja pakkaamista. Isännän kanssa joimme parit oluet. Olimme löytäneet jokin päivä sitten kaupasta tummaa paikallista olutta. Se oli hyvää, suosittelen.

Perus olutta. Tästä tumma versio oli eniten makuuni!

Hyvää oli tämäkin.

Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä syömässä ja paikka valikoitui tuolla kertaa sen mukaan missä tyttäret saivat toivomansa jäätelöannokset. Paikka oli nimeltään Bacha (ihan varma en ole kirjoitinko oikein) Kebab. Olutta ei tuolta saanut, joska paikka oli muslimipaikka. Vesi ja limsa maistui yhtälailla.

Itse nautin salaatin.

Muut isommat ateriat ja jäätelöt päälle.

Torstaina 4.7.24. menimme aamupalalle heti klo 8 ja sanoimme heipat hotellille, sen henkilökunnalle ja hotellin Kiki-koiralle. Vähän oli jopa haikeutta ilmassa. 

Haimme viereisestä kaupasta lähtökarkit ja suuntasimme autolla kohti Tiranaa. Matkalla piti ehtiä pesettää auto sekä tankata se, molemmat kuuluivat autonvuokrauksen palautusehtoihin. Noin 17km ennen lentokenttää, saimme automme vanhemmalle miehelle kadunvarsipesulaan. Pesulassa oli ruuhkaa, mutta hän teki tilaa, jotta pystyi automme huolehtia kuntoon. Mies pesi ja imuroi auton huolella hintaan 600lek, mutta me maksoimme ylimääräistä niin huolellisesta työstä. Meille oli muutoinkin jäämässä yli lekejä, joita Albaniasta ei saanut pois viedä. 

Viimeisiä maisemia.

Autopesula.

Ja vasta pesty kiiltävä automme.

Oli kuuma päivä ja vähän kauhun sekaisin tuntein jäin laukkujen ja nuorimman tyttäremme kanssa kentän kohtaan kadunvarteen, kun isäntä lähti toisen tyttäremme kanssa palauttamaan autoa. Tulo Albaniaan oli näet ollut sään puolesta vähintäänkin yhtä kuuma ja ensi fiilis kaaottinen. Väkeä kuin pipoa ja tunnelma kuin saunassa. Auton saaminenkaan ei ollut sujunut kuin unelma. 

Lähtöterminaalissa ei tunnelma sitten ollutkaan niin ahdas ja auton palautuskin oli sujunut hyvin, joten emme joutuneet kauan odotella terminaalissa loppuporukkaa. 

Lähtöterminaalin edestä.

Terminaalista sisältä.

Tax free.

Check in sujui joutuisasti, mitä nyt yksi Latvialainen turistiryhmä meitä etuili. Lähtöterminaali oli varsin selkeä ja kaunis. 

Suomea kuulimme vasta kentällä useammasta suusta. Sekin on meille mieleen, ettei suomalaisia ole matkoillamme ihan joka nurkalla.

Turvatarkastuksessa oli hiukan työhönsä tai turisteihin kyllästynyttä porukkaa. Minäkin sain kuulla kunniani, kun en ymmärtänyt, että olisi pitänyt vähän odottaa läpivalaisuun mennessä.. no emme kuitenkaan joutuneet erikosempii syyneihin siellä.

Äiti Teresan -kuvalla varustetut laatikot näyttivät saavan loput turistien lekeistä, meillä ei lahjoitettavaa jäänyt. 

Lentomme Air Balticilla lähti 25min myöhässä ja vähän jännitimme ehtisimmekö syömään välilaskun aikana Latvian Riiassa.

Vaikka aika oli niukka, ehdimme juuri ruokatauon pitää jo tutuksikin tulleessa sporttiraflassa (erikoinen nimi Caces and Bakes) Riian kentällä. Isäntä kävi ruuan tilaamisen jälkeen hakemassa vieriesestä tax freestä Riika Balsamit mukaan. Siihen aineeseeen olimme ensimmäisellä Latvian reissullamme aikanaan tykästyneet. Paikallisten mukaan sopii hyvin flunssan hoitoon tai ennaltaehkäisyyn. Mielestämme se sopii milloin vain pikku naukuksi nautittavaksi. 

Menu tabletilta.

Minun annokseni.

Suomessa olimme yhdeksän jälkeen illalla ja kotona sitten vasta pitkälle perjantain puolella. Hyvin vain isäntä jaksoi aamulla töihin! 

Visiittimme Albaniaan oli ensimmäinen ja jotenkin tuntuu ettei ehkä viimeinen, mikäli elinaikaa vain riittävästi on. On vielä niin paljon paikkoja näkemättä. Muutamien vuosien päästä Albania voi kyllä olla jo ihan eri paikka, kun turistimäärät vain lisääntyvät.

Osa tuliaisista.

Mihin seuraavaksi?

Albania 2024, Lepoa ja päivä Korfulla

Sunnuntaina 28.6.24. pidimme taas lepopäivän Dürresissa. Chillailimme rannalla ja altailla sekä nukuimme päiväunet, keräsimme voimia seuraavan päivän Korfun reissuun.

Upea Bougainvillea.

Lisko.

Leipomo, josta haimme matkaeväät Korfulle ja tottakai muu porukka söi siellä pallojäätelötkin.

Sunnuntai oli ilmeisesti Albanialaisilla yleisesti lepopäivä ja sen huomasimme hotellin väkimäärästä, joka hetkellisesti ehkä jopa tuplaantui. Paikalliset tulivat rantahotelleihin viettämään lepopäiväänsä hyvän ruuan ja rannalla loikoilun merkeissä. Hotellin parkkipaikka oli ihan täynnä autoja ja mekin luovutimme oman auton avaimemme respaan, jotta he saivat siirrellä autoja parkkipaikalla sitä mukaa kun jonkun piti päästä lähtemään sieltä. Itsekin yritimme autoamme paikalta, mutta henkilökunta sanoi sen olevan melko mahdotonta. Kävimme siis illansuussa ostoksilla vain lähikaduilla ja syömässä rantakadulla.

Paikaksi valikoitui Hotel Kamomilan ravintola ja samalla saimme seurata EM -jalkapalloa. Tarjoilijat vaihtoivat meille kolme kertaa puhtaan pöytäliinan ennenkö he olivat sen puhtauteen tyytyväisiä. Söimme lohta, hamppariaa, ahventa ja jotain lihamuhennosta. Ruoka oli ihan hyvää ja maksoi juomineen 4840 lekeä. Paikassa oli ilmainen wifi, mikä syvästi nuorisoa ilahdutti.

Lohta couscousilla.

Jonkin sortin lihamuhennos.

Ahventa vihanneksilla.

Kun pääsimme hotellille oli omistajalla meille lahja. Hotellimme Ylli Detit -nimellä varustettua viiniä, pahoitteluna siitä ettemme autoamme käyttöön saaneet. Lupasimme juoda sen hänen terveydelleen kotona Suomessa.

Hotellin omistajan lahja meille.

Iltanäkymä altaalle, jossa toisinaan järjestettiin juhlia.

Maanantaina 1.7.24. kello herätti meidät jo kello viiden jälkeen. Lähdimme ajamaan Sarandaan, josta laivamme lähti klo 11 kohti Korfua. Olimme hakeneet eväitä kaupasta ja leipomosta ja niillä selvisimme meno- ja paluumatkat.

Leipomo, jonka jäätelöpallot maksoivat 60snt.

Bunkkeri, joita Albaaniassa on siis paljon. Kiitos menneiden vuosien pelokkaan diktaattorin.

Saavuimme satamaan hyvissä ajoin ja saimme automme sataman parkkiin 5€:n hintaan koko päiväksi. Eipä tarvinnut sakkoja jännitellä, kun edellinenkin parkkisakko oli vielä maksamatta!

Odotellessamme terminaaliin pääsyä, joimme kahvit viereisessä hotellin ravintolassa. Maisema oli upea!

Finikas Linesin Marina Marilime S.A, kuljetti meidät neljä turvallisesti Korfulle ja takaisin n. 100€:n hintaan. Saimme hyvät istumapaikat kannelta, josta oli mukava katsella maisemia. Toisella puolella Albania, toisella Kreikka. Matka keski n. 1,5tuntia suuntaansa. Nopeampikin pursi olisi väliä kulkenut, mutta me halusimme nähdä myös maisemia mereltä käsin, joten hitaampi ja halvempi lautta ei haitannut yhtään. Tuohon laivaan mahtui myös jonkin verran autoja.

Hei, hei Saranda.

Meren kauneus.

Korfun satama.

Heti ensi töiksemme vaikutuimme Korfun kaupungin kauneudesta sekä kuumuudesta. 

Tuntui kuin olisi kotiin tullut, Kreikka on meille jo melko tuttu maa, vaikka Korfun visiitti olikin ensimmäinen.

Bougainvillea Korfulla.

Meillä oli nälkä, joten kävelimme oitis valiten ruokapaikan matkalla vanhaan kaupunkiin. Söimme hamppareita, nugetteja, mozzarellatikkuja ja tortillaa. Hinnasta tiesimme tulleemme Kreikkaan, kun pikaruoat cocisten ja oluiden kanssa maksoivat 44,10€. 

Korfulaista olutta. Maistui.

Mozzarellatikut salaattipedillä.

Nuggetit ranuilla.

Kiersimme kauppoja, löytäen magneetteja, korvikset (ihanat käsityönä tehdyt ja omistajavaari soitti mandoliinoa shoppaillessamme) sekä kauniin nilkkakorun. Tuo nilkkakoru oli liikkeestä nimeltä Tonal ja omistaja kertoi tekevänsä koruja itse. Hänellä oli niitä jopa Suomessa myynnissä, jossain liikeessä Helsingissä. 

Kauniita käsitöitä.

Ohitimme Venetsialaisen linnoituksen ja kävelimme myös vanhan linnoituksen ohi. Siellä rannassa kävivät tyttäret myös uimassa. Jokin kilpameloja oli lähdössä juuri rannasta. Paikassa olikin joitain pystejä esillä. Mahtoiko harjoitella olympialaisia varten!? Me seurasimme elämänmenoa rantsubaarista käsin, jossa joimme mojitot sekä pullon vettä yli 30€:n hintaan. Hintojen puolesta tuli kyllä heti Albaniaa ikävä.

Venetsialaista linnoitusta.

Kaupungin katuja.

Kaupungin katuja.

Tykki.

Kiertelimme vielä loppuiltapäivän vanhankaupungin pikkukujia ja kauppoja. Tunnelma oli kohdallaan, kadut olivat upeita ja nähtävää olisi ollut useammaksikin päiväksi. Teineille parasta oli ehkä se, että puhelinliittymät toimivat kuten kotisuomessakin.

Linnoituksen rantaa.

Uinti tauko.

Vanha lunnoitus.

Count Von Der Schulenburgin patsas.

Sir Frederick Adamsin patsas, palatsin edustalla.

Isäntä löysi itselleen kauan etsityn hellehatun, tytär poikaystävälleen tuliaisia ja söipä seurueeni vielä pallojäätelöt 6€/pallo, ennenkö kävelimme takaisin satamaan.  

Vanhan kaupungin kujia.

Ja turisteille kierreltävää.

6€:n satsit jäätelöä. Olihan ne isot.

Kirkko.

Saimme pienen maistiaisen Korfusta, joka oli meille aivan uusi tuttavuus. Voisimme lähteä sinne uudelleen, mutta reissulompakon olisi oltava isompi. 

Finikas Lines.

Sarandassa paikalliset sähkömiehet työssään.

Laivamme lähti klo 19 takaisin kohti Sarandaa ja kaikesta väsyneenä osa meistä torkkui laivamatkan ajan. Itse olin niin hikinen, etten pystynyt kuin istumaan mahdollisimman leveästi, ettei kukaan ihan viereen tunkenut. Iltalaivalla oli onneksemme vähemmän porukkaa.

Saavuimme hotellillemme Dürresiin n. klo 23 ja oli ihanaa päästä suihkuun!

Loppu lomamme Albaania -kuulumiset seuraavassa kirjoituksessa..