Saavuimme Saksaan

Saavuimme Saksaan maanantai illalla. Majoituksemme sijaitsi Neumunsterissa pienessä hotellissa nimeltä Ubernachten bei Freuden. Hotelliin oli helppo löytää vaikka maps kuljettikin meitä pikku teitä pitkin. Nähtiinpäs muutakin kuin moottoritietä. Hevosia oli ainakin paljon, vaikka Tanskassa oli ehkä enemmänkin..

Hotelliin oli kulku kreikkalaisen ravintolan Dionynosin kautta. Tässä kaupunginosassa oli monta muutakin kreikkalaista ravintolaa.

Huone käsitti ison huoneen, jossa oli kerrossänky ja iso parivuode. Lisäksi kylpyhuone kylpyammeella. Iso plussa siitä! Toki ihmetystämme herätti se, ettei kylpyhuoneessa ollut viemäri kuin ammeessa. Täytyi olla tarkka mihin vettä räsöttää.

Kävimme pikku kävelyllä, joka teki istumisen jälkeen terää ja söimme alakerran ravintolassa. Vaikka olimmekin Saksassa, kyllä Kreikkalainen silti maistui.
Ruoka oli toki tyyristä, mutta samaa hintaa täällä kaikki vastaavat paikat ovat. Isäntä söi lautasen, jossa oli monenlaista. Minä moussakan, joka oli kyllä erikoinen versio. Tytöt söivät nuggetit ja poikamme pihviannoksen. Lisäksi saganaki sekä salaatit lapsille ja juomaksi kuplavettä ja kaksi Holstenia. Hintaa kertyi noin 75€.
Kyllä se hyvää oli. Mielellään maksoi.

Tiistaina 16.7 aamu alkoi pilvisenä, mutta pikaisesti säätiedotusta tsekkaamalla selvisi, että kohta kyllä paistaa. Shortsit tai mekot päälle ja nokka kohti Lyypekkiä. Toinen vaihtoehto olisi ollut Hampuri, mutta sinne pääsee kuulemma lentäenkin. Olikohan tuo lupaus?!

Noin tunnin ajon jälkeen saavuimme kauniiseen Lyypekkiin. Auto parkkihalliin, jossa joku paikallinen oli ilmeisesti sitä mieltä että ajoimme liian hiljaa.. kuului rääkätystä ja saksalaista sepustusta.. naurettavan pienestä voi ihminen hermostua! Päivän parkki maksoi 7,50€. Vessat löytyivät parkkihallista ja ilmaiseksi. Haju ja siivo oli myös sitä luokkaa.

Kävimme turistitoimistossa, josta ostimme euron suomenkielisen kartan. Siihen oli piirretty noin puolentoista tunnin kierros, jonka päätimme kiertää. Välillä toki piipahdimme kaupoissa.

Ehdottomasti suurimman vaikutuksen teki Tuomiokirkko, joka sai lapsemmekin hiljaiseksi ja tutkimaan maalauksia. Suurin osa rakennuksista, niin kuin tämäkin oli punatiiltä. Montakohan punatiiltä tässä kaupungissa on?!

Raatihuoneen edessä torin laidalla pysähdyimme syömään. Tällä kertaa tilasimme kovinkin saksalaista ruokaa. Cyrrywustia, bratwurstia lisukkeineen ja lapset heille tutumpia ruokia. Kaikki yhteensä juomineen 60,05€ (olut Holsten).

Kierroksen loppupuolella ostimme 1,10€ maksavat tötteröjäätelöt. Makuina oli melkein mitä vain. Myös minulle maistui, eikä kenenkään maha tullut kipeäksi. Keskimmäisen maha kun voi maitoon hyvinkin voimakkaasti reagoida.

Illan suussa päätimme suunnistaa takaisin autolle ja hotellille. Aurinko paistoi kovinkin kirkkaasti ja niinpä nuorimmaisemme törmäsi silmäkulmassa tolppaan. Onneksi hän selvisi pienellä mustelmalla. Kiitos isonveljen kylmän kokispullon..

Paluumatkalla haimme vielä mukaamme vissyä ja vähän evästä, mistäs muusta kuin Lidlistä.

Keskiviikko 17.7 tarkoitti nuorimmaisemme syntymäpäivää. Tasan 8vee. Ja tätä päivää hän oli odottanut. Aamutuimaan puhalsimme synttäripallon ja kollasimme esiin edellispäivänä ostetut pikkuiset lahjat. Sitten lauloimme "Hyvää syntymäpäivää sinulle 'R'..". Oli kuulemma täydellistä ❤

Söimme aamupalan ja pakkasimme tavarat. Alkoi matka kohti Dresdeniä.

Hotellista uloskirjaus tapahtui jättämällä käytävän pöydälle avain. Respana toimiva ravintola näet oli vielä kiinni.

Maps opasti Hampurin kautta ja nyt edessä olisi pitkä siirtyminen. Täytyy lisätä kilometrit myöhemmin. Matkalla näytti olevan tietöitäkin.

Saavuimme Dresdenin ennätysajassa klo 16.30. Kuski halusi päästä pian perille.

Hotellina oli tällä kertaa Best Western  quintessenz-forum Dresden. Neljän tähden hotelli. Olikin aika upea. Kaksi isoa huonetta, joissa kaksi parisänkyä ja yksi yksittäinen. Ranskalainen parveke sekä normi parveke. Ja kaikki viimeisen päälle hienoa. Auton saimme hotellin omaan parkkihalliin kellariin. Se olikin hurja kokemus. Auto ajettiin kenollaan olevalle rautaiselle rampille, johon täytyi luottaa, että auto siellä pysyi. No pysyi se, vaikka varalta rengaskiilan laitoimmekin paikalle.

Istuimme parvekkeella tovin upeassa auringon paisteessa. Lämpöä oli 23 astetta. Tuntui suojaisassa kyllä vieläkin kuumemmalta. Eilen ostettu viinipullo piti juoda loppuun.

Päätimme käydä syömässä ihan lähellä. Tällä kertaa kebabia ja pitsaa. Ruoka oli ihan ok, parempaakin on syöty. Lisäksi jouduimme odottamaan yhtä annosta paikan kämmäilyn takia kauemmin, mutta eipä meillä ollut kiire. Paikka ja hinta päivittyy myöhemmin.

Yhdet juomat fiineiissä vaatteissa aulabaarissa, hintaan 8€.

Illalla katsoimme isännän kanssa elokuvaa "Nunna" netflixistä. Se viritti pelottavan hyvin meitä käyntikohteisiimme.. netflix on muuten ollut lasten matkojen pelastus. Ei ole käynyt aika pitkäksi.

Torstai 18.7 söimme aamupalan partsilla ja kirjauduimme hotellista ulos. Viettäisimme päivän Dresdenin vanhassa kaupungissa 26asteen helteessä, ennenkö matka jatkuisi eteen päin.

Tässä kaupungissa ajaminen ei ollutkaan helppoa. Maps opasti hyvin, mutta katuja oli suljettu ja ratikkaverkosto näytti olevan pelottavankin laaja. Siellä sitä pakiteltiin ja tehtiin u-käännöksiä, etsien vaihtoehtoreittejä. Lopulta tuumasimme, että saa riittää ja vedimme auton ekaan p-halliin joka eteen sattui. Se oli hyvä päätös, koska satuimme olemaan juuri Neumarkin kohdilla. Parkki maksoi 2,50€ jokaiselta alkavalta tunnilta.

Dresdenhän on aikanaan palanut ja sotien aikaan pommitettu alas, joten melkein kaikki on uudelleen rakennettua.

Joimme Neumarkin laidalla kahvit ja lapset etsivät pokemoneja. Juurikaan tätä peliä ei meillä suomessa tule enää pelattua, mutta täällä oiva juttu.

Nähtiin samalla paikallinen postipyörä kärryineen. Lyypekissä posti työnnettiin kärryillä.

Turisteina marssimme turistitoimistoon ostaen kartan ja siltä pohjalta lähdimme kiertämään.

Kirkkoja, mahtavia rakennuksia sekä hyvää ruokaa piti päivä sisällään. Toki muutaman kaupankin. Tuli ostettua pakollinen jääkaappimagneetti sekä eilen unohtuneet synttärijätskit.

Taas vaikuttavin paikka oli yksi kirkoista Frauen Kirche, joka on avattu yleisölle kunnostustöiden jälkeen vasta vuonna 2005.

Kaikkialla ei saanut kuvata. Se vähän harmitti, mutta tokikin sen ymmärrän.

Martti on löytynyt nyt monesta paikasta!

Söimme erikoisessa paikassa. Sisätilat olivat tavaraa täynnä. Niin esineitä, kuin kuvia ja huonekaluja.

Nuorin söi lämpimiä leipiä, keskimäinen lohipastaa, vanhin silakkaa perunalla, isäntä söi bratwurstia ja minä annoksen joka nimensä veroisesti sisälsi kaksi pientä makkaraa leivän kera. Oli hyvää. Varsinkin tuo lohipasta! Menu piti pyytää englanniksi, kun emme saksankielisestä saaneet selvää. Lysti maksoi 52€.

Tätä me ei ymmärretty..

Tätäkin kaupunkia olisi voinut tutkia pidempäänkin. Tältä erää tämä kuitenkin riitti. Nuorimmainen tuumasi minulle kun jotakin rakennusta ihastelin että "näyttää ihan samalta". Näissäkin asioissa voi tulla ähky. Muutamat kuvat kuitenkin vielä.

Katutaiteilijoita löytyi useita!

Ja matka jatkuu...

Suomi-Ruotsi-Tanska

Tämä reissumme ei alkanut ilman kommelluksia. Edellispäivänä käteeni puri paarma, joka sai kämmenselän turpoamaan melkein kaksin kertaiseksi. Ei auttanut kyypakkaus tai allergialääke eikä hydrokortisonivoidekaan.

Reissumme alkoi lauantaina 13.7 ystäviemme häillä Salossa. Isäntä tuumi pukevansa juhlavaatteet vasta paikan päällä. Mukavempi ajella ilman kravatin kiristämistä. Matkalla sitä sitten todettiin, että sinne kotiinhan ne vaatteet jäivät! Se tarkoitti ostosreissua Parkanon Halpa-Halliin.

Häät vietettiin kauniissa miljöössä Salossa, joka toi kotiseudun mieleemme. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Tyttäremme selvisi morsiusneidon tehtävistä hyvin.

Matkamme jatkui yölaivalla (Viking Grace) rapakon yli Tukholmaan. Totesimme näet, että hotelliyön hinnalla olisimme jo hyvässä matkassa menossa kesälomareissullemme. Tämä yö ja auto mukaan maksoi viideltä ihmiseltä 160€.

Autollisten piti olla satamassa tuntia ennen lähtöaikaa. Ehdimme siihen nippanappa, kun vastassa oleva ruuhka meitä yllätti. Lopulta ei mitään kiirettä edes tullut.

Illalla piipahdimme ylimmällä kannella, jossa nuorimmaisemme ihaili innostuneena maisemia. Hänen edellinen isompi laivareissu oli vuosia sitten Kolmårdeniin, eikä hän muista siitä juuri mitään. Silloin mentiin toki ilman autoa, eli sisään laivaan putkea pitkin. Hytissä tuli huuto "Mä haluan laivaan!" Ei käsittänyt pieni ihminen, että siellä sitä jo oltiin. Ehkä kuvitteli mielessään, että istuisimme kuin veneen kyydissä.

Taxfreestä haimme lapsille ja vähän aikuisillekin reissuherkkuja.. minäkin aion tällä reissulla sallia itselleni sokeria. Toki maltillisesti.

Aamulla herätys soitti 5:30. Aloimme olla satamassa. Tavarat kasaan ja autokannelle.
Otimme suunnaksi Värnamon, jossa seuraava majoituksemme olisi. Tukholmassa paistoi aurinko.

Saimme ensi makua Ruotsin hinnoista käydessämme Linnatuulen tapaisessa paikassa Espresso House nimisessä kahvilassa aamupalalla. Kaksi cappucinoa, suklaamuffinssi, pari täytettyä croissanttia, kalkkunavoileipä ja isompi lämmin täyteleipä yhteensä 372 kruunua eli noin 35€. No, nyt oltiin lomalla!

Ohitimme monta mielenkiintoista kohdetta. Jossain luki jopa "Mörkö". Liekkö se Suomen kunniaksi perustettu kunta ☺ Kuvaa en siitä ehtinyt ottaa!

Ajoimme Ruotsin toiseksi suurimman järven (Vättern) viertä ja pysähdyimme kuvan kauniin Brahehus -nimisen raunion kohdalla. Aikanaan Pietari Brahe oli sen rakennuttanut talokseen. Upea paikka!
Vieressä oli ravintola ja kauppakin. Sieltä porukka nautti pakolliset lomajäätelöt.

Matkalla poikkesimme tyttöjen toiveesta uimaan. Uimapaikka oli kohta Jönköpigin jälkeen ja siellä oli useita muitakin päivästä nauttimassa. Oli näet kuuma.

Kuumuus taisi enteillä ukkosta. Kohta taivas aukeni ja vettä tuli kaatamalla ja kuulimme pari jyrähdystäkin. Moottoritiellä moni tajusi onneksi
tiputtaa ajonopeuttaan.

Pääsimme perille Värnamoon hiukan ennen kolmea. Ajokilometreja Tukholmasta hiukan alta 400km.

Majoitus oli nimeltään Värnamo Camping Prostsjön ja käsitti siis omatoimimökin viidelle. Yö maksoi 62,29€. Kerrossängyt, pieni pöytä ja jääkaappi. Yleisissätiloissa oli keittiö sekä suihku- ja wc-tilat. Meillä oli omat petivaatteet, vaikka lisämaksusta nekin olisi paikasta saanut. Kyllä siellä yhden yön nukkui, niin tuumasimme.

Isäntä teki meille ruuan ja sen päälle simahdimme päiväunille. Illan suussa kävimme kävelyllä katselemassa kaunista seutua sekä pelailimme korteilla. Oma käteni alkoi muistuttaa normaalia. Koville otti paarman purema.

Illan suussa naapurimökissä kävi ambulanssi. Hui!

Unta ei tarvinnut illalla houkutella. Kaksi aikaista nousua oli tehnyt tehtävänsä.

Sunnuntaina aamulla starttasimme hyvissä ajoin, noin klo 9:30 nokan kohti Malmöä. Maps opasti Helsingborgin kautta ja niinhän menimme.
Tie oli sinnekin moottoritietä.

Burger King hoiti matkaeväät meille. Niitä ja mäkkäreitä oli tien varressa siellä täällä. Samoin huoltoasemia. Lisäeväänä tai oikeastaan nälkään herättelijänä, söimme edellispäivältä jääneitä oliiveja, Kreikkalaisia sellaisia.. Mukavan suolaista.

Auton tankki vaati täyttämistä, mutta päätimme että täyteen sen laitamme vasta Tanskassa, jossa diesel olisi halvempaa. Niinhän se sitten olikin. Tankki täyteen eli 57,77 litraa maksoi 565,57 Tanskan kruunua.

Ylitimme meren Juutinrauman siltaa. Se maksoi 450 Ruotsin kruunua. Maksu suoritettiin näppärästi oman valintamme mukaan kortilla, edes pin-koodia ei tarvittu. Silta oli vaikuuttava, mutta ei niin vaikuttava kun luulin.

Isomman vaikutuksen teki Ison-Beltin silta, jota katselimme vielä Tanskan puolelta rannaltakin. Sen ylitys maksoi 245 Tanskan kruunua. Sillalla oli meneillään "kaiteiden" maalaustyöt. Kyllä siinä pitää olla rohkeutta keikkua kaiteella ja vielä keskittyä työntekoon.

Tanska vaikutti kauniilta maalta. Paljon samaa Suomen kanssa, mutta esimerkiksi talot säväyttivät omalaatuisuudellaan. Pienet hyvin hoidetut puutarhat istutuksineen ja koristuksineen. Osassa taloista oli olkikatot, osassa tiilikatot.

Ajatuksemme oli, että pysähdymme vielä ennen Saksan rajaa, mutta huomaamattamme olimmekin jo Saksassa.

Vinkkinä Tanskan läpi ajaville. Huoltoasemat moottoritien varrella ovat kalliita ja tien varsilla olevat "turistikohteet" kannattaa selvittää etukäteen. Opasteita ei juurikaan ensimmäisen opasteen jälkeen ollut.
Saavuimme Saksaan Neumunsteriin klo 18:30 illalla.

Jatkoa seuraa..

Ripaus Espanjaa Suomen suveen!

Kylmä suomen kesä vaatii irtiottoja. Espanjalainen ilta!

Tämä piti toki toteuttaa jo eilen, jolloin se olisi ollut hiukan erillainen ruokajuoman suhteen. Mies kuitenkin sairastui eilen kurjuuttakin kurjempaan tautiin eli oksennustautiin ja ilta piti siirtää. Tuota kurjaa tautia, me muut emme ole ainakaan vielä ole saaneet. Siirto mahdollisti kuitenkin muuta.

Tänään sain levon kokinroolista ja nautti lomasta. Mies valmisti paellaa. Kera espanjalaisen luomuviinin. Nam!

Ruoan valmistuessa alkoi aurinkokin paistaa. Kesä 🌞

Tästä nauttiessa maltan odottaa kesälomareissuamme, joka lupaavasti oven takana kolkuttaa. Jos luoja suo, kahdeksan maata reilussa parissa viikkossa. Pitäkää peukkuja!

Hidas aamu ja muutama kahvikuppi

Se tunne, kun et jaksa nousta sängystä. Se tunne, kun et jaksa vastata puhelimeen. Se tunne, kun et jaksa tehdä edes itselle mieleisiä asioita. Se tunne, kun voisit vain itkeä.

Moni on polttanut itsensä loppuun. Uuvuttanut oikein kunnolla. Masennusta tai aina ei. Uupua voi muutenkin.

Kirjoitan kokemuksesta. Oma väsymykseni alkoi vuosia sitten. Hiipi hiljaa. Varotteli tottakai, mutta hidastinko tahtia? Enpä tainnut.

Ajan kuluessa oltiin pisteessä jolloin itku oli herkässä. Jokainen päivä oli selviämistä. Kun junan sai aamulla lopulta käyntiin, ei sen voinut antaa pysähtyä tai se ei olisi enää käynnistynyt.

Kuljin hyvin kellotettuna. Kuka missäkin paikkaa, mihinkin aikaan. Kuka syö kotona, kelle eväät, onko kaapissa ruokaa, milloin ruuat valmistan ja onko mitään päälle laitettavaa? Kilometrejä kertyi, elämää elettiin tien päällä, salien laidoilla, kenttien reunoilla, kaukaloiden tai rakennusten käytävillä. Tuli kudottua yksi jos toinenkin sukka. Soiteltua kotiin, että onko siellä  loppu porukalla kaikki hyvin. Työt ja kotityöt tuli hoidettua siinä rinnalla.

Alkoi unohtumaan yhtä ja toista. Vein lapsen harkkoihin väärään paikkaan, joltain puuttui koulusta tarvikkeita, en edes muista mitä.. arkea pyöritin olosuhteiden pakosta pitkälti yksin.

Ei ollut aikaa tai voimia tavata ketään. Kun puhelin soi ja näin rakkaan ystävän soittavan, saatoin jättää vastaamatta. Mitäpä jos hän kysyisi mitä minulle kuuluu? En ollut valmis vastaamaan. Olisiko ollut aikaakaan ja enhän mä koskaan ole osannut puhelimessa puhuakaan. Livenä sitten senkin edestä, mutta en varmastikaan niistä oikeista asioista.

Muistan ajatelleeni ja äänenkin puhuneeni, että Suomessa kyllä kysytään mitä kuuluu, mutta kuuluuko siihen aina vastata että "Hyvää kuuluu". Mitä jos kertoisi mitä oikeasti kuuluu. Onko kysyjä valmistautunut sitä kuulemaan?

On ollut helpompi kuunnella toisen elämää, kuin kertoa omastaan. Selvitä. Olla tehokas. Apua olen kyllä pyytänyt ja saanutkin, vaikka tuskin auttajat ovat tienneet tarpeen todellista laitaa. Enhän mä ole juurikaan mistään kellekään puhunut. Kiireestä korkeintaan. Apunne on ollut kultaakin tarpeellisempaa.

Muutama ystävä kyllä hälyytysmerkit huomasi. Kiitos konkreettisista sanoista. Ne auttoivat pysähtymään ja aloittivat toipumisen.

Tukiverkko, sukulaiset ja ystävät, ovat tärkeät. Mielekäs työ ja siinä sopivat haasteet. Turhan pois karsiminen. Sotkun ja sekamelskan hyväksyminen. Hetkeen pysähtyminen ja arjen jarruttaminen. Unelmointi ja unelmien toteuttaminen. Tässä ovat ne keinot millä minä olen alkanut toipua, eheytyä.

Nykyään voin sanoa, että nyt en jaksa. Varasin ensin tunteja, sitten jopa päiviä siihen etten tehnyt mitään ihmeellistä. Ja pidän omantunnon puhtaana, vaikken mitään saisi aikaiseksikaan. Hiljaiset aamut kahvikupin äärellä, omassa sängyssä, lapsi kainalossa, hömppää katsoen ja lapsiperheen ääniä kuunnellen. Hyväksyen, että elämä on nyt tällaista. Vaikuttaa niihin asioihin mihin voi.

Lapsen ei pidä saada harrastaa kaikkea tai päästä kaikkialle. Mielekkäitä asioita pitää saada tehdä ja aikuisen pitää niitä mahdollistaa, mutta kaikki rajojen ja terveyden puitteessa. Lapsuudesta pitää jäädä muutakin mieleen kuin harkat, kiire ja suoritukset. Pitää olla tylsää, aikaa miettiä luenko kokeisiin tänään vaiko vasta huomenna. Ei niin, että nyt on ainut aika tai jää kokonaan lukematta. Elämä ei saa olla yhtä suorittamista. Siitä pitää voida nauttia.

Vanhemmalle pitää jäädä lasten lapsuudesta mieleen muutakin kuin kiire, hektisyys ja huono omatunto. Pitäisi jäädä mieleen yhteiset puuhat, yhteiset hetket, nauru ja oleminen. Kokeisiin kuulustelu livenä, ei puhelimessa niin kuin huonoimpana hetkenä meillä on ollut.. pitää ehtiä olemaan läsnä. Kotityöt eivät tekemällä lopu vaikka kuinka yrittäisi. Sotku syntyy yhä uudelleen. Vaatekasat kasvavat.. Jos ei torakoita kulje, on puhdasta laittaa päälle sekä massut täynnä menee sillä radalla hyvin!

Lapsikin voi väsyä. Vaikka arki koostuisikin upeista asioita mistä lapsi itse nauttii ja saa tehdä mitä haluaa, pitäisi aikuisen muistaa, että lapsi tarvitsee muutakin arkeensa. Ennen kaikkea ystäviä ja lepoa. Väsymystä voi olla vaikea huomata ajoissa.

Toipuminen vie kauan. Itse olen siinä jo matkalla. Huomaan kuitenkin, että yksikin kuormittava päivä, muistuttaa olleesta uupumuksesta ja siihen on helppo lipua takaisin. Kolme askelta eteen ja yksi taakse, mutta selkeästi jo eteen päin.